\Mä olen pahoillani sun puolesta, kun et kuitenkaan ton vanhempikaan ole. Joka tapauksessa mä uskon ikuiseen rakkauteen(lapsellista tai ei) ja niin onneks mun mieskin. Oikeessa olet noiden tilastojen puolesta ja tätä nykyä ihmiset lähtee niin helposti kävelemään jo ensimmäisen vastamäen tullessa vastaan. Onneksi olen kuitenkin nähnyt näitä "ikuisesti yhdessä" parejakin, kuten esim mun vanhemmat ja sisko ja sen mies. Ja ihan jokainen avioliitto ei onneksi pääty eroon! Maku asioista kuitenkin turha kiistellä...
Saanko vielä udella, että tietääkö sun kumppani, ettet oo elämässä sen kanssa loppu elämääs?
[/quote]
Mun kumppani suhtautuu asioihin ihan samalla tavalla kuin mäkin, eli eletään päivä kerrallaan. Ei meillä mitään ongelmia ole, ollaan kumpikin hyvin onnellisia ja rakastuneita ja tunnemme erittäin hyvin toisemme (pussailimme jo reilun vuoden ikäisinä), mutta joskus tulevaisuudessa saattaa tulla eteen se hetki, jolloin ero on parempi ratkaisu kuin yhdessäolo.. Ja olemme yhdessä puhuneetkin tästä, että jos joskus alkaa tuntumaan pahalta, niin parempi vain suoraan erota kuin alkaa esim. pettämään toista, niin kuin kovin monet muut (eli joka ikinen tuttuni ja sukulaiseni) tekevät. Mutta mistäs sitä tietää, ehkä tällaista hetkeä ei koskaan eteen tule ja elämme onnellisena koko loppuelämämme. Mun lähipiirissä ei ole yhtään näitä "ikuisesti yhdessä" -pareja. Olin itse naimisissa kolme vuotta ja omat vanhempani vain vuoden verran, koska äitini sai tarpeeksensa jatkuvasta hakkaamisesta ja isäni ryyppäämisestä. Mun mummo on varmaan kaikkein onnellisin ihminen, jonka tiedän ja hän ei ole ollut koskaan naimisissa, vaikka hänellä kaksi lasta onkin. Ei varmasti ollut helppoa olla kahden lapsen työssäkäyvä yh-äiti 50-luvulla ja arvostankin häntä suuresti tämän takia. Mä en tiedä, aionko koskaan mennä naimisiin enää toista kertaa.. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että en aio. Avioliitto tuntuu lähinnä vitsiltä.. Mutta mieli saattaa tietysti hyvin muuttua. Nykyisen kumppanini mielestä avioliitto on vain pala paperia ja siinä hän on aivan oikeassa. Ei se paperi kenestäkään perhettä tee.
Mä olen myöskin sitten näköjään sen verran radikaali, että mun mielestä lapsi ei tarvitse molempia vanhempia. Mua yksinhuoltajuus ei pelota tippaakaan, koska olen suhteellisen varma, että joskus tulen kuitenkin olemaan siinä tilanteessa. Se on uskomatonta, että miten vielä 2000-luvullakin yh:t ollaan valmiita suurin piirtein hirttämään ja sitä jättävää/jätettyä osapuolta vain taputellaan päähän. Mä olen ehdottomasti myös sitä mieltä, että yksinelävillä naisilla pitäisi jatkossakin olla lain takaama oikeus hedelmöityshoitoihin, ettei tarvitsisi iskeä baarista jotain luuseria saadakseen lapsen. Mä olen monta kertaa ihan vakavasti ajatellut, että spermapankki saattaisi sittenkin olla se paras ratkaisu. Nyt tietysti kaikki perhekeskeiset, nyrkin ja hellan välissä elävät, keskiaikaiset äidit hyökkäävät minua vastaan, mutta ehkä hekin jossain vaiheessa tajuavat asioiden oikean laidan, kun heidän rakkaat aviomiehensä jättävät heidät toisen naisen takia synnytyssairaalassa, tai kun he saavat uskolliselta mieheltään sukupuolitaudin tai kun heidät hakataan tuolilla perjantai-illan päätteeksi. Jos olet yksinelävä nainen, sinun ei tarvitse pelätä mitään vastaavaa. Voit keskittyä vain itseesi ja olemaan hyvä äiti lapsillesi. Totta kai ihanteellisessa tilanteessa lapsella on molemmat vanhemmat, mutta voiko joku tulla naama pokkana väittämään, että maailma on täydellinen?
Please, toivottavasti tajusitte, että kaikki sanomani on tietysti kärjistettyä (en tosiaankaan halua riidellä), mutta haluaisin vain muistuttaa, että perheitä on monenlaisia ja jos teillä nyt sattuu olemaan kumppani, ei se tee teistä parempaa ihmistä/äitiä kuin yksinhuoltajasta. Joskus vaan pistää ärsyttämään tämänkin foorumin konservatiivisuus.. Missä esim. kaikki lesbo- ja homovanhemmat ovat? Missä ovat sinkut vauvakuumeilijat? Toisaalta ymmärrän, että he haluavat pysyä täältä pois, sillä suurin osa täällä palstailevista haluaisi varmaan polttaa heidät elävältä.. Eli jos haluat hankkia lapsen parisuhteessa, niin hyvä, mutta vaikka haluaisit hankkia lapsen ilmankin parisuhdetta, niin ihan yhtä hyvä. Antaa kaikkien kukkien kukkia ja jokaisen ihmisen tehdä itse omat päätöksensä. Ventovierailla ei mielestäni ole oikeutta arvostella toisten ihmisten elämää, koska he eivät tiedä kaikkia faktoja näiden päätösten takana. Olisi minullakin pari sanaa sanottavana esim. ihmisistä, jotka ovat samanikäisiä kuin minä ja heillä on jo neljä lasta, mutta enpä sitä tee, kun en tiedä syitä siihen. Saa nähdä, minkälaista palautetta tulen nyt saamaan tästä, mutta toivoisin, että ette olisi niin umpimielisiä ja vanhoillisia, että joudun jättämään koko foorumin sen takia, että saan kaikkien vihat niskoilleni ja uskallan sanoa mielipiteeni..*peace* :heart:
[/quote]
Mihinkähän lie mun viestini katosi??
Pitkät sepostukset kirjoittelin, mutta en nyt enää muista mitä :/
Ei pidä yleistää sitä, että ikuinen liitto ei enää kestä, minä ainakin näen meidät 7-kymppisinä yhdessä. Onnea on takana, tällä hetkellä ja tulevaisuudessa. Minä ainakin eroaisin heti miehestäni, jos en pystyisi kuvittelemaan meitä 5 vuoden päästä yhdessä! Mitä sitä aikaa kuppailemaan, jos siinä ajassa voisi löytää todellisemman rakkauden. Vaikka kuinka eletään päivä kerrallaan, niin varmasti jokainen ajattelee huomista, ensi viikkoa jne.
Ja varmasti avioero koittelee mieltäsi ja olet varautunut, mutta sinulla on uusi mies eikä lopputulos ole välttämättä samanlainen. Mun mies ei varmaan mua katselis, jos sanoisin, että en näe meillä yhteistä tulevaisuutta, enkä minäkään katselis häntä, jos näin sanoisi. Monta vuotta on yhdessäoloa takanapäin ja vielä olemme kuin vastarakastuneet.
Heittelen sulle sinne vähän positiivisempaa mieltä, uskoa, rakkautta ja elämänmyönteisyyttä :hug: