hömppämamma
Kun esikoista odotin niin kyselin madam m:ltä samoja asioita. Pelottavaa sinänsä että osui tarkalleen esikon sukupuoli ja syntymäpäivä oikein! Minä siis olin ihan varma että poika tulee ja ennustaja ennusti tyttöä ja tyttö tuli! Sitten poika tulisi 6/08 ja tyttö v 2014. Kun vuosi ehdittiin yrittää pikkukakkosta jota siis tällä hetkellä odotan niin silloin tällöin ennustajan ennustus kävi mielessä, että niinkö pitkä odotusaika pikkukakkoseen... Nyt kun olen raskaana ja ollut ties mitä veristä vuotoa niin jo taas kolkuttaa päässä etteikö tämä pienokainen ole vielä meitä varten.
Tämä on HÖLMÖÄ tiedän!! Mutta eipä hassulle päälle mitään voi! Ikinä en enää ennustajalta halua kuulla mitään lapsiin liittyvää, mä olen vaan niin herkkis :ashamed:
Toivottavasti teidän muiden päät kestää!
Tämä on HÖLMÖÄ tiedän!! Mutta eipä hassulle päälle mitään voi! Ikinä en enää ennustajalta halua kuulla mitään lapsiin liittyvää, mä olen vaan niin herkkis :ashamed:
Toivottavasti teidän muiden päät kestää!
hmm...
lähetin sille 2 mailia kun ei heti vastannu ekaan niin ajattelin että ei ehkä menny perille.
tänään olin sitten saanut 2 vastausta ja ihan erilaiset oli
ekassa luki että poika 2007 ja tyttö 2012.
toisessa tyttö 2006 ja poika 2008.
eli näköön mailin lähettämisen ajankohta myös vaikuttaa lapsilukuun ja syntymäajankohtaan
lähetin sille 2 mailia kun ei heti vastannu ekaan niin ajattelin että ei ehkä menny perille.
tänään olin sitten saanut 2 vastausta ja ihan erilaiset oli
ekassa luki että poika 2007 ja tyttö 2012.
toisessa tyttö 2006 ja poika 2008.
eli näköön mailin lähettämisen ajankohta myös vaikuttaa lapsilukuun ja syntymäajankohtaan
marlena-82
[/quote]
Mä olen pahoillani sun puolesta, kun et kuitenkaan ton vanhempikaan ole. Joka tapauksessa mä uskon ikuiseen rakkauteen(lapsellista tai ei) ja niin onneks mun mieskin. Oikeessa olet noiden tilastojen puolesta ja tätä nykyä ihmiset lähtee niin helposti kävelemään jo ensimmäisen vastamäen tullessa vastaan. Onneksi olen kuitenkin nähnyt näitä "ikuisesti yhdessä" parejakin, kuten esim mun vanhemmat ja sisko ja sen mies. Ja ihan jokainen avioliitto ei onneksi pääty eroon! Maku asioista kuitenkin turha kiistellä...
Saanko vielä udella, että tietääkö sun kumppani, ettet oo elämässä sen kanssa loppu elämääs?
[/quote]
Mun kumppani suhtautuu asioihin ihan samalla tavalla kuin mäkin, eli eletään päivä kerrallaan. Ei meillä mitään ongelmia ole, ollaan kumpikin hyvin onnellisia ja rakastuneita ja tunnemme erittäin hyvin toisemme (pussailimme jo reilun vuoden ikäisinä), mutta joskus tulevaisuudessa saattaa tulla eteen se hetki, jolloin ero on parempi ratkaisu kuin yhdessäolo.. Ja olemme yhdessä puhuneetkin tästä, että jos joskus alkaa tuntumaan pahalta, niin parempi vain suoraan erota kuin alkaa esim. pettämään toista, niin kuin kovin monet muut (eli joka ikinen tuttuni ja sukulaiseni) tekevät. Mutta mistäs sitä tietää, ehkä tällaista hetkeä ei koskaan eteen tule ja elämme onnellisena koko loppuelämämme. Mun lähipiirissä ei ole yhtään näitä "ikuisesti yhdessä" -pareja. Olin itse naimisissa kolme vuotta ja omat vanhempani vain vuoden verran, koska äitini sai tarpeeksensa jatkuvasta hakkaamisesta ja isäni ryyppäämisestä. Mun mummo on varmaan kaikkein onnellisin ihminen, jonka tiedän ja hän ei ole ollut koskaan naimisissa, vaikka hänellä kaksi lasta onkin. Ei varmasti ollut helppoa olla kahden lapsen työssäkäyvä yh-äiti 50-luvulla ja arvostankin häntä suuresti tämän takia. Mä en tiedä, aionko koskaan mennä naimisiin enää toista kertaa.. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että en aio. Avioliitto tuntuu lähinnä vitsiltä.. Mutta mieli saattaa tietysti hyvin muuttua. Nykyisen kumppanini mielestä avioliitto on vain pala paperia ja siinä hän on aivan oikeassa. Ei se paperi kenestäkään perhettä tee.
Mä olen myöskin sitten näköjään sen verran radikaali, että mun mielestä lapsi ei tarvitse molempia vanhempia. Mua yksinhuoltajuus ei pelota tippaakaan, koska olen suhteellisen varma, että joskus tulen kuitenkin olemaan siinä tilanteessa. Se on uskomatonta, että miten vielä 2000-luvullakin yh:t ollaan valmiita suurin piirtein hirttämään ja sitä jättävää/jätettyä osapuolta vain taputellaan päähän. Mä olen ehdottomasti myös sitä mieltä, että yksinelävillä naisilla pitäisi jatkossakin olla lain takaama oikeus hedelmöityshoitoihin, ettei tarvitsisi iskeä baarista jotain luuseria saadakseen lapsen. Mä olen monta kertaa ihan vakavasti ajatellut, että spermapankki saattaisi sittenkin olla se paras ratkaisu. Nyt tietysti kaikki perhekeskeiset, nyrkin ja hellan välissä elävät, keskiaikaiset äidit hyökkäävät minua vastaan, mutta ehkä hekin jossain vaiheessa tajuavat asioiden oikean laidan, kun heidän rakkaat aviomiehensä jättävät heidät toisen naisen takia synnytyssairaalassa, tai kun he saavat uskolliselta mieheltään sukupuolitaudin tai kun heidät hakataan tuolilla perjantai-illan päätteeksi. Jos olet yksinelävä nainen, sinun ei tarvitse pelätä mitään vastaavaa. Voit keskittyä vain itseesi ja olemaan hyvä äiti lapsillesi. Totta kai ihanteellisessa tilanteessa lapsella on molemmat vanhemmat, mutta voiko joku tulla naama pokkana väittämään, että maailma on täydellinen?
Please, toivottavasti tajusitte, että kaikki sanomani on tietysti kärjistettyä (en tosiaankaan halua riidellä), mutta haluaisin vain muistuttaa, että perheitä on monenlaisia ja jos teillä nyt sattuu olemaan kumppani, ei se tee teistä parempaa ihmistä/äitiä kuin yksinhuoltajasta. Joskus vaan pistää ärsyttämään tämänkin foorumin konservatiivisuus.. Missä esim. kaikki lesbo- ja homovanhemmat ovat? Missä ovat sinkut vauvakuumeilijat? Toisaalta ymmärrän, että he haluavat pysyä täältä pois, sillä suurin osa täällä palstailevista haluaisi varmaan polttaa heidät elävältä.. Eli jos haluat hankkia lapsen parisuhteessa, niin hyvä, mutta vaikka haluaisit hankkia lapsen ilmankin parisuhdetta, niin ihan yhtä hyvä. Antaa kaikkien kukkien kukkia ja jokaisen ihmisen tehdä itse omat päätöksensä. Ventovierailla ei mielestäni ole oikeutta arvostella toisten ihmisten elämää, koska he eivät tiedä kaikkia faktoja näiden päätösten takana. Olisi minullakin pari sanaa sanottavana esim. ihmisistä, jotka ovat samanikäisiä kuin minä ja heillä on jo neljä lasta, mutta enpä sitä tee, kun en tiedä syitä siihen. Saa nähdä, minkälaista palautetta tulen nyt saamaan tästä, mutta toivoisin, että ette olisi niin umpimielisiä ja vanhoillisia, että joudun jättämään koko foorumin sen takia, että saan kaikkien vihat niskoilleni ja uskallan sanoa mielipiteeni..*peace* :heart:
Mä olen pahoillani sun puolesta, kun et kuitenkaan ton vanhempikaan ole. Joka tapauksessa mä uskon ikuiseen rakkauteen(lapsellista tai ei) ja niin onneks mun mieskin. Oikeessa olet noiden tilastojen puolesta ja tätä nykyä ihmiset lähtee niin helposti kävelemään jo ensimmäisen vastamäen tullessa vastaan. Onneksi olen kuitenkin nähnyt näitä "ikuisesti yhdessä" parejakin, kuten esim mun vanhemmat ja sisko ja sen mies. Ja ihan jokainen avioliitto ei onneksi pääty eroon! Maku asioista kuitenkin turha kiistellä...
Saanko vielä udella, että tietääkö sun kumppani, ettet oo elämässä sen kanssa loppu elämääs?
[/quote]
Mun kumppani suhtautuu asioihin ihan samalla tavalla kuin mäkin, eli eletään päivä kerrallaan. Ei meillä mitään ongelmia ole, ollaan kumpikin hyvin onnellisia ja rakastuneita ja tunnemme erittäin hyvin toisemme (pussailimme jo reilun vuoden ikäisinä), mutta joskus tulevaisuudessa saattaa tulla eteen se hetki, jolloin ero on parempi ratkaisu kuin yhdessäolo.. Ja olemme yhdessä puhuneetkin tästä, että jos joskus alkaa tuntumaan pahalta, niin parempi vain suoraan erota kuin alkaa esim. pettämään toista, niin kuin kovin monet muut (eli joka ikinen tuttuni ja sukulaiseni) tekevät. Mutta mistäs sitä tietää, ehkä tällaista hetkeä ei koskaan eteen tule ja elämme onnellisena koko loppuelämämme. Mun lähipiirissä ei ole yhtään näitä "ikuisesti yhdessä" -pareja. Olin itse naimisissa kolme vuotta ja omat vanhempani vain vuoden verran, koska äitini sai tarpeeksensa jatkuvasta hakkaamisesta ja isäni ryyppäämisestä. Mun mummo on varmaan kaikkein onnellisin ihminen, jonka tiedän ja hän ei ole ollut koskaan naimisissa, vaikka hänellä kaksi lasta onkin. Ei varmasti ollut helppoa olla kahden lapsen työssäkäyvä yh-äiti 50-luvulla ja arvostankin häntä suuresti tämän takia. Mä en tiedä, aionko koskaan mennä naimisiin enää toista kertaa.. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että en aio. Avioliitto tuntuu lähinnä vitsiltä.. Mutta mieli saattaa tietysti hyvin muuttua. Nykyisen kumppanini mielestä avioliitto on vain pala paperia ja siinä hän on aivan oikeassa. Ei se paperi kenestäkään perhettä tee.
Mä olen myöskin sitten näköjään sen verran radikaali, että mun mielestä lapsi ei tarvitse molempia vanhempia. Mua yksinhuoltajuus ei pelota tippaakaan, koska olen suhteellisen varma, että joskus tulen kuitenkin olemaan siinä tilanteessa. Se on uskomatonta, että miten vielä 2000-luvullakin yh:t ollaan valmiita suurin piirtein hirttämään ja sitä jättävää/jätettyä osapuolta vain taputellaan päähän. Mä olen ehdottomasti myös sitä mieltä, että yksinelävillä naisilla pitäisi jatkossakin olla lain takaama oikeus hedelmöityshoitoihin, ettei tarvitsisi iskeä baarista jotain luuseria saadakseen lapsen. Mä olen monta kertaa ihan vakavasti ajatellut, että spermapankki saattaisi sittenkin olla se paras ratkaisu. Nyt tietysti kaikki perhekeskeiset, nyrkin ja hellan välissä elävät, keskiaikaiset äidit hyökkäävät minua vastaan, mutta ehkä hekin jossain vaiheessa tajuavat asioiden oikean laidan, kun heidän rakkaat aviomiehensä jättävät heidät toisen naisen takia synnytyssairaalassa, tai kun he saavat uskolliselta mieheltään sukupuolitaudin tai kun heidät hakataan tuolilla perjantai-illan päätteeksi. Jos olet yksinelävä nainen, sinun ei tarvitse pelätä mitään vastaavaa. Voit keskittyä vain itseesi ja olemaan hyvä äiti lapsillesi. Totta kai ihanteellisessa tilanteessa lapsella on molemmat vanhemmat, mutta voiko joku tulla naama pokkana väittämään, että maailma on täydellinen?
Please, toivottavasti tajusitte, että kaikki sanomani on tietysti kärjistettyä (en tosiaankaan halua riidellä), mutta haluaisin vain muistuttaa, että perheitä on monenlaisia ja jos teillä nyt sattuu olemaan kumppani, ei se tee teistä parempaa ihmistä/äitiä kuin yksinhuoltajasta. Joskus vaan pistää ärsyttämään tämänkin foorumin konservatiivisuus.. Missä esim. kaikki lesbo- ja homovanhemmat ovat? Missä ovat sinkut vauvakuumeilijat? Toisaalta ymmärrän, että he haluavat pysyä täältä pois, sillä suurin osa täällä palstailevista haluaisi varmaan polttaa heidät elävältä.. Eli jos haluat hankkia lapsen parisuhteessa, niin hyvä, mutta vaikka haluaisit hankkia lapsen ilmankin parisuhdetta, niin ihan yhtä hyvä. Antaa kaikkien kukkien kukkia ja jokaisen ihmisen tehdä itse omat päätöksensä. Ventovierailla ei mielestäni ole oikeutta arvostella toisten ihmisten elämää, koska he eivät tiedä kaikkia faktoja näiden päätösten takana. Olisi minullakin pari sanaa sanottavana esim. ihmisistä, jotka ovat samanikäisiä kuin minä ja heillä on jo neljä lasta, mutta enpä sitä tee, kun en tiedä syitä siihen. Saa nähdä, minkälaista palautetta tulen nyt saamaan tästä, mutta toivoisin, että ette olisi niin umpimielisiä ja vanhoillisia, että joudun jättämään koko foorumin sen takia, että saan kaikkien vihat niskoilleni ja uskallan sanoa mielipiteeni..*peace* :heart:
atu
ain niin joku tässä kirjoittii että myös 18.04.2006 , ollaankohan me samana päivävänä ja kellon aikana pistänyt viestin ellille??? :wave:
:wave:
Disa
Minulla on entuudestaan muutama tyttö ja nyt Elli lupasi 3 poikaa...
25.6.05, 1.9.2008 ja 5.6.2010 seuraan mielenkiinnolla ja vähän leikkimielelläkin kuinka ennuste osuu oikeaan ??
25.6.05, 1.9.2008 ja 5.6.2010
seuraan mielenkiinnolla ja vähän leikkimielelläkin kuinka ennuste osuu oikeaan ?? \
Mutta tuo oli ihan hauska, että jokatapauksessa sen pojan saisin ensi vuonna... Ja minähän uskon tähän ihan täysillä.
:wave: Enpä muista kellon aikaa, mutta toissapäivänä taisin viestin laittaa. Ja toisen pistin eilen. Siihen tuli vastaus, että poika syntyisikin syyskuussa 2006 ja sitten vielä toinen poika vuonna 2010 ja tyttö vuonna 2015... Että minä, suurperheen äidiksi... Ja cvielä viimesen tekisin 37 vuotiaana... Varmaan...Alkuperäinen kirjoittaja 15.07.2005 klo 19:06 atu kirjoitti:ain niin joku tässä kirjoittii että myös 18.04.2006 , ollaankohan me samana päivävänä ja kellon aikana pistänyt viestin ellille???
Mutta tuo oli ihan hauska, että jokatapauksessa sen pojan saisin ensi vuonna... Ja minähän uskon tähän ihan täysillä.
SiniTaivas
\Mä olen pahoillani sun puolesta, kun et kuitenkaan ton vanhempikaan ole. Joka tapauksessa mä uskon ikuiseen rakkauteen(lapsellista tai ei) ja niin onneks mun mieskin. Oikeessa olet noiden tilastojen puolesta ja tätä nykyä ihmiset lähtee niin helposti kävelemään jo ensimmäisen vastamäen tullessa vastaan. Onneksi olen kuitenkin nähnyt näitä "ikuisesti yhdessä" parejakin, kuten esim mun vanhemmat ja sisko ja sen mies. Ja ihan jokainen avioliitto ei onneksi pääty eroon! Maku asioista kuitenkin turha kiistellä...
Saanko vielä udella, että tietääkö sun kumppani, ettet oo elämässä sen kanssa loppu elämääs?
[/quote]
Mun kumppani suhtautuu asioihin ihan samalla tavalla kuin mäkin, eli eletään päivä kerrallaan. Ei meillä mitään ongelmia ole, ollaan kumpikin hyvin onnellisia ja rakastuneita ja tunnemme erittäin hyvin toisemme (pussailimme jo reilun vuoden ikäisinä), mutta joskus tulevaisuudessa saattaa tulla eteen se hetki, jolloin ero on parempi ratkaisu kuin yhdessäolo.. Ja olemme yhdessä puhuneetkin tästä, että jos joskus alkaa tuntumaan pahalta, niin parempi vain suoraan erota kuin alkaa esim. pettämään toista, niin kuin kovin monet muut (eli joka ikinen tuttuni ja sukulaiseni) tekevät. Mutta mistäs sitä tietää, ehkä tällaista hetkeä ei koskaan eteen tule ja elämme onnellisena koko loppuelämämme. Mun lähipiirissä ei ole yhtään näitä "ikuisesti yhdessä" -pareja. Olin itse naimisissa kolme vuotta ja omat vanhempani vain vuoden verran, koska äitini sai tarpeeksensa jatkuvasta hakkaamisesta ja isäni ryyppäämisestä. Mun mummo on varmaan kaikkein onnellisin ihminen, jonka tiedän ja hän ei ole ollut koskaan naimisissa, vaikka hänellä kaksi lasta onkin. Ei varmasti ollut helppoa olla kahden lapsen työssäkäyvä yh-äiti 50-luvulla ja arvostankin häntä suuresti tämän takia. Mä en tiedä, aionko koskaan mennä naimisiin enää toista kertaa.. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että en aio. Avioliitto tuntuu lähinnä vitsiltä.. Mutta mieli saattaa tietysti hyvin muuttua. Nykyisen kumppanini mielestä avioliitto on vain pala paperia ja siinä hän on aivan oikeassa. Ei se paperi kenestäkään perhettä tee.
Mä olen myöskin sitten näköjään sen verran radikaali, että mun mielestä lapsi ei tarvitse molempia vanhempia. Mua yksinhuoltajuus ei pelota tippaakaan, koska olen suhteellisen varma, että joskus tulen kuitenkin olemaan siinä tilanteessa. Se on uskomatonta, että miten vielä 2000-luvullakin yh:t ollaan valmiita suurin piirtein hirttämään ja sitä jättävää/jätettyä osapuolta vain taputellaan päähän. Mä olen ehdottomasti myös sitä mieltä, että yksinelävillä naisilla pitäisi jatkossakin olla lain takaama oikeus hedelmöityshoitoihin, ettei tarvitsisi iskeä baarista jotain luuseria saadakseen lapsen. Mä olen monta kertaa ihan vakavasti ajatellut, että spermapankki saattaisi sittenkin olla se paras ratkaisu. Nyt tietysti kaikki perhekeskeiset, nyrkin ja hellan välissä elävät, keskiaikaiset äidit hyökkäävät minua vastaan, mutta ehkä hekin jossain vaiheessa tajuavat asioiden oikean laidan, kun heidän rakkaat aviomiehensä jättävät heidät toisen naisen takia synnytyssairaalassa, tai kun he saavat uskolliselta mieheltään sukupuolitaudin tai kun heidät hakataan tuolilla perjantai-illan päätteeksi. Jos olet yksinelävä nainen, sinun ei tarvitse pelätä mitään vastaavaa. Voit keskittyä vain itseesi ja olemaan hyvä äiti lapsillesi. Totta kai ihanteellisessa tilanteessa lapsella on molemmat vanhemmat, mutta voiko joku tulla naama pokkana väittämään, että maailma on täydellinen?
Please, toivottavasti tajusitte, että kaikki sanomani on tietysti kärjistettyä (en tosiaankaan halua riidellä), mutta haluaisin vain muistuttaa, että perheitä on monenlaisia ja jos teillä nyt sattuu olemaan kumppani, ei se tee teistä parempaa ihmistä/äitiä kuin yksinhuoltajasta. Joskus vaan pistää ärsyttämään tämänkin foorumin konservatiivisuus.. Missä esim. kaikki lesbo- ja homovanhemmat ovat? Missä ovat sinkut vauvakuumeilijat? Toisaalta ymmärrän, että he haluavat pysyä täältä pois, sillä suurin osa täällä palstailevista haluaisi varmaan polttaa heidät elävältä.. Eli jos haluat hankkia lapsen parisuhteessa, niin hyvä, mutta vaikka haluaisit hankkia lapsen ilmankin parisuhdetta, niin ihan yhtä hyvä. Antaa kaikkien kukkien kukkia ja jokaisen ihmisen tehdä itse omat päätöksensä. Ventovierailla ei mielestäni ole oikeutta arvostella toisten ihmisten elämää, koska he eivät tiedä kaikkia faktoja näiden päätösten takana. Olisi minullakin pari sanaa sanottavana esim. ihmisistä, jotka ovat samanikäisiä kuin minä ja heillä on jo neljä lasta, mutta enpä sitä tee, kun en tiedä syitä siihen. Saa nähdä, minkälaista palautetta tulen nyt saamaan tästä, mutta toivoisin, että ette olisi niin umpimielisiä ja vanhoillisia, että joudun jättämään koko foorumin sen takia, että saan kaikkien vihat niskoilleni ja uskallan sanoa mielipiteeni..*peace* :heart:
[/quote]
Mihinkähän lie mun viestini katosi??
Pitkät sepostukset kirjoittelin, mutta en nyt enää muista mitä :/
Ei pidä yleistää sitä, että ikuinen liitto ei enää kestä, minä ainakin näen meidät 7-kymppisinä yhdessä. Onnea on takana, tällä hetkellä ja tulevaisuudessa. Minä ainakin eroaisin heti miehestäni, jos en pystyisi kuvittelemaan meitä 5 vuoden päästä yhdessä! Mitä sitä aikaa kuppailemaan, jos siinä ajassa voisi löytää todellisemman rakkauden. Vaikka kuinka eletään päivä kerrallaan, niin varmasti jokainen ajattelee huomista, ensi viikkoa jne.
Ja varmasti avioero koittelee mieltäsi ja olet varautunut, mutta sinulla on uusi mies eikä lopputulos ole välttämättä samanlainen. Mun mies ei varmaan mua katselis, jos sanoisin, että en näe meillä yhteistä tulevaisuutta, enkä minäkään katselis häntä, jos näin sanoisi. Monta vuotta on yhdessäoloa takanapäin ja vielä olemme kuin vastarakastuneet.
Heittelen sulle sinne vähän positiivisempaa mieltä, uskoa, rakkautta ja elämänmyönteisyyttä :hug:
Saanko vielä udella, että tietääkö sun kumppani, ettet oo elämässä sen kanssa loppu elämääs?
[/quote]
Mun kumppani suhtautuu asioihin ihan samalla tavalla kuin mäkin, eli eletään päivä kerrallaan. Ei meillä mitään ongelmia ole, ollaan kumpikin hyvin onnellisia ja rakastuneita ja tunnemme erittäin hyvin toisemme (pussailimme jo reilun vuoden ikäisinä), mutta joskus tulevaisuudessa saattaa tulla eteen se hetki, jolloin ero on parempi ratkaisu kuin yhdessäolo.. Ja olemme yhdessä puhuneetkin tästä, että jos joskus alkaa tuntumaan pahalta, niin parempi vain suoraan erota kuin alkaa esim. pettämään toista, niin kuin kovin monet muut (eli joka ikinen tuttuni ja sukulaiseni) tekevät. Mutta mistäs sitä tietää, ehkä tällaista hetkeä ei koskaan eteen tule ja elämme onnellisena koko loppuelämämme. Mun lähipiirissä ei ole yhtään näitä "ikuisesti yhdessä" -pareja. Olin itse naimisissa kolme vuotta ja omat vanhempani vain vuoden verran, koska äitini sai tarpeeksensa jatkuvasta hakkaamisesta ja isäni ryyppäämisestä. Mun mummo on varmaan kaikkein onnellisin ihminen, jonka tiedän ja hän ei ole ollut koskaan naimisissa, vaikka hänellä kaksi lasta onkin. Ei varmasti ollut helppoa olla kahden lapsen työssäkäyvä yh-äiti 50-luvulla ja arvostankin häntä suuresti tämän takia. Mä en tiedä, aionko koskaan mennä naimisiin enää toista kertaa.. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että en aio. Avioliitto tuntuu lähinnä vitsiltä.. Mutta mieli saattaa tietysti hyvin muuttua. Nykyisen kumppanini mielestä avioliitto on vain pala paperia ja siinä hän on aivan oikeassa. Ei se paperi kenestäkään perhettä tee.
Mä olen myöskin sitten näköjään sen verran radikaali, että mun mielestä lapsi ei tarvitse molempia vanhempia. Mua yksinhuoltajuus ei pelota tippaakaan, koska olen suhteellisen varma, että joskus tulen kuitenkin olemaan siinä tilanteessa. Se on uskomatonta, että miten vielä 2000-luvullakin yh:t ollaan valmiita suurin piirtein hirttämään ja sitä jättävää/jätettyä osapuolta vain taputellaan päähän. Mä olen ehdottomasti myös sitä mieltä, että yksinelävillä naisilla pitäisi jatkossakin olla lain takaama oikeus hedelmöityshoitoihin, ettei tarvitsisi iskeä baarista jotain luuseria saadakseen lapsen. Mä olen monta kertaa ihan vakavasti ajatellut, että spermapankki saattaisi sittenkin olla se paras ratkaisu. Nyt tietysti kaikki perhekeskeiset, nyrkin ja hellan välissä elävät, keskiaikaiset äidit hyökkäävät minua vastaan, mutta ehkä hekin jossain vaiheessa tajuavat asioiden oikean laidan, kun heidän rakkaat aviomiehensä jättävät heidät toisen naisen takia synnytyssairaalassa, tai kun he saavat uskolliselta mieheltään sukupuolitaudin tai kun heidät hakataan tuolilla perjantai-illan päätteeksi. Jos olet yksinelävä nainen, sinun ei tarvitse pelätä mitään vastaavaa. Voit keskittyä vain itseesi ja olemaan hyvä äiti lapsillesi. Totta kai ihanteellisessa tilanteessa lapsella on molemmat vanhemmat, mutta voiko joku tulla naama pokkana väittämään, että maailma on täydellinen?
Please, toivottavasti tajusitte, että kaikki sanomani on tietysti kärjistettyä (en tosiaankaan halua riidellä), mutta haluaisin vain muistuttaa, että perheitä on monenlaisia ja jos teillä nyt sattuu olemaan kumppani, ei se tee teistä parempaa ihmistä/äitiä kuin yksinhuoltajasta. Joskus vaan pistää ärsyttämään tämänkin foorumin konservatiivisuus.. Missä esim. kaikki lesbo- ja homovanhemmat ovat? Missä ovat sinkut vauvakuumeilijat? Toisaalta ymmärrän, että he haluavat pysyä täältä pois, sillä suurin osa täällä palstailevista haluaisi varmaan polttaa heidät elävältä.. Eli jos haluat hankkia lapsen parisuhteessa, niin hyvä, mutta vaikka haluaisit hankkia lapsen ilmankin parisuhdetta, niin ihan yhtä hyvä. Antaa kaikkien kukkien kukkia ja jokaisen ihmisen tehdä itse omat päätöksensä. Ventovierailla ei mielestäni ole oikeutta arvostella toisten ihmisten elämää, koska he eivät tiedä kaikkia faktoja näiden päätösten takana. Olisi minullakin pari sanaa sanottavana esim. ihmisistä, jotka ovat samanikäisiä kuin minä ja heillä on jo neljä lasta, mutta enpä sitä tee, kun en tiedä syitä siihen. Saa nähdä, minkälaista palautetta tulen nyt saamaan tästä, mutta toivoisin, että ette olisi niin umpimielisiä ja vanhoillisia, että joudun jättämään koko foorumin sen takia, että saan kaikkien vihat niskoilleni ja uskallan sanoa mielipiteeni..*peace* :heart:
[/quote]
Mihinkähän lie mun viestini katosi??
Pitkät sepostukset kirjoittelin, mutta en nyt enää muista mitä :/
Ei pidä yleistää sitä, että ikuinen liitto ei enää kestä, minä ainakin näen meidät 7-kymppisinä yhdessä. Onnea on takana, tällä hetkellä ja tulevaisuudessa. Minä ainakin eroaisin heti miehestäni, jos en pystyisi kuvittelemaan meitä 5 vuoden päästä yhdessä! Mitä sitä aikaa kuppailemaan, jos siinä ajassa voisi löytää todellisemman rakkauden. Vaikka kuinka eletään päivä kerrallaan, niin varmasti jokainen ajattelee huomista, ensi viikkoa jne.
Ja varmasti avioero koittelee mieltäsi ja olet varautunut, mutta sinulla on uusi mies eikä lopputulos ole välttämättä samanlainen. Mun mies ei varmaan mua katselis, jos sanoisin, että en näe meillä yhteistä tulevaisuutta, enkä minäkään katselis häntä, jos näin sanoisi. Monta vuotta on yhdessäoloa takanapäin ja vielä olemme kuin vastarakastuneet.
Heittelen sulle sinne vähän positiivisempaa mieltä, uskoa, rakkautta ja elämänmyönteisyyttä :hug:
SiniTaivas
Niin, ennustaja elli mulle ennusteli näin:
5.6.2006, tyttö (voipi olla hyvinkin mahdollista, tekovaiheessa..)
28.6.2008, poika (ihan sopiva ikäero)
1.8.2018, poika (aika epätodennäköistä, miehen kanssa puhuttu, että monta lasta haluttais ja hänen mielestään 3 on maksimi, meillä kun yksi jo on..itse voisin tuohon neljänteenkin tykästyä, perheen iltatähti )
5.6.2006, tyttö (voipi olla hyvinkin mahdollista, tekovaiheessa..)
28.6.2008, poika (ihan sopiva ikäero)
1.8.2018, poika (aika epätodennäköistä, miehen kanssa puhuttu, että monta lasta haluttais ja hänen mielestään 3 on maksimi, meillä kun yksi jo on..itse voisin tuohon neljänteenkin tykästyä, perheen iltatähti
)KELLE TEILLE ON OSUNNU ENNUSTUKSET KOHDALLEEN??? katsokaa pv ja vuotta että onko tullu tuloksii???
Remux
Vaikka onkin humpuukkia niin minulla näin...
Madam mamma ennusti esikoisen yrittämisvaiheessa poikaa 2/05 ja tyttöä 1/07. Vuoden yrittämisen ja lukuisten pettymysten jälkeen tulin vihdoinkin raskaaksi ja ihana poikamme syntyi helmikuussa 2005! Aluksi oltiin ajateltu että pari vuotta ois ihanteellinen ikäero mutta mieli muuttuu... Alettiin yritellä toista kun esikoinen oli n. 7kk. Laitoin siinä välissä viestin ellille joka ennusti lasta (en muista kumpaa) syntyväksi 19.11.06. Mun laskettu aika on 11.11.06
Et mun kohdalla ennustukset on osuneet pelottavan paljon kohdalleen. Kumpikaan ei ennustanut enempää kuin nämä kaksi lasta, eikä meillä ole mitään tarkoitustakaan yrittää enää kolmatta.
Madam mamma muuten laittoi joku aika sitten vauvan-sivuille viestin että hän on oppinut taidon joltain mustalaisnaiselta (katsoikohan se sen korteista, en nyt tarkkaan muista..) eikä kannata laittaa kuin yksi viesti joka sitten laitetaan muistiin kun vastaus tulee väkisin olemaan eri jos niitä laitetaan monta. Itse laitoin tässä joku aika sitten viestiä ihan muuten vain ja kerroin että ennustus osui nappiin
=)
Madam mamma ennusti esikoisen yrittämisvaiheessa poikaa 2/05 ja tyttöä 1/07. Vuoden yrittämisen ja lukuisten pettymysten jälkeen tulin vihdoinkin raskaaksi ja ihana poikamme syntyi helmikuussa 2005! Aluksi oltiin ajateltu että pari vuotta ois ihanteellinen ikäero mutta mieli muuttuu... Alettiin yritellä toista kun esikoinen oli n. 7kk. Laitoin siinä välissä viestin ellille joka ennusti lasta (en muista kumpaa) syntyväksi 19.11.06. Mun laskettu aika on 11.11.06
Et mun kohdalla ennustukset on osuneet pelottavan paljon kohdalleen. Kumpikaan ei ennustanut enempää kuin nämä kaksi lasta, eikä meillä ole mitään tarkoitustakaan yrittää enää kolmatta.
Madam mamma muuten laittoi joku aika sitten vauvan-sivuille viestin että hän on oppinut taidon joltain mustalaisnaiselta (katsoikohan se sen korteista, en nyt tarkkaan muista..) eikä kannata laittaa kuin yksi viesti joka sitten laitetaan muistiin kun vastaus tulee väkisin olemaan eri jos niitä laitetaan monta. Itse laitoin tässä joku aika sitten viestiä ihan muuten vain ja kerroin että ennustus osui nappiin
=)
Remux
Löysin sen madam mamman viestin... Kopsaan sen tähän, toivottavasti semmoinen on sallittua... :saint:
MadamMamma - 02.01. 08:53 (1/5)
Tiedoksi lapsiennustusta pyytäneille / pyytäville:
Sähköpostini ruuhkautumisen ja tietynlaisen palautteen vuoksi päätin laittaa hieman tietoa ennustuksistani tänne.
Eli:
Kyseessä on leikkimielinen lapsiennustus, joka on tarkoitus pyytää YHDEN kerran, ottaa talteen ja seurata vuosien varrella pitääkö se paikkansa. Ei ole mitään mieltä pyytää useasti saman ihmisen, koska tulos on luultavasti joka kerta eri. Vain sillä ENSIMMÄISELLÄ on "merkitystä". Minulla ei myöskään ole mitään yliluonnollisia kykyjä vaan eräs jo edesmennyt romanimummu on minulle yli 10v sitten kertonut korttien merkityksestä jne ja siltä pohjalta ennustukset teen.
EN siis ennusta muuta kuin tulevia lapsia!
Tiedoiksi ennustukseen tarvitsen ainoastaan ennustusta haluavan iän, lasten lukumäärän ja lasketun ajan (raskaana olijoilta). EN siis tarvitse esim. nimiä tai syntymäaikoja. Toki muutakin saa kertoa JOS haluaa.
Ja osoitteenihan on madam.mamma@luukku.com
Oikein mukavaa Uutta Vuotta kaikille!
MadamMamma - 02.01. 08:53 (1/5)
Tiedoksi lapsiennustusta pyytäneille / pyytäville:
Sähköpostini ruuhkautumisen ja tietynlaisen palautteen vuoksi päätin laittaa hieman tietoa ennustuksistani tänne.
Eli:
Kyseessä on leikkimielinen lapsiennustus, joka on tarkoitus pyytää YHDEN kerran, ottaa talteen ja seurata vuosien varrella pitääkö se paikkansa. Ei ole mitään mieltä pyytää useasti saman ihmisen, koska tulos on luultavasti joka kerta eri. Vain sillä ENSIMMÄISELLÄ on "merkitystä". Minulla ei myöskään ole mitään yliluonnollisia kykyjä vaan eräs jo edesmennyt romanimummu on minulle yli 10v sitten kertonut korttien merkityksestä jne ja siltä pohjalta ennustukset teen.
EN siis ennusta muuta kuin tulevia lapsia!
Tiedoiksi ennustukseen tarvitsen ainoastaan ennustusta haluavan iän, lasten lukumäärän ja lasketun ajan (raskaana olijoilta). EN siis tarvitse esim. nimiä tai syntymäaikoja. Toki muutakin saa kertoa JOS haluaa.
Ja osoitteenihan on madam.mamma@luukku.com
Oikein mukavaa Uutta Vuotta kaikille!
Tiki haamuna
Mulle Elli vastasi "Saat tytön 17.4.2007 ja toisen tytön 9.8.2009." Jaa'a, ei taida tuota onnistua, kun ei vielä (jos enää koskaan) yritetä raskautta!! Heinäkuussahan sitä pitäis napsahtaa, vaan taitaapi kierukka sen estää.
Mamma puolestaan kertoi "Saatte pojan 9/10, tytön 4/17 ja pojan 8/18." Suurperheestä haaveilevana uskoisin mieluummin Mammaa kuin Elliä, mutta toki kumpikin käy!! Mies voipi olla vaan erimieltä asiasta... :kieh:
(ja ihan vihinä, etttä aikuisten oikeesti otan nämä huumorilla molemmat!)
Mamma puolestaan kertoi "Saatte pojan 9/10, tytön 4/17 ja pojan 8/18." Suurperheestä haaveilevana uskoisin mieluummin Mammaa kuin Elliä, mutta toki kumpikin käy!! Mies voipi olla vaan erimieltä asiasta... :kieh:
(ja ihan vihinä, etttä aikuisten oikeesti otan nämä huumorilla molemmat!)
Harmaileva
Pakko sanoa tähän että mulle Elli ennusti tyttöä 06/07 ja MadameMamma taas poikaa 01/07...
Jännää tässä on se, että vieläkin kuukautisia odotellaan, ovat jo yli kole viikkoa myöhässä ja jos tietäisi sitä että olisin raskaana, niin Madamen ennustus pitäisi ainakin ajallisesti kutinsa
Mut katotaan nyt.,,
Jännää tässä on se, että vieläkin kuukautisia odotellaan, ovat jo yli kole viikkoa myöhässä ja jos tietäisi sitä että olisin raskaana, niin Madamen ennustus pitäisi ainakin ajallisesti kutinsa
Mut katotaan nyt.,,
koko
Minulle Madam Mamma ennusti tuossa vuoden 2003 alussa näin:
"Hei! Korttieni mukaan neljäs lapsesi on poika ja syntyy 19.4.2003. Lisäksi saat tytön joulukuussa v. 2007, kaksostytöt helmikuussa v. 2012 ja tytön syyskuussa v. 2014. Valitettavasti sinulle näkyy myös 1. alkuraskauden keskenmeno."
Neljäs lapsemme todellakin oli poika, syntyi 7.4.2003. Viides lapsemme oli tyttö, syntyi tammikuussa 2005. Nyt meillä yritellään uutta raskautta ja jos tuo vuosiluku vain heittäisi, niin tulossa voisi olla kaksostytöt helmikuussa
Minusta tuo "ennustuksen" saaminen oli ihan hauskaa viihdettä, en todellakaan ajattele, että se toteutuisi Mutta jos tämä viimeinen yrityskerta päätyy kaksosraskauteen, niin saatan olla hivenen hämilläni
"Hei! Korttieni mukaan neljäs lapsesi on poika ja syntyy 19.4.2003. Lisäksi saat tytön joulukuussa v. 2007, kaksostytöt helmikuussa v. 2012 ja tytön syyskuussa v. 2014. Valitettavasti sinulle näkyy myös 1. alkuraskauden keskenmeno."
Neljäs lapsemme todellakin oli poika, syntyi 7.4.2003. Viides lapsemme oli tyttö, syntyi tammikuussa 2005. Nyt meillä yritellään uutta raskautta ja jos tuo vuosiluku vain heittäisi, niin tulossa voisi olla kaksostytöt helmikuussa
Minusta tuo "ennustuksen" saaminen oli ihan hauskaa viihdettä, en todellakaan ajattele, että se toteutuisi
Mutta jos tämä viimeinen yrityskerta päätyy kaksosraskauteen, niin saatan olla hivenen hämilläni Elli ennusti minulle runsas vuosi sitten kolmosen syntymän jälkeen että saisin vielä pojan 2.1.2006 ja tytön 18.10.2008. Noh, nelosen laskettu aika oli 23.12.2005 ja tyttö syntyikin silloin =) Mies kuumeilee vielä yhtä mutta minä en... Katsotaan sitten vuoden 2008 alussa onko Elli kuitenkin oikeassa
Minäkin koitin tahalleen mitä ennustajat mulle vastaa... =) Molemmat (elli ja madam) ennustivat meille kaksosia syntyväksi ensi vuonna! Ja nyt joku heti vastaa että joo joo uskokoon ken tahtoo, mutta aika jännittävää viihdettä se oli! saas nähdä kuinka käy... Kyllähän niillä ennustajilla toisinaan ennustukset osuu kohdalleenkin.
Ja nyt joku heti vastaa että joo joo uskokoon ken tahtoo, mutta aika jännittävää viihdettä se oli! saas nähdä kuinka käy... Kyllähän niillä ennustajilla toisinaan ennustukset osuu kohdalleenkin.