Ennenaikaisen synnytyksen riski, millä viikoilla lopulta syntyi?

[neljäs_tulossa]

Nyt rv 30+6, kohdunkaula kadonnut, vauva on kuulemma niin alhaalla että vois silittää tukkaa jos ei kohtulihas ois tiellä. Kohdunsuu pehmeä, mutta vielä kiinni. Muutos tapahtunut alle kuukaudessa, jolloin vielä kiinteä, 3cm, kiinni. Supistuksia ajoittain on.

Levätä pitäisi, sen kyllä teenkin, sairaslomalla olen ollut joulukuun alusta saakka. Uudelleensynnyttäjällä varmaan aika normaali tilanne, edellisessä raskaudessakin oli samantapaista ja vauva syntyi täysiaikaisena onneksi. Parin päivän sisään tulee äippäpolille aika ja siellä katsotaan tarkemmin tilanne.

Miten teillä on vastaavissa tilanteissa käynyt? En todellakaan haluais vauvan syntyvän vielä

 

["tiina"]

Ennenaikaisuuden riski todettiin rv 15, jatkuvia supistuksia. Pakkolepoon ja viikottain kontrolleissa keskussairaalassa. Kotona sain olla, kunhan tilanne ei pahenisi. poika sitten pysyi masussa ja syntyi rv.39. Toisesta samanlailla lepoa rv.20 lähtien ja syntyi rv.41+3 käynnistyksellä. Aina ei lepo auta, mutta mulla on ollut tuuriakin matkassa.

 

["pieni"]

28 rv hätä sektiolla.

 

[:/]

rv 42 kolmen päivän käynnistelyjen jälkeen imukupin avulla... Piti kaikki sitte ottaa vaikeimman kautta

 

[döts]

Viikolla 32 saatiin diagnoosiksi uhkaava ennenaikainen synnytys. Syntyi lopulta 38+1

 

[Tan-]

Mulla n. Raskauden puolestavälistä supisteli aika tiuhaan, siis päivittäin. vk 35+5 alkoi säännölliset supistukset, synnytys käynnisty. Äitipolilla kohdunsuu oli 3-4cm auki ja sain jotain(?) lääkettä mikä lopetti supistukset! Ne loppuiki kokonaan ja tyttö syntyi 39+6!

 

["vieras"]

Toisen lapsen raskauden kohdalla supistukset saivat aikaan aukenemista jo viikolla 17 ja kohdunsuu pehmeä sekä supistukset jatkuvia liikkuessa. Siitä eteenpäin levossa rv 36 asti, mut vauva lopulta syntyi vasta 41+1.

 

[Blue]

Viikolla 31+1 illalla tuli jättimäinen supistus keskellä kirpputoria. Siitä jotenkin pääsin kotiin ja lepäämään niin tilanne rauhoittui.

Seuraavana aamuna 31+2, tuli toinen taukoamaton supistus joka ei meinannut laueta millään. Äitipolille soitin ja käskivät tulla heti. Matkalla alkoi lapsivettä tiputella..

Totesivat että synnytys käynnissä mutta koittavat vielä estellä. Sain kortisonipiikin ja jouduin supistuksenestotippaan. Määrättiin vuodelepoon pää alaspäin nousukiellolla.

Seuraavana aamuna 31+3, sain toisen kortisonipiikin. Supistustenestolääke meni tässä vaiheessa täydellä annostuksella ja silti säännöllisiä supistuksia oli koko ajan. Illalla mun syke vuodelevosta huolimatta oli 220 (johtui estolääkityksestä) ja vauva oli tosi hiljainen. Sanoin että mun pitää päästä synnyttämään, vauvalla ei ole kaikki hyvin. Syke kuulemma näytti hyvältä mutta silti tunsin että kaikki ei ole hyvin. Lisäksi mun olo oli aivan kamala estolääkityksen takia (sitä ei missään nimessä saisi pitää täydellä annostuksella kovin pitkään, mulla oli ollut jo melkein vuorokauden...).

Illalla myöhään nyppäsin tipan pois kun tuntui että saan sydänkohtauksen. Pääsin sydänkäyrään ja sanoivat että eipä laiteta sitä tippaa enää, on jo vaarallista. Supistukset alkoivat samantien. Koittivat vielä antaa toista estolääkitystä yöksi ja kipupiikkejä supistuksia varten ja douppasivat vielä unilääkkeillä mut. Heräsin 5-10 min välein supistukseen koko yön mutta nukahdin samantien aina uudestaan unilääkkeiden takia.

Kuudelta aamulla 31+4, estolääkeestä huolimatta soitin miehen sairaalaan ja sanoin että synnytän ihan just. Soitin hoitajan paikalle ja sanoin että mä lähden nyt synnyttämään kun mulla on vielä jotenkin voimia jäljellä ja kun vauva on vielä elossa, ja jossei muka anneta lupaa niin menen sitten vessaan salaa synnyttämään. Odotin vielä miehen paikalle, tuli 7.30 ja sitten lääkäri antoi luvan siirtää mut saliin. Estot otettiin pois ja reilun kahden tunnin päästä tyttö oli syntynyt. Viime hetkillä tosin, ruskeasta (veren ja ulosteen sekaisesta) lapsivedestä onneksi tosi virkeänä (ja kätilö putsasi hengitystiet todella hyvin joten tyttö välttyi tulehduksilta). Istukka oli irti 1/3.

Ennenaikaisen synnytyksen syy oli influenssan jälkitauti joka aiheutti tulehduksen istukkaan, ja istukka käynnisti synnytyksen (eli luonto hoiti tehtävänsä jotta vauvalla oli mahdollisuus selvitä hengissä tulehduksesta huolimatta, vaikka lääkärien liiallinen viivyttely meinasi olla kohtalokasta).

Tänä päivänä mulla on reipas ja terve eskarilainen.

 

[^^]

Vedet meni rv 30+0 ja poika synty rv 31+3...

 

["plop"]

Minnulla oli edellinen raskaus monikkoraskaus, johon aina liittyy enneaikasuudeen riski. Silti oli yllätys, että lapset hyvin sujuneen ja ongelmattoman raskauden jälkeen syntyivätkin jo rv25+3 pitkään muhineen oireettoman tulehduksen vuoksi (oli levinnyt kohtuun ja käynnistänyt synnytksen).

Nyt lapset 2 vuotiaita ihan tavallisia taaperoita

Jos et ole vielä tutustunut suosittelen kirjautumaan kevyt.net keskustelupalstalle. Siellä on oma osio riskiraskauksille. Kevyt on keskoslastenvenhempien yhdistys ja tuolta löytyy paljon vertaistukea ja tietoa Stemppiä loppuraskauteen!!

 

["äiti"]

Viikolla 31+1 illalla tuli jättimäinen supistus keskellä kirpputoria. Siitä jotenkin pääsin kotiin ja lepäämään niin tilanne rauhoittui.

Seuraavana aamuna 31+2, tuli toinen taukoamaton supistus joka ei meinannut laueta millään. Äitipolille soitin ja käskivät tulla heti. Matkalla alkoi lapsivettä tiputella..

Totesivat että synnytys käynnissä mutta koittavat vielä estellä. Sain kortisonipiikin ja jouduin supistuksenestotippaan. Määrättiin vuodelepoon pää alaspäin nousukiellolla.

Seuraavana aamuna 31+3, sain toisen kortisonipiikin. Supistustenestolääke meni tässä vaiheessa täydellä annostuksella ja silti säännöllisiä supistuksia oli koko ajan. Illalla mun syke vuodelevosta huolimatta oli 220 (johtui estolääkityksestä) ja vauva oli tosi hiljainen. Sanoin että mun pitää päästä synnyttämään, vauvalla ei ole kaikki hyvin. Syke kuulemma näytti hyvältä mutta silti tunsin että kaikki ei ole hyvin. Lisäksi mun olo oli aivan kamala estolääkityksen takia (sitä ei missään nimessä saisi pitää täydellä annostuksella kovin pitkään, mulla oli ollut jo melkein vuorokauden...).

Illalla myöhään nyppäsin tipan pois kun tuntui että saan sydänkohtauksen. Pääsin sydänkäyrään ja sanoivat että eipä laiteta sitä tippaa enää, on jo vaarallista. Supistukset alkoivat samantien. Koittivat vielä antaa toista estolääkitystä yöksi ja kipupiikkejä supistuksia varten ja douppasivat vielä unilääkkeillä mut. Heräsin 5-10 min välein supistukseen koko yön mutta nukahdin samantien aina uudestaan unilääkkeiden takia.

Kuudelta aamulla 31+4, estolääkeestä huolimatta soitin miehen sairaalaan ja sanoin että synnytän ihan just. Soitin hoitajan paikalle ja sanoin että mä lähden nyt synnyttämään kun mulla on vielä jotenkin voimia jäljellä ja kun vauva on vielä elossa, ja jossei muka anneta lupaa niin menen sitten vessaan salaa synnyttämään. Odotin vielä miehen paikalle, tuli 7.30 ja sitten lääkäri antoi luvan siirtää mut saliin. Estot otettiin pois ja reilun kahden tunnin päästä tyttö oli syntynyt. Viime hetkillä tosin, ruskeasta (veren ja ulosteen sekaisesta) lapsivedestä onneksi tosi virkeänä (ja kätilö putsasi hengitystiet todella hyvin joten tyttö välttyi tulehduksilta). Istukka oli irti 1/3.

Ennenaikaisen synnytyksen syy oli influenssan jälkitauti joka aiheutti tulehduksen istukkaan, ja istukka käynnisti synnytyksen (eli luonto hoiti tehtävänsä jotta vauvalla oli mahdollisuus selvitä hengissä tulehduksesta huolimatta, vaikka lääkärien liiallinen viivyttely meinasi olla kohtalokasta).

Tänä päivänä mulla on reipas ja terve eskarilainen.

ihanaa että pieni selvisi<3.

 

[neljäs_tulossa]

KIITOS paljon vastauksistanne :flower: Olen tässä yrittänyt lepäillä, menkkamaista kipua on tuolla kohdunsuulla, varmaan johtuu sisätutkimuksesta. Vaikeaa tämä lepääminenkin on, mutta vaihtoehdot vähissä..

Blue oliko sulla jotain ennakoivia merkkejä synnytyksestä aiemmin?

 

[Toista ootellessa <3]

Mulla kans ennenaikaisen synnytyksen uhka, joka todettiin joskus rv. 32-33 kieppeillä. Nyt rv. 34+3 menossa.

Rv 14 alkaen minulla on ollut harjoitussupistuksia ja jossain puolen välin tienoilla tuli ensimmäinen kipeämpi supistus. Siihen liittyi myös menkkamainen jomotus. Tällaisia supistuksia tuli aluksi harvoin, ehkä jokatoinen päivä ja maks kerran päivässä. Otin asian neuvolassa puheeksi ja kohdunsuu tutkittiin, mutta mitään ei ollut tapahtunut. Supistelut alkoivat pikkuhiljaa voimistua ja niitä alkoi tulla useammin, joka päivä ja monesti päivässä. Otin sitten tietenkin taas neuvolassa puheeksi ja juteltiin terveydenhoitajan kanssa, joka oli sitä mieltä, että sairasloma olisi aiheellinen. Sisätutkimus tehtiin asian varmistamiseksi ja sen tuloksena huomattiin, että kohdunsuu oli alkanut selvästi pehmenemään ja että kohdunkaulassakin oli tapahtunut muutoksia. Sain sitten lepomääräyksen, jota noudatin niin hyvin, kuin alle 2-vuotiaan lapsen kanssa kotona voi..

Ei mennyt varmaan viikkoakaan, kun yhtenä iltana supistuksia alkoi tulla vartin välein, jopa 10min välein yli tunnin ajan. Näistä osa oli melko kipeitäkin. Seuraavana päivänä sitten juoksujalkaa neuvolaan, jossa todettiin, että edelliskäyntiin verrattuna ei merkittäviä muutoksia ole tapahtunut. Mutta sain kuitenkin tosi kovan nootin siitä, että pitäisi levätä, enkä saisi tehdä muuta kuin syödä ja käydä vessassa. Minulla maalailtiin jo uhkakuvaa siitä, että saatan joutua sairaalaan vuodelepoon, jos tilanne ei rauhoitu.

Nyt sitten ei saa tehdä mitään muuta kuin levätä ja tilanne onkin hieman rauhoittunut. Supistuksia tulee harvemmin, mutta kipu on edelleen pikkuhiljaa kasvanut; en tiedä onko se hyvä vai huono merkki, mutta ainakaan supistuksia ei tule niin paljoa. Vielä pitäisi jonkun aikaa jaksaa levätä, koska käsky oli, että lepoa niin kauan, kunnes rv 36 on täynnä.

Tsemppiä kaikille ja varsinkin teille muille kohtalotovereille, joilla on ennenaikaisuuden uhka! Muistakaa levätä, ainakin minulla se näyttää auttavan.