Enkelilleni

Olen löytänyt nämä netistä ja kirjoista. Aivan ihania ja koskettavia. tein muutamasta kortin, jonka laitoin raskaustestien, neuvolakortin ja ensimmäisen ulrtakuvan kanssa pieneen muistojen laatikkoon. :heart:




"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen henkäys tuulen, tähdenlento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä,
toivotan teille hyvää yötä."





"Ei tullut syksyä, talvea, kevättä, kesää,
ei linnulle pesää, ei äidille lasta
olithan pieni, kohdussa vasta.
Muistoksi vaihtuu, unelma haihtuu..
Vaikkemme sua nää, kaipaus jää.."






"Olit luonamme hetken, ihan pienen vaan.
Et pitemmälle enää, jaksanutkaan.
Ei koskaan tavattu, tunnettiin vain,
liian pienen hetken sinut pitää sain.

Ei tullut äitiä, ei tullut isää,
vain itkua, kipua, surua lisää.
Pilven reunalla teitä jo liikaa on,
äidin ja isän kaipaus on loputon.
Ei muuta voi kuin rukoilla vaan
että seuraavan jo pitää saan."








"Älä äiti itke,
sillä minun aikani ei ollut vielä.
Kävin vain katsomassa,
mutta tulen myöhemmin uudelleen.

Äiti, pyyhi jo kyyneleet,
Tiedän, sun on ikävä,
mutta minä olen tässä,
vierelläsi, vaikka et minua näkisikään.

Äiti, katso ulos.
Olen poutapilven hattarassa,
tuulessa kosketan hiuksiasi.
Sadepisarassa annan suukon poskellesi.
Auringon säteessä tunnet lämpöni.
Linnun laulussa helkkää nauruni.
Tähtien tuike on minun silmäniskuni.

Olen joka hetkessä,
jokaisessa askeleessasi.
Äiti, en ole mennyt minnekään.
Olen tässä, ikuisesti, sydämessä."







"Vain pieni huoli sielussani,
viikon päivät laskin tunteja jotta vuorokauteni kuluisivat nopeammin,
täyttyisi taas viikko
-jos toinenkin.
Eilen punaisia kyyneleitä sisältäni valuvana virtana
lakkaamattomana
kuin yrittäisi pysäyttää meren pauhun.
Kipuni suurempi
kuin olisin ikinä kuvitellut kantavani
-turhaan

Tänään aamulla valui hukkaan pieni unelmani,
suru syvällä sisimmässäni."




"Kaipaus on suuri kun sinua niin innolla odotin,
hetki pieni ja henkäys hellä, hetkellä kun sinut kadotin.
Ei tullut syksyisiä öitä, jolloin olisit pitänyt minut hereillä,
vain tyhjyys alla sydämen
ja ikävissä valvotut yöt.
Kunpa vain kaikki olisi toisin..."





"Pienen pieni enkeli taivahalla lenteli.
Äiti sulle lähetti,
suukon vielä toisenkin.
Ikävä on pohjaton, olo niin lohduton.
Toivon sun on hyvä olla,
luona taivaan Jumalan.
Sua en koskaan unohda, yritä en sua korvata.
Olet aina ensimmäinen,
rakas oma pikkuinen.
Muistoissani aina elät,
ajatukset minun keräät.
Ole rakas rauhassa,
Taivaan Isän suojassa."




"Sinusta ensin tiennyt en,
hetken sinusta huolta pidin.

Sinut tunsin sisälläni, kodin annoin alullesi,
kiinnyin pieneen elämääsi.

Kohtalo kai esiin astui,tumma varjo laskeutui.
Minut peitti kokonaan, sinut vei luota maan.

Lähdit matkaan enkelin. Taivaassa saat alun uuden, löydät ihanuuden,kaivatun rakkauden juuren

Muistoissani säilyt aina. Olet tähtenä taivaan, olet valona maan.
Toivon niin,
sinut kohdata saan taivahan tiellä."





"Vain hetken sinut tuntea vatsassani sain,
en enempää, sen hetken vain.
Täällä äidillä ja isällä sinua kova ikävä on,
meidän surumme rauhaton, lohduton.
Mutta luona Jumalan, taivaassa siellä,
saat katsella äitiä ja isää elämän tiellä.
Sinut vielä syliini sulkea saan,
ja siinä pitää ainiaan.
Siis odota rakkahin äitiä, isää siellä,
me kohtaamme vielä taivahan tiellä."






"Tiedän, että sinäkin halusit
olla osa meitä.
Olla rakastettu, pieni ja avuton.
Minäkin halusin sinua rakastaa, pitää pientä.
Ikuisesti, rakkaudesta tullut ihmisen taimi.
Keneksi olisit kasvanut,
keneksi minut muuttanut?

En saanut sinua pitää, en käsissäni.
Mielessäni sinut pidän; siellä sinä elät vieläkin.

Yritän unohtaa ja lähetän mietteeni ylös,
suoraan sinun haituvapeitteellesi.
Mutta vartaloni tietää sen tuskan yhä;
luopumisen tuskan, surun syvän."




"12 viikkoa olin enemmän kuin tarpeellinen.
Eilen minusta tuli tarpeeton.
12 viikon ajan minulla oli syy suunnitella tulevaisuutta,
nyt elän vain eilistä, muistelen menneisyyttä.
12 viikkoa olin onnellinen,
tästä päivästä lähtien maailman onnettomin.
12 viikkoa olin äiti."

 

:'( :hug:

 

Kauniita.


"Älä äiti itke,
sillä minun aikani ei ollut vielä.
Kävin vain katsomassa,
mutta tulen myöhemmin uudelleen.

Äiti, pyyhi jo kyyneleet,
Tiedän, sun on ikävä,
mutta minä olen tässä,
vierelläsi, vaikka et minua näkisikään.

Äiti, katso ulos.
Olen poutapilven hattarassa,
tuulessa kosketan hiuksiasi.
Sadepisarassa annan suukon poskellesi.
Auringon säteessä tunnet lämpöni.
Linnun laulussa helkkää nauruni.
Tähtien tuike on minun silmäniskuni.

Olen joka hetkessä,
jokaisessa askeleessasi.
Äiti, en ole mennyt minnekään.
Olen tässä, ikuisesti, sydämessä."

Murmelin, anteeksi kun utelen, mutta mistä löysit tämän?

 

Olisikohan tämä ollut jossakin keskustelupalstalla, muistaakseni..

 

Murmelin, ihan sillä vain kyselin, kun tiedän kuka sen on kirjoittanut. Mietin vain miten se tänne on päätynyt ja ompa tainnut Lumi-Marja sen tänne palstalle sitten joskus laittaa Asia kunnossa, joskus vain aina miettii näitä plagiointi juttuja...tämä ei ole mitenkään henkilökohtaisesti tarkoitettu.

Nämä runot ovat kaikki todellakin koskettavan kauniita.

 

Niin kauniita runoja nuo...

Tämä on Rita Kreulan kirjasta Kuvittelenko, vai kuoliko jotain? (April 2008)

FATHERS POEM

It must be very difficult
To be a man in grief,
Since "men don't cry" and " men are strong".
No tears can bring relief.

It must be very difficult
To stand up to the test
And field the calls and visitors
So she can get her rest.

They always ask if she's all right
And what she's going through,
But seldom take his hand and ask,
"My friend, but how are you?"

He hears her crying in the night
And thinks his heart will break.
He dries her tears and comforts her,
but "stays strong" for her sake.

It must be very difficult
To start each day anew,
And try to be so very brave--
He lost his baby too.

-kirjoittaja tuntematon-


Lähetin tämän miehelleni meidän toisen keskenmenon jälkeen. Minusta kuvaa niin hyvin kaikkea, sitä että mieheenkin koskee eikä vain meihin naisiin