En mikään todellakaan kirjallisuuden asiantuntija, mutta tässä ehkä jotain ajatuksia mitä Unissa on taottu päähän tai mitä nyt päähän muuten pulpahtaa:
Ehkä tosiaan hiukan kömpelöä, ainakin alkuun (kommentoin heti kun pysähdyn, joten alussa olen vielä): "What is the use of going" -What is the use of
leaving? kenties?
Ylipäänsä tämä voisi selittää sitä kömpelyyttä: keskitytkö liikaa siihen, mitä tulee tapahtumaan tarinassa? Siis mitä tapahtumia tulee tulemaan, ja miten repliikit vievät tarinaa? Se on tietty tärkeää, mutta sen vois työstää ennen kuin tarinaa kirjoittaa auki.
Henkilöt nimittäin ovat tarinassa sisällä siinä hetkessä, elävät sitä tarinaa-eivät he tiedä tarinan tulevista käänteistä. Heille merkitsee se hetki, ja jotta vuoropuhelusta tulisi sujuvaa, on lukija uskottava se. Esimerkkilauseessa henkilö ei kannata lähtöä. Sana leave on suostuttelevampi, painokkaampi kuin tavanomainen go. Varo ettei oma tarinankerronan kiire näy hahmojen ajatuksen tai verbaalisuuden köyhyytenä:
-Mikä tämä hahmo on, mitä hän tahtoo juuri siinä hetkessä?
-Miten hän haluaa sanoillaan vaikuttaa viestinsä lisäksi (word connotations)?
-Miten tämä hahmo ilmaisisi juuri tälläisen halunsa muutenkin kuin suorin sanoin?
-Kenelle hahmo puhuu? Minkälaisen puheen tämä hahmo ajattelisi tepsivän kyseiseen toiseen hahmoon?
Pienillä konnotaatioilla edelletään suurensuuria juonenkäänteitä, ja niihin on niin kovin herkullista sitten tarttua, kun lukee kirjaa toiseen kertaan
Henkilöhahmojen muodostamisen lisäksi tuli mieleen, että kirjoitustyyli: sanat, sanajärjestys ja kappalejärjestys varmaan hyötyisivät hiukan lisähuomiosta: Mitä tahdot kielelläsi sanoa? Tai en tiedä, ehkä tyylisi on lakonisempi, mutta fantasian ystävänä (tosin siitä on vuosia kun viimeksi luin) odottaisin ehkä hiukan vanhempaa sanastoa, joka siis ei ole vanhentunutta vaan fantasian tunnelmaa luovaa, itsessään melko pysäyttävää ja voimakasta mutta suurempana kokonaisuutena hyvin eeppistä miljöötä luovaa: vuoropuheluiden muoto ja rooli (niiden sijainti kuvauksesta rivin verran irrallisena, itsessään tilanteen ja ympäristön kuvauksesta vastuussa siis) jotenkin vaatii niiltä enemmän, kuin mitä niissä on. Tai itse löysin niistä lähinnä tarinaa eteenpäin vievän voiman, ja muut tehtävät jäävät täyttämättä?
No ainakin voi sanoa, että oma teksti on tajunnanvirtaa tähänaikaan yöstä. Mutta vosinpa palata tuohon vielä uudestaan jos tämä tajunnanvirtainen pahasti omamieltymyskeskeinen palaute sinulle kelpaa? en suinkaan meinaan päässyt vielä tekstejä loppuun...