Meillä oli hetken aikaa toiveilua takana kun menin normi gynekäynnille yksityiselle. En muista enää olinko itse kuullut oireideni sopivan endoon vai tuliko idea gynekologilta, mutta hän halusi (onneksi) tutkia tarkemmin kun kuvailin kuukautis-, tärinä- ja yhdyntäkipuja. Katsoi ultralla ja teki sisätutkimuksen. Endometrioomia munasarjoissa ja joka puolella.
Sain lähetteen laparoskopiaan ja sama lääkäri tutki minua vielä Jorvissa uudelleen pari kertaa ennen leikkausta. 04/04 leikattiin (samalla tehtiin munajohdinten aukiolotutkimus), lähdin samana iltana kotiin kun sairaalakammoisena en sinne halunnut jäädä ja kipujen kanssa tunsin juuri ja juuri selviäväni.
Seuraavana aamuna leikkaava lääkäri soitti ja kertoi, ettei kaikkea oltu saatu pois koska suolen ja kohdun välissä oli kiinnikkeitä joiden poistamiseksi vaadittaisiin laparotomia. Myöskään epikriisistä ei koskaan selvinnyt aukiolotutkimuksen tulosta, sillä siinä lukee yhdessä lauseessa vasemman olevan tukossa ja toisessa oikean. Olin tosi pettynyt leikkauksen suoranaiseen epäonnistumiseen koska olin tosi kauan leikkausjonossa (Jorvin kämmi) ja suututti ajatus siitä oliko turha, noin vuoden odottaminen, vaikuttanut endon leviämiseen.
Kivut lievittyivät leikkauksen jälkeen pariksi kuukaudeksi, eivät kyllä lähellekään kadonneet missään vaiheessa. Viikon verran olin tosi kipeä leikkauskaasun ja sen aiheuttaman hartiapiston takia. Se oli ehdottomasti pahinta koko jutussa. Meille tehtiin alkututkimukset joitain kuukausia lapan jälkeen, eli mieheltä tutkittiin simpat ja minulta ovulaatio ja hormonit. Päätimme kuitenkin ettemme vielä lähde mihinkään hoitoihin koska ikää oli vasta vähän päälle parikymmentä molemmilla.
Ilman ehkäisyä oltiin lähes koko ajan siitä asti (taisin puoli vuotta syödä pillereitä jossain välissä ) ja tietty pelotti miten pahaksi endo äityy. Panacodeilla mentiin useat kuukautiset kunnes viime vuoden keväällä löysin vyöhyketerapian josta oli uskomattoman suuri apu kipuihin.
Hoidoista mies ehti useaan otteeseen kysellä. Ilmaisi olevansa valmis jos päätän että sellaisista haluan apua hakea, mutta en ollut vielä valmis sellaisiin, en tiedä olisinko koskaan ollut. Ikääkin vasta tänä keväänä 25 joten ehkä se kuuluisa biologinen kello ei tikittänyt niin kovaa
Joka tapauksessa, maaliskuussa, tiukan yrityskuukauden päätteeksi, testiin lävähti heikon heikko haamu joka nyt potkii kovaa vuorotellen kohdunsuulle ja napaan rv:lla 25+1.
En tiedä mikä endon tilanne on ollut, pois se ei ainakaan ollut kadonnut, mutta luomusti tämä vain tapahtui yli 5 vuoden yrityksen jälkeen. En tiedä mikä kaikki asiaan vaikutti, mutta vaikka tosi katkera tuosta laparoskopiasta aiemmin olin, niin kyllä siitä siltikin varmasti hyötyä oli.
Tässä vaiheessa vähän pelottaa että mitä se endo vielä aikoo tehdä, sillä varhaisultrassa kun kävin ja kysyin endon vaikutuksesta raskauteen, lääkäri vain sanoi että sieltä se kuivuu pois eikä mitään ylimääräisiä kipuja tms ole. Nyt on useamman viikon ollut supistuksia joiden takia kävin äitiyspolilla tarkastuksessa eilen ja siellä kun endo tuli puheeksi, meni lääkäri mietteliääksi ja sanoi että pitää tilata Jorvista ne paperit niin katsotaan vähän... Kuulosti oudolta ja olisi ihan kiva tietää mitä hän mahtoi tarkoittaa, mutta nähtäväksi jää..
En siis osaa suositella muille mitään, kerroin vain oman kokemukseni. Saa nähdä miten se tästä jatkuu. Tsemppiä kaikille endon ja lapsettomuuden kanssa painiville. Toivottavasti teillekin alkaa aurinko paistaa.
Niin, kaippa se on ihan onnenkauppaa tuleeko raskaaks.. voi olla että joudun/pääsen kuitenki leikkaukseen ennen hoitoja jos endometriooma on kasvanu 
kai se on muuten niin merkittävä heikentäjä hoitojenki onnistumiselle? Varmaanki ne siinä samalla poistas muutenki pahimpia pesäkkeitä? Haluisin kyllä silti heti hoitoja sen jälkeen, en jaksas jäädä enää ittekseen odotteleen ja yritteleen, jos tilanne ehtis taas kuitenki paheta jo siinä ajassa.