[QUOTE="vieras.";29644235]Eikä kyllä muutenkaan mitään hirvittävän yksityiskohtaisia vaatimuksia voi esittää, koska polttariporukka maksaa päivän ohjelman ja haluaa sitä paitsi morsiamen yllättää. [/QUOTE]
Ja kaikkihan suorastaan rakastaa yllätyksiä... Jos polttarit järjestetään morsianta/sulhasta varten, voisi huomioida hänen luonteensa ja mieltymyksensä myös sen osalta, että sattuuko olemaan sitä ihmistyyppiä, joka ahdistuu suunnattomasti epätietoisuudesta ja yllätyksistä. "Vieraat" maksaa juu, mutta ketä varten ne juhlat olikaan ja kenen iloksi?
[QUOTE="vieras.";29644267]Sellainen ero ainakin tuntuu olevan naisten ja miesten polttareissa, että naisten joukossa tuntuu aina olevan pari niin pihiä tai köyhää tapausta, että ihan ehdoton maksimi kustannuksille on 50 /lärvi ja sitäkin pidetään kalliina. Sillä pitäisi sitten kaikki ruuat ja ohjelmat järjestää, vaikka minulla ainakin menee ihan normaaliin ravintola+baari-iltaan ainakin satanen.[/QUOTE]
Juu, helpostihan sitä näin nolla-tuloisena kotiäitinä satasia pistää haisemaan muiden polttareihin, varsinkin, kun aika monet osuu samalle vuodelle... Noin muuten käyn ulkona noin kerran vuodessa ja viimeksi meni 36e, joka oli mielestäni ihan liikaa. Ruoaksi minulle kelpaa polttareissakin ihan joku itse kyhätty peruspöperö, nyyttärimeininki esim.
***
Ap:lle.
Itse olen mennyt maistraatissa "salaa" naimisiin. En pitänyt naimisiinmenoa sen kummempana sopimuksen allekirjoittamisena, kuin lainapapereiden kuittaamistakaan. Todistajat oli maistraatin puolesta ja sormukset jotkut kinderlelun tasoiset hilut (sille virkailijalle oli jostain syystä tärkeää, että ne vaihdettiin, vaikka muuten mentiin lyhyimmän mahdollisen kaavan mukaan). Naimisiinmenosta oltiin kerrottu läheisimmille (mutta ei päivää tai aikaa) etukäteen ja muille sitä mukaan, kun nähtiin/juteltiin.
Yksi syy, miksi en halunnut MITÄÄN juhlaa naimisiinmenoon liittyen oli se, että tiesin siitä seuraavan vain pahaa mieltä. Olisin pahoittanut äitini mielen sillä, etten olisi antanut hänen päättää juhlien luonnetta (ja jokaista yksityiskohtaa) ja kavereideni mielet, koska he eivät pysty (vielä nykyäänkään, vuosia myöhemmin) ymmärtämään sitä, että en todellakaan nauti yllätyksistä yms "kivoista hassutteluista", vaan ahdistun niistä todella. He olisivat esim halunneet viedä minut benji-hyppäämään, koska "ihmisen on hyvä kohdata pelkonsa". Pelkään korkeita paikkoja niin, että pyörryn, jos joudun nousemaan lypsyjakkaraa korkeammalle maanpinnasta... Olisi varmaan ollut todella hauskaa. :|