Kivikautinen muinaisjäänne ilmottautuu.
E ole ikinä tupakoinut. En oppinut. Yritin, kun kaverikin poltti ja se oli niin mageeta, mutta loppujen lopuksi en tajunnut mitä ideaa koko hommassa oli / on.
Olin kaveripiirissäni ainoa, joka ei tupakoinut.
Alkoa tuli teininä kitattua.En tajunnut sitäkään. Mitä järkeä on heilua kännissä mölisemässä, ja kaikkein hulluina oli se, että KAIKKI piti sitä tooosi mageeena juttuna, ihailevasti: "hei sä oli perjantaina toooosi kännissä! "
Ja: "mä en muista mitääään koko illasta, fiddu ku oli tosi kiva ilta, mä olin niiiin kännissä etten tajunnut yhtään mitään.."
Mutta silti olin menossa mukana, vaikka pidin touhua ihan älyttömänä..
ja kun myöhemmin esim. raskausaikana päätin etten ota tippaakaan, suunnilleen väkisin kurkusta alas kipattiin: mikä niuho, ole nyt kiva ja juo!!
ja tämä on se, mitä en ikinä ole ymmärtänyt: jos ryyppää, on rento ja kiva. Jos ei, on tylsä ja tiukkapipo.
Baareissa ravaaminen ja pokaaminen ja pettäminen on mysö jotain hienoo, tosi hyvä tyyppi..
Nyt olen useamman vuoden ollut ihan reilusti tosi tylsä ja alkoa käytän tosi vähän, ravintoloissa käyn vain miehen kanssa, en muuten. Ja miehenkin kanssa tosi harvoin..
osaamme viettää iltaa ilman alkoakin, esim. pelaaamalla tulsiä lautapelejä