En voi syyttää ihmistä sairauksista, jotka eivät ole hänen vikaansa. vai??

[Elämä on.....]

Eli siis miesystäväni on ihana, hauska ja huumorintajuinen. Komeakin vielä, tykkää lapsista ja hänellä itselläänkin kaksi poikaa. Rakastan häntä, ja haluan olla hänen kanssaan, mutta minua vaivaa hänen ei niin-pikku ongelmat.

Hänellä on siis määrittelemätön psykoosi (harhat, näyt ja omituiset jutut) mitä nyt ei oikeestaan enää ole koska sai oikeanlaisen lääkityksen. Lisäksi hänellä on seksiaddikti, eli naisia ollu reilusti yli 200.
Olimme yhdessä keväällä, mutta erosimme kesällä, koska mulla itselläkin mielenterveysonegelmia, en vaan jaksanut sitä sekoilua.... Nyt saanut siis uudet lääkkeet ja käy terapiassa. Rakastaa mua edelleen ja tapailemme taas.. Mutta emme asu saman katon alla. Haluaisin vain kysellä onko teillä joillain samoja kokemuksia, tai jollain lähipiirissä ollut/on? Miten kaikki vaikuttaa kaikkeen.. elämään ja muuhun.
Tiedän että addikti on sairaus, ja siitä ei sormia napsauttamalla parane, mutta jos ja kun hän pettää mua.. se vaan pitäisi ajatella että se on sairauden vika.. ei mun. vai?

Voi miten rakastan häntä.... ja hän minua, mutta sairaus tuhoaa osan kaikesta.
help me!!

 

[minun mielestä]

No kyllä se ihan sen seksiaddiktioon sairastuneen ihmisen vika on, jos hän taas sortuu pettämään.

 

["Outsider"]

Niin.
Eipä tuohon oikein voi sanoa yhtään mitään, koska itse mieleltäni terveenä en ikinpäivänä sekaantuisi miehesi kaltaiseen. En ikinä. Mutta mulla onkin omanarvontunto olemassa. Joten sulle on aika turha sanoa yhtään mitään, niin kauan kun itse olet jonkin "diagnoosin alaisena", etkä siis tervehtynyt, sä pysyt tuossa suhteessa. Miestäsi ei huoli kukaan tervejärkinen.

Mutta onnea teille. Toivottavasti tulette onnelliseksi omassa maailmassanne.

 

[Toistaiseksi tervejärkinen]

[QUOTE="Outsider";22182404]Niin.
Eipä tuohon oikein voi sanoa yhtään mitään, koska itse mieleltäni terveenä en ikinpäivänä sekaantuisi miehesi kaltaiseen. En ikinä. Mutta mulla onkin omanarvontunto olemassa. Joten sulle on aika turha sanoa yhtään mitään, niin kauan kun itse olet jonkin "diagnoosin alaisena", etkä siis tervehtynyt, sä pysyt tuossa suhteessa. Miestäsi ei huoli kukaan tervejärkinen.

Mutta onnea teille. Toivottavasti tulette onnelliseksi omassa maailmassanne.[/QUOTE]

Olipas kovia sanoja. Itse olisin vähän varovaisempi koska koskaan ei tiedä kuka meistä sairastuu jossain vaiheessa elämäänsä meilenterveydellisiin sairauksiin. Ihan totta, jos sinä itse et sairastu, saattaa sun miehesi, lapsesi, sukulaisesi, ystäväsi sairastua. Mielenterveysongelmaisia on pajon, eikä sairaus kysele saako se iskeä vai ei. Se saattaa tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta.

 

["Outsider"]

Olipas kovia sanoja. Itse olisin vähän varovaisempi koska koskaan ei tiedä kuka meistä sairastuu jossain vaiheessa elämäänsä meilenterveydellisiin sairauksiin. Ihan totta, jos sinä itse et sairastu, saattaa sun miehesi, lapsesi, sukulaisesi, ystäväsi sairastua. Mielenterveysongelmaisia on pajon, eikä sairaus kysele saako se iskeä vai ei. Se saattaa tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Enhän mä ap:ta syyllistänyt mitenkään, puhuin totuuden sanoja. Tottahan se on, että psykoottiseen ja seksiin addiktoituneeseen mieheen tuskin kukaan "tervepäinen" nainen sekaantuu. Eriasia sitten, jos mies sairastuu vasta kun suhde on aloitettu, ja kyllä siinäkin kovilla ollaan suhteen jatkumisen kannalta jos toinen on mieleltään terve. Turha tätä on kaunistella.

Ja koska ap:n tapauksessa ap:kin on psyykeeltään sairastunut, niin hän ei "jätä sitä sikaa" -mikä kai normaalitilanteessa voisi olla paras ratkaisu. Mies kun tulee lähes varmasti pettämään tulevassakin. Apn kertomuksestakin voi jo päätellä, ettei suhde ole kovin auvoinen ja tasapainoinen, erossakin kun ovat jo olleet. Eikä suhde sellaiseksi tule koskaan muuttumaankaan, jos he molemmat sairastavat psyykkisesti. Tosi asioita.

Tältä pohjalta meidän ns. "terveiden" on aivan turha ap:lle neuvoja antaa, sillä me emme näe asioita hänen laillaan emmekä pysty ymmärtämään hänen ratkaisujaan, sitä, että hän aikoo jatkaa vaikeassa suhteessa jossa hän itse ei ainakaan parannu. Eikä parannu mieskään.

Valitettavaa, mutta totta.

 

[yksi on suurempi muita]

[QUOTE="Outsider";22182404]Niin.
Eipä tuohon oikein voi sanoa yhtään mitään, koska itse mieleltäni terveenä en ikinpäivänä sekaantuisi miehesi kaltaiseen. En ikinä. Mutta mulla onkin omanarvontunto olemassa. Joten sulle on aika turha sanoa yhtään mitään, niin kauan kun itse olet jonkin "diagnoosin alaisena", etkä siis tervehtynyt, sä pysyt tuossa suhteessa. Miestäsi ei huoli kukaan tervejärkinen.

Mutta onnea teille. Toivottavasti tulette onnelliseksi omassa maailmassanne.[/QUOTE]

Kiitos.
Mä toivon että sä tai sun läheinen sairastuu vakavasti, ja tulet tänne sitten hakemaan tukea.... katsotaan mitä sitten vastaillaan.
Hyvä kun itse olet täydellinen ja terve....

 

[Huisi hippu]

ainakaan sun mies ei pihtaa.

 

["vieras"]

Mun mielestä "outsider" puhuu ihan asiaa, vaikka tylyltä se saattaa kuulostaa. Ap:n tilanteessa olisi ehkä järkevintä etsiä vakaata ja "jalat maanpinnalla" olevaa miestä ja parisuhdetta. Jos oma mielenterveys on hataralla pohjalla, toisi "selväjärkinen" mies elämään tasapainoa. Ainakaan lapsista ei ole hyvä ap:n nykyisessä parisuhteessa haaveilla.

Mun täytyy kyllä kylmästi todeta, että jos oma mieheni sairastuisi vakaviin mielenterveysongelmiin, ottaisin eron tai vähintään aikalisän suhteeseemme. Ja mitä tuohon pettämiseen tulee, sitä olisi turha minulle selitellä millään mielenterveysongelmilla.

 

[Huisi hippu]

Ja mitä tuohon pettämiseen tulee, sitä olisi turha minulle selitellä millään mielenterveysongelmilla.

peesi.

 

[Perämiehen painajainen]

ainakaan sun mies ei pihtaa.

Olisit jättänyt kokonaan kommentoimatta kun näppiksiltäni näköjään tulee noin ääliömäistä tekstiä.

 

[Elämä on.....]

Juu kiitos vaan kommenteista.. totta on myös sekin että ihminen on sairas ilman opmaa syytään....
En voi käsittää miten joku voi jättää pitkäaikaisen kumppaninsa sairastumisen vuoksi. Kuten yksi kirjoittaja kertoi... että ottaisi aikalisän tai heittäisi huitin helv... miehensä jos jotain mielenterv.ongelmia tulisi. =/

Sairaudelle ei voi mitään.. eikä se ainakaan parane syyllistämällä, tai sillä että heitetään se ulos, ku roskasäkin!!

 

["vieras"]

Juu kiitos vaan kommenteista.. totta on myös sekin että ihminen on sairas ilman opmaa syytään....
En voi käsittää miten joku voi jättää pitkäaikaisen kumppaninsa sairastumisen vuoksi. Kuten yksi kirjoittaja kertoi... että ottaisi aikalisän tai heittäisi huitin helv... miehensä jos jotain mielenterv.ongelmia tulisi. =/

Sairaudelle ei voi mitään.. eikä se ainakaan parane syyllistämällä, tai sillä että heitetään se ulos, ku roskasäkin!!

Juu, mutta itseään pitää arvostaa sen verran, ettei alistu ihan mihin tahansa kohteluun tai uhraa omaa terveyttään tai jopa henkeään. Minä en asuisi saman katon alla sellaisen ihmisen kanssa, joka näkee harhoja esim., saati sitten että lapseni joutuisivat sellaista katselemaan. Kylmältä ehkä kuulostaa, mutta minulle aina oma ja lasteni terveys sekä hyvinvointi tulee etusijalla. Ehkä se on jonkunmielestä itsekkyyttä, mutta minusta se on silkkaa itsearvostusta.