E
epätoivoinen123
Vieras
Ikää jo 28 vuotta ja en vaan vieläkään voi uskoa siihen että joku oikeasti haluaisi olla just mun kanssa ja rakastaa mua. Aina parisuhteessa ahdistaa kaikki sellainen jos mies katsoo esim toisia naisia ja tämä ei ole todella edes sitä että toinen kovastikin kyyläisi, vaan mulle riittää se että jossain esim K12 elokuvassa on joku intiimi kohtaus tai telkkarissa bikinimainos. Heti mulle tulee sellainen olo että mies vaan niitä katselee.. ja ehkä katseleekin.. luultavasti katselee. Ja se on minulle ongelma, vaikka ei todellakaan pitäisi olla.
Aikalailla olen varma että perhetaustani on tähän syy numero 1. Elin koko lapsuuteni aikalailla ilman isää ja alkoholistin äidin kanssa jolla poikaystävät tuntuivat vaihtuvan aika haipakkaa.
Pelkään että ajan nytkin mun elämäni rakkaudelta tuntuvan ihmisen pois sillä että mustasukkailen kaikista naisista, on ne sitten fantasiaa tai todellisuutta. Ja mies vielä hyvin usein kehuukin minua.. olen myös huomannut että otan aina tosi pahasti itseeni jos tulee yhtään pientäkään kritiikkiä johonkin minun ominaisuuteen tai tekemisiin liittyen. Tiedän että toimin typerästi.. ja että mun ajatukset on ihan kieroutuneita.. mutta tuntuu ettei mikään auta.
Aikalailla olen varma että perhetaustani on tähän syy numero 1. Elin koko lapsuuteni aikalailla ilman isää ja alkoholistin äidin kanssa jolla poikaystävät tuntuivat vaihtuvan aika haipakkaa.
Pelkään että ajan nytkin mun elämäni rakkaudelta tuntuvan ihmisen pois sillä että mustasukkailen kaikista naisista, on ne sitten fantasiaa tai todellisuutta. Ja mies vielä hyvin usein kehuukin minua.. olen myös huomannut että otan aina tosi pahasti itseeni jos tulee yhtään pientäkään kritiikkiä johonkin minun ominaisuuteen tai tekemisiin liittyen. Tiedän että toimin typerästi.. ja että mun ajatukset on ihan kieroutuneita.. mutta tuntuu ettei mikään auta.