En vaan voi käsittää!!

Sellaisia perheitä, joissa lapsi, lapsen ruoka-, päikkäri-, nukkumaanmeno ajat on maailmannapa. Mitään ei voi tehdä, mihinkään ei voi lähteä eikä mihinkään osallistua jos se vaarantaa vähänkään pikku Nico-Petterin aikataulua, ARGHHH!!!
Sitten pahimmillaan vielä kitistään, kun ei koskaan mihinkään pääse, huhhu!
Lapsi oppii juuri siihen mihin se opetetaan. Meillä (1v, 3v, 10v, 17v) ovat aina vauvasta asti tottuneet kulkemaan mukana milloin missäkin ja mihin aikaan. Eikä mene maailma sekasin jos ei tunnilleen pääse nukkumaan tai puurolautanen ole edessä just samaan aikaan kuin eilen. Helpottaa huomattavasti aktiivisen ja sosiaalisen perheen elämää.
Ja ei lapsen turvallisuuden tunnettakaan ole pilattu vaikkei minuutti aikataululla ole koskaan eletty, päinvastoin lapsista on kasvanut joustavia, toiset ja tilanteen huomioon ottavia ihmisiä.

 

Ei tarvitse käsittää, kunhan antaa asian olla.

En minäkään käsitä, miksi se on niin vaikeaa, kun omien muksujen kohdalla niin ei ole ollut. Mutta tilanne olisi toinen, jos omat epelini olisivat olleet toisenlaisia...

 

Ei mene maailma sekaisin, minulla, vaan voi luoja mikä pikku piru nousee esiin herrasta jos ei saa ruokaa ruoka-aikaan tai pääse nukkumaan silloin kuin normaalisti nukkuu. Eli kun on jotkut rytmit niin ikävä kyllä, lapsikin siihen tottuu ja jos ne rytmit sotketaan, peilautuu se heti lapsesta.

Toki me voidaan liikkua siitä huolimatta, mä pidän vaan huolen että on ruokaa mukana ja että johonkin pääsee nukkumaan..

 

järjestelmällisyys ja säännöllisyys on yksi luonteenpiirre siinä missä muutkin. Eli jotkut lapset ovat joustavampia luonteeltaan eivätkä kärsi epäsäännöllisistä aikatauluista, toiset taas kärsivät. Eli mitä jos yriitäisit ajatella, että maailma on sen verta suuri, että on epärealistista kuvitella kaikkien olevan samanlaisia kuin te...

 

Meillä on kaikilla helpompaa kun pienin ipana saa nukkua päiväunet päiväuniaikaan omassa sängyssään ja pääsee illalla suunnilleen samaan aikaan nukkumaan omaan sänkyynsä. Kaikki vaan ei nuku missä sattuu ja millon sattuu. Eikä sitä tartte ymmärtää, meillä tehdään näin enkä koe sitä ongelmaksi. Varsinkin kun tartten itsekin päikkärit keskellä päivää kun odotus vie voimat.

 

Mun poika oli pienempänä sellainen, että raivokohtaus oli taattu, jos ruokaa ei ollut nenän edessä kolmen tunnin välein tai ei päässyt unille silloin kun väsymys iski.

Miksi olisin ehdoin tahdoin aiheuttanut itkua ja hammasten kiristystä ja ollut noudattamatta lapsen sisäistä kelloa, kun kaikille oli helpompaa ja miellyttävämpää se, että rytmi oli säännöllinen eikä meille mieheni kanssa ollut mikään ongelma rytmittää elämäämme lapsen mukaan? Ei se tarkoita sitä, että menoja olisi jäänyt menemättä, moni asia on organisointikysymyksiä.

Mä en vaan voi käsittää sitä, että joku ei käsitä, että lapset - ja perheet - on erilaisia.

 

Olen kovasti eri mieltä siitä, että lapsi oppii siihen mihin opetetaan. Lapset ovat erilaisia, ja joillekin rutiinien toistuminen on tärkeämpää kuin toisille, riippumatta siitä, mihin on "opetettu".

Mutta joo, onhan elämä paljon helpompaa kun ei ole liian tiukkoja aikatauluja. Ja että on sellaiset lapset, jotka ei ole moksiskaan jos unet siirtyy/jää välistä. Ja jos ymmärtää että toiset voivat olla erilaisia kuin oma perhe.

 

juu samaa mieltä. ärsyttää! banaani aina repussa, sillä saa tarvittaessa sen reilun tunnin lisäaikaa ennen ruokailua ja vauva-iän ohittanut voi kyllä saman verran ainakin odottaa uniaan. vauvaikäinen taas voi nukkua missä vaan..

 

Älkää jaksako aina vääntää tästä. Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta et jotkut haluaa (ihan tosi vapaaehtoisesti) noudattaa rutiineja ja aikatauluja ja jotkut taas ei suurin surminkaan tee koskaan samaa asiaa kahta kertaa samalla tavalla? Mitä se kaivelee kenenkään napaa??? Meillä on rutiinit mutta se ei tarkoita sitä et muilla pitäs olla. Paljon riippuu myös sekä lasten että aikuisten luonteista tavoista ja tottumuksista. Itse koen itselleni helpottavaksi ja selkeäksi et paivällä on runko jonka mukaan mennään. Joku toinen tykkää spontaanista menosta.

 

Mun poika oli pienempänä sellainen, että raivokohtaus oli taattu, jos ruokaa ei ollut nenän edessä kolmen tunnin välein tai ei päässyt unille silloin kun väsymys iski.

Miksi olisin ehdoin tahdoin aiheuttanut itkua ja hammasten kiristystä ja ollut noudattamatta lapsen sisäistä kelloa, kun kaikille oli helpompaa ja miellyttävämpää se, että rytmi oli säännöllinen eikä meille mieheni kanssa ollut mikään ongelma rytmittää elämäämme lapsen mukaan? Ei se tarkoita sitä, että menoja olisi jäänyt menemättä, moni asia on organisointikysymyksiä.

Mä en vaan voi käsittää sitä, että joku ei käsitä, että lapset - ja perheet - on erilaisia.

Olen NIIN samaa mieltä. Ja kertaakaan en ole valittanut ettnkö olis päässyt mihinkään vaikka tempperamenttisen tytön takia rutiinit on kaiken A j a O

 

Osa äideistä taasen ei kykene pitämään ruoka-, päikkäri-, nukkumaanmenoaikoja, päivä vain ajautuu tilanteesta toiseen.

 

Joo. Kyllä asiantuntijat on ihan hölmöjä kun ne sanoo säännöllisen rytmin olevan lapselle tärkeä. Kyllähän palstamammat tietää paremmin!

 

Olen AP:n kanssa täysin samaa mieltä. Eikä se tarkoita etteikö lapsi voisi syödä ja nukkua silloin kun on nälkä ja silloin kun väsyttää, mutta lapsi voi nukkua muuallakin kuin omassa sängyssä ja syödä muuallakin kuin kotona.
Perheitä toki on erilaisia, mutta kyllä tuo on pitkälti vanhemmilta opittua ja heidän ratkaisunsa.. Rytmihän voi olla myös epäsäännöllisen säännöllinen
Tässäkin tapauksessa kysymys oli varmaankin lähinnä siitä, että sitten vielä kitistään kun mihinkään ei pääse, kun ollaan ensin itse opetettu lapset maailman navoiksi!

 

[QUOTE="Tiina";24431696]Olen AP:n kanssa täysin samaa mieltä. Eikä se tarkoita etteikö lapsi voisi syödä ja nukkua silloin kun on nälkä ja silloin kun väsyttää, mutta lapsi voi nukkua muuallakin kuin omassa sängyssä ja syödä muuallakin kuin kotona.
Perheitä toki on erilaisia, mutta kyllä tuo on pitkälti vanhemmilta opittua ja heidän ratkaisunsa.. Rytmihän voi olla myös epäsäännöllisen säännöllinen
Tässäkin tapauksessa kysymys oli varmaankin lähinnä siitä, että sitten vielä kitistään kun mihinkään ei pääse, kun ollaan ensin itse opetettu lapset maailman navoiksi![/QUOTE]

Hienosti provottu ja tartun siihen heti, miten säännöllisten ruoka-aikojen ja nukkumaanmeno aikojen pitäminen on lapsen opettamista maailman navaksi?

 

mikä helvetti on siinä ongelmana, jos haluaa että illat esim. mennään tutuilla rutiineilla ja mistäs helvetistä aloittaja tietää niin tarkkaan, mikä on toisen perheen lapsille parhaaksi? Meillä on rutiinit joilla kaikilla säilyy mielenrauha + aika paljon kaikenlaista tekemistä ja aktiviteettia mahtuu elämään jolloin esim. tarkat nukkumaanmenoajat ym. turvaavat sen, että herää aamulla pirteänä, kato kaikki ei asu siellä maalla järven rannalla ja voi rauhassa tussutella sitä aamukahvia napaansa pitkin päivää, jotkut meistä tekee töitä ja maksaa veroja, että sä voit ihmetellä miksei eletä vapailla aikatauluilla. Urpo.

 

Meilläkin esikoisen kanssa onnistui helposti olla noudattamatta mitään minuutti aikataulua. Toki meillä kotona ollessa oli joku aikataulu mutta ei se tyttöä haitannut vaikka se rikkoontuikin. Nyt hänen ollessa 2 vee niin en kyllä kovin mielelläni päiväuni ajasta jousta! Sillä sitten se on yhtä helv...

Kuopus taas ei kestänyt vauvanakaan yhtään erilaista päivää, eikä kyllä vieläkään 7kk iässä. Toki yitän rutiineja välillä rikkoa mutta sitten se tietää yö valvomista ja jatkuvaa tissittelyä :/ Hänellä on myös järkyttävä vierastamiskausi menossa ja hermot menee heti vieraassa paikassa, joten vähän sekin hillitsee tuota rutiinien rikkomista.

tarinan opetus: Lapset, perheet ja aikuiset kun ovat vaan niin erilaisia. En kyllä koskaan valita etten "aikataulujeni" takia minnekkään pääse. Siihen on kyllä ihan muut syyt... lähinna rahan ja auton puute!

 

Kyllä huomaa että kotiäiteys rules tässä ajatuksessa, että nukutaan ja syödään miten sattuu.Voi vittu.

 

Minä taas en ymmärrä niitä äitejä ja isiä, jotka kiven kovaan vänkäävät että elämä ei muutu yhtään lapsen myötä. Minun mielestäni se muuttui ja SEN PITIKIN MUUTTUA!!!!
Toki joskus aikatauluista joustetaan ja joskus päikkärit nukutaan rattaissa. Mutta suurimmaksi osaksi menoja aikataulutetaan päiväunien, ruoka-aikojen ja iltaunien mukaan.
Minusta se on täysin normaalia vanhemmuutta, että yrittää sovittaa elämää, niin että LAPSELLA on mahdollisimman hyvä olla.
Ja ihan tarpeeksi ollaan päästy menemään ja tulemaan siltikin.

 

mikä helvetti on siinä ongelmana, jos haluaa että illat esim. mennään tutuilla rutiineilla ja mistäs helvetistä aloittaja tietää niin tarkkaan, mikä on toisen perheen lapsille parhaaksi? Meillä on rutiinit joilla kaikilla säilyy mielenrauha + aika paljon kaikenlaista tekemistä ja aktiviteettia mahtuu elämään jolloin esim. tarkat nukkumaanmenoajat ym. turvaavat sen, että herää aamulla pirteänä, kato kaikki ei asu siellä maalla järven rannalla ja voi rauhassa tussutella sitä aamukahvia napaansa pitkin päivää, jotkut meistä tekee töitä ja maksaa veroja, että sä voit ihmetellä miksei eletä vapailla aikatauluilla. Urpo.

Tää kirjoittaja taitaa olla itse melkoisen URPO jos puhutaan ja eletään vauva arjesta ja haluaa käydä töissä! Ja jos mielenrauhan säilymiseen tarvitaan välttämättä rutiinia niin huhuh kun se rutiini joskus järkkyy.
Ongelmaksi AP taisi kirjoitaa juuri sen että sitten kitistään kun ei voi lähteä/ osallistua mihinkään kun maailmamme pyörii lapsen navam ympärillä?

 

Voi juma. Olen kotiäiti, ja pidän kiinni tavaksi tulleista nukkumis- ja ruokailuajoista. Koko loppupäivä on viturallaan jos päiväunet myöhästyy liikaa, siis ihan oikeasti. Mieluummin laitan lapseni 19.30 nukkumaan kuin annan keikkua hereillä puolille öin niinkuin eräässä tuttavaperheessä.

Anteeksi vaan, minulle lapseni ON maailmannapa. Kaikki muu voi odottaa.