H
halipatsuippaa
Vieras
Ei auta itkut, ei rukoukset, ei perheneuvolat, ei päiväkodissa osa-aikasena käynnit...
Meidän nyt 6-vuotiaalla on ihme vimma särkeä lelujaan! Sekä omia että pikkusisaruksen. Alkoi silloin kun pienempi syntyi, 2 vuotta sitten. Muutama päivä saattaa mennä että on iisimmin vaan sitten taas löytyy joku piilotettu mäsä lelu.
Kiusaa pienempää minkä ehtii, käyttäytyy huonosti (tottelemattomasti) jopa kyläillessä. Siksipä emme juurikaan enää kyläilekään isomman ollessa kotosalla, käyn pienemmän kanssa silloin kun isompi päikässä.
Olen puhunut tivolista, sirkuksesta, uintireissuista ja suunnitellut kesää, mutta nyt tuntuu että ei ikimaailmassa tuon pojan kanssa VOI lähteä mihinkään eikä suunnitella mitään. Jo kauppaan lähtö tuntuu vastenmieliseltä kun saa jankutta :"Aja/kävele reunassa, katso eteesi, varo autoja/muita ihmisiä, ei nyt osteta leluja, ei karkkia tällä kertaa..."
Vaikka poika kuinka lupaa ettei riko ja tottelee mitä sanotaan, niin hetken kuluttua se asia on unholassa...
Eikä tässä ole nyt kyse minun hermoje kireydestä tai oman ajan puutteesta, tätä on tosiaan jatkunut jo sen 2 vuotta ja alkaa aika toivottomalta tuntua. Sitä putoaa melko korkealta pilvilinnasta kun huomaa että ei taaskaan lupaus pitänyt... :'(
Meidän nyt 6-vuotiaalla on ihme vimma särkeä lelujaan! Sekä omia että pikkusisaruksen. Alkoi silloin kun pienempi syntyi, 2 vuotta sitten. Muutama päivä saattaa mennä että on iisimmin vaan sitten taas löytyy joku piilotettu mäsä lelu.
Kiusaa pienempää minkä ehtii, käyttäytyy huonosti (tottelemattomasti) jopa kyläillessä. Siksipä emme juurikaan enää kyläilekään isomman ollessa kotosalla, käyn pienemmän kanssa silloin kun isompi päikässä.
Olen puhunut tivolista, sirkuksesta, uintireissuista ja suunnitellut kesää, mutta nyt tuntuu että ei ikimaailmassa tuon pojan kanssa VOI lähteä mihinkään eikä suunnitella mitään. Jo kauppaan lähtö tuntuu vastenmieliseltä kun saa jankutta :"Aja/kävele reunassa, katso eteesi, varo autoja/muita ihmisiä, ei nyt osteta leluja, ei karkkia tällä kertaa..."
Vaikka poika kuinka lupaa ettei riko ja tottelee mitä sanotaan, niin hetken kuluttua se asia on unholassa...
Eikä tässä ole nyt kyse minun hermoje kireydestä tai oman ajan puutteesta, tätä on tosiaan jatkunut jo sen 2 vuotta ja alkaa aika toivottomalta tuntua. Sitä putoaa melko korkealta pilvilinnasta kun huomaa että ei taaskaan lupaus pitänyt... :'(