Y
yuiop
Vieras
Ei se nyt mitään järkyttäviä juttuja oo haukkunut mutta sellaista jatkuvaa vihjailua ja arvostelua. On nyt kyllä aikalailla lopettanut sen ja osasta anteeksi pyytänytkin. Mutta silti mä jotenkin en osaa niitä asioita unohtaa. Säännöllisin väliajoin ne palaa muistiin. Sillon tuntuu ettei halua olla lähelläkään miestä. Nyt nuo tunteet on noussu vielä enemmän pintaan kun mies ehdotti perheenlisäystä. Meillä on jo ennestään lapsia mutta mies haluaa vielä yhden. Mä olen ihan ulalla koko asian kanssa. Vielä muutama vuosi sitten kärsin aivan järjettömästä lapsen kaipuusta. Nyt en enää tiedä mitä ajatella asioista. Välillä tuntuu siltä että ihan sama mitä mies tekis tai sanois se ei hyvittäis niitä asioita eikä asioita voi korjata enää. Hankalaa kun oma mieli on tällainen ettei osaa unohtaa ja yrittää luottaa.