En usko, ettö kaikilla on varaa olla kotiäitinä 3 vuotta!

[kangasajuruoho]

Ja oikeesti, totuuden nimessä, mä en voi käsittää, miksi mä aina vastaan tähän samaan aiheeseen kun se ei totta puhuen kiinnosta mua edes.

Samaa voisin kysyä minäkin itseltäni

Ööö, juu.

Minäkin.

 

[venera]

Ei mun ainakaan ole tarkoitus mollata ketään enkä neuvoakaan tahdo. Sanon vaan mielipiteeni, meille sopii tämä ratkaisu ja jos joku haluaa mennä heti vanhempainrahakauden jälkeen töihin, se sopii heille eikä se mun napaa kaivele. Keskustelu kävi vain siitä, että onko se mahdollista vai ei.

Minusta se ei ole edes oleellista, onko mahdollista vai ei

Siitä tässä kuitenkin oli kyse tässä keskustelussa. Ei siitä, toinen vaihtoehto olisi parempi/huonompi kuin toinen.

Ja oikeesti, totuuden nimessä, mä en voi käsittää, miksi mä aina vastaan tähän samaan aiheeseen kun se ei totta puhuen kiinnosta mua edes.

sitä minäkin ihmettelen omalta osaltani...
:ashamed:

 

[Salama McQueen]

Ja oikeesti, totuuden nimessä, mä en voi käsittää, miksi mä aina vastaan tähän samaan aiheeseen kun se ei totta puhuen kiinnosta mua edes.

Samaa voisin kysyä minäkin itseltäni

Ööö, juu.

Minäkin.

Mennääs arvon naiset päiväsumpille.

 

[no]

Mä kyl ihan suoraan sanon,että mun piti kyllä päästä töihin ihan oman mielerauhan vuoksi. Siis tarvitsin aikusten seuraa. Olin aivan poikki ja masentunut kotona. Se on niin yksilöllistä JA ELÄMÄNTILANTEESTA kokonaisuudessaan kiinni.Ei pelkkä raha ratkaise. MUTTA lapselle on varmasti tärkeää,että äitikin suht tyytyväinen ja hyvällä mielellä niin elämä mukavampaa kaikilla.Toisille taas työ voisi olla sen loppuunkuluttaja ja masentaja eikä äiti jaksa olla töissä perheen lisäksi. Kukin omalla tavallaan.

 

[Madicken04]

Ja oikeesti, totuuden nimessä, mä en voi käsittää, miksi mä aina vastaan tähän samaan aiheeseen kun se ei totta puhuen kiinnosta mua edes.

Samaa voisin kysyä minäkin itseltäni

Ööö, juu.

Minäkin.

Mennääs arvon naiset päiväsumpille.

Hyvä idea. Juuri laitoin kahvin porisemaan...

 

[Hehkulamppu]

Siis toisella on varaa toisilla sitten ei...ja nyt sumpille

 

[kangasajuruoho]

Ottaako joku paahdettuja vaniljarinkeleitä voilla ja hunajalla?

 

[PangPang]

Minä ainakin aion olla kotona seuraavat 3 vuotta. Elän sen mukaan että on varaa turhat shoppailut ym turhuudet pois, niin kyllä mun talous kestää ja aion jopa pystyä maksamaan puolet lainanlyhenyksestä ja osallistua talon kuluihin osaltani

 

[Hehkulamppu]

Ottaako joku paahdettuja vaniljarinkeleitä voilla ja hunajalla?

minulle maistuu Kiitos !

 

[yrittäjä]

Minä ja mieheni ollaan molemmat yrittäjiä. Meillä 4 lasta ja ei tulis kysymykseenkään, että voisin jäädä kotiin 3 vuodeksi kun tuo äitiysloman pitäminenkin loppuun asti tekee tiukkaa. Ja niistä valinnoista ja arvoista: Voimmehan myydä yrityksemme ja alkaa elellä mukavasti tukiaisilla, eikä tartteis enää työpäivän jälkeen tehdä kotihommia vaan vois kaikki päivät pyhittää lapsille & kodille. Haluaisin todellakin olla kotona, mutta kun se ei todellakaan ole aina mahdollista, vaikka kuinka paasaatte tästä iänikuisesta aiheesta!

 

[vieras]

Helpompaa se niille on, kenellä mies tienaa hyvin. Meillä on vain yksi auto, asumme rivitalossa, lainoja sekä asunnosta että autosta..mies ihan tavallinen myyjä, lapset syntyivät 80-luvulla, ei ollut mitään kuntalisiä ym. Ja olisin halunnut olla sen 3 vuotta kotona!! Mutta ei oikeasti ollut varaa!

Jopa kahden palkalla saa miettiä, mitä tekee, ilman yleellisyyksiä, suurta asuntoa, kahta uutta autoa, kalleimpia vaatteita yms. yms. MINUSTA lainaksi ei voi elää.

Parempi on, jos kykenee tekemään osa-aikatyötä kuin että kolme vuotta kotona ja sitten joutuu tukkaputkella painelemaan.

 

[kangasajuruoho]

Minä ja mieheni ollaan molemmat yrittäjiä. Meillä 4 lasta ja ei tulis kysymykseenkään, että voisin jäädä kotiin 3 vuodeksi kun tuo äitiysloman pitäminenkin loppuun asti tekee tiukkaa. Ja niistä valinnoista ja arvoista: Voimmehan myydä yrityksemme ja alkaa elellä mukavasti tukiaisilla, eikä tartteis enää työpäivän jälkeen tehdä kotihommia vaan vois kaikki päivät pyhittää lapsille & kodille. Haluaisin todellakin olla kotona, mutta kun se ei todellakaan ole aina mahdollista, vaikka kuinka paasaatte tästä iänikuisesta aiheesta!

Hei kuules, teilläkin siis on vaihtoehto!


Mutta rehellisesti pitäisin hieman tyhmänä, jos luopuisitte (ilmeisesti mieluisesta) yrityksestä lasten kotihoidon vuoksi.

Ei saa sekoittaa asioita.

 

[xxxxx]

Joku ketjussa kirjoitti, että sossu ja kela auttavat tiukan paikan tullen. No sehän tässä tympiikin, että jotkut tietoisesti valitsevat työttömyyden lapsia hoitaakseen ja me töissäkäyvät rahoitetaan nuo tukimuodot verojen muodossa.
Me ollaan hyvissä ammateissa molemmat, tulot (brutto) keskiarvoja korkeammat molemmilla (nettohan sitten suurimmalla osalla suomalaisista lähenteleekin verotuksen vuoksi toisiaan). Hoitovapaata pidetään vain vähän aikaa, sillä haluamme huolehtia, että lapsilla on esim. sairaskuluvakuutuksen, kodissa kotivakuutukset jne. Eli onnistuisi kyllä kotonaolo jos tuollaisista tinkisi ja myisi kodin, muuttaisi "maalle" halvemmin asumaan jne. No meistä ei ole lapsen etujen mukaista myydä kotiansa, vaihtaa turvallista asumisympäristöä ja jättäytyä sossulan armoille. Olemme molemmat töissä - toinen osa-aikaisesti juuri lasten vuoksi ja järjestely tuntuu hyvältä kaikkien kannalta. En pitäisi itse 4-vuotiaamme etunakaan jos hän olisi aina kotihoidossa. On niin eläväinen ja sosiaalinen, että ikäkumppaneita tarvitsee ja muutakin aktiviteettia mitä itse pystyn tarjoamaan kun kotona on kuitenkin pienempikin, joka määrää tahdin pääosin.

Me on tosiaan laskettu, että meidänkin tuloilla tässä kunnassa, jossa asuminen maksaa, ei olisi mahdollista pitää kotiansa (tavallinen suomalainen koti, eikä mikään iso omakotitalo) ja pitää 3 v hoitovapaita. Koemme olevamme vastuuntuntoisia kun voimme esim, halutessamme aina ostaa lasten tarvitsemat lääkkeet ja maksaa yksityisestä lääkäristä jne. Se vaan vaatii työssäkäyntiä molemmilta ja onneksi meidän arki toimii. Molemmat jäisimme heti töistä pois lasten kanssa olemaan jos tämä elintaso siten säilyisi ja kokisimme lastemme arjen olevan taloudellisesti vakaalla pohjalla ja että itse annamme lapsillemme mallin, että itse on leipänsä eteen työtä tehtämän eikä opeteltava elämään tukiaisten varassa.

 

[yrittäjä]

Minä ja mieheni ollaan molemmat yrittäjiä. Meillä 4 lasta ja ei tulis kysymykseenkään, että voisin jäädä kotiin 3 vuodeksi kun tuo äitiysloman pitäminenkin loppuun asti tekee tiukkaa. Ja niistä valinnoista ja arvoista: Voimmehan myydä yrityksemme ja alkaa elellä mukavasti tukiaisilla, eikä tartteis enää työpäivän jälkeen tehdä kotihommia vaan vois kaikki päivät pyhittää lapsille & kodille. Haluaisin todellakin olla kotona, mutta kun se ei todellakaan ole aina mahdollista, vaikka kuinka paasaatte tästä iänikuisesta aiheesta!

Hei kuules, teilläkin siis on vaihtoehto!


Mutta rehellisesti pitäisin hieman tyhmänä, jos luopuisitte (ilmeisesti mieluisesta) yrityksestä lasten kotihoidon vuoksi.

Ei saa sekoittaa asioita.

En sekoitakaan asioita ja eihän tuota nyt oikeesti voi pitää minään vaihtoehtona!Ja jos hiuksia aletaan halkomaan, niin kysymyksessähän oli, että onko VARAA eikä vaihtoehtoja.
Yritys on mieluinen ja meillä ei todellakaan ole VARAA siihen, että jäisin 3 vuodeksi kotiin, niin rahallisesti, kuin muistakin syistä (sijainen jne.) Uskokaa nyt!

 

[yrittäjä]

Minä ja mieheni ollaan molemmat yrittäjiä. Meillä 4 lasta ja ei tulis kysymykseenkään, että voisin jäädä kotiin 3 vuodeksi kun tuo äitiysloman pitäminenkin loppuun asti tekee tiukkaa. Ja niistä valinnoista ja arvoista: Voimmehan myydä yrityksemme ja alkaa elellä mukavasti tukiaisilla, eikä tartteis enää työpäivän jälkeen tehdä kotihommia vaan vois kaikki päivät pyhittää lapsille & kodille. Haluaisin todellakin olla kotona, mutta kun se ei todellakaan ole aina mahdollista, vaikka kuinka paasaatte tästä iänikuisesta aiheesta!

Hei kuules, teilläkin siis on vaihtoehto!


Mutta rehellisesti pitäisin hieman tyhmänä, jos luopuisitte (ilmeisesti mieluisesta) yrityksestä lasten kotihoidon vuoksi.

Ei saa sekoittaa asioita.

En sekoitakaan asioita ja eihän tuota nyt oikeesti voi pitää minään vaihtoehtona!Ja jos hiuksia aletaan halkomaan, niin kysymyksessähän oli, että onko VARAA eikä vaihtoehtoja.
Yritys on mieluinen ja meillä ei todellakaan ole VARAA siihen, että jäisin 3 vuodeksi kotiin, niin rahallisesti, kuin muistakin syistä (sijainen jne.) Uskokaa nyt!

 

[vieras]

Joku ketjussa kirjoitti, että sossu ja kela auttavat tiukan paikan tullen. No sehän tässä tympiikin, että jotkut tietoisesti valitsevat työttömyyden lapsia hoitaakseen ja me töissäkäyvät rahoitetaan nuo tukimuodot verojen muodossa.
Me ollaan hyvissä ammateissa molemmat, tulot (brutto) keskiarvoja korkeammat molemmilla (nettohan sitten suurimmalla osalla suomalaisista lähenteleekin verotuksen vuoksi toisiaan). Hoitovapaata pidetään vain vähän aikaa, sillä haluamme huolehtia, että lapsilla on esim. sairaskuluvakuutuksen, kodissa kotivakuutukset jne. Eli onnistuisi kyllä kotonaolo jos tuollaisista tinkisi ja myisi kodin, muuttaisi "maalle" halvemmin asumaan jne. No meistä ei ole lapsen etujen mukaista myydä kotiansa, vaihtaa turvallista asumisympäristöä ja jättäytyä sossulan armoille. Olemme molemmat töissä - toinen osa-aikaisesti juuri lasten vuoksi ja järjestely tuntuu hyvältä kaikkien kannalta. En pitäisi itse 4-vuotiaamme etunakaan jos hän olisi aina kotihoidossa. On niin eläväinen ja sosiaalinen, että ikäkumppaneita tarvitsee ja muutakin aktiviteettia mitä itse pystyn tarjoamaan kun kotona on kuitenkin pienempikin, joka määrää tahdin pääosin.

Me on tosiaan laskettu, että meidänkin tuloilla tässä kunnassa, jossa asuminen maksaa, ei olisi mahdollista pitää kotiansa (tavallinen suomalainen koti, eikä mikään iso omakotitalo) ja pitää 3 v hoitovapaita. Koemme olevamme vastuuntuntoisia kun voimme esim, halutessamme aina ostaa lasten tarvitsemat lääkkeet ja maksaa yksityisestä lääkäristä jne. Se vaan vaatii työssäkäyntiä molemmilta ja onneksi meidän arki toimii. Molemmat jäisimme heti töistä pois lasten kanssa olemaan jos tämä elintaso siten säilyisi ja kokisimme lastemme arjen olevan taloudellisesti vakaalla pohjalla ja että itse annamme lapsillemme mallin, että itse on leipänsä eteen työtä tehtämän eikä opeteltava elämään tukiaisten varassa.

Mutta ethän voi tietää, miten pitkään muut ovat säästäneet?

Me ainakin otimme ensimmäisen asuntolainan lähes 40-vuotiaina, sitä ennen oli säästetty vuokralla ollessa pitkään.

Ja jos normaalipalkasta jää käteen 1500 euroa (oma korkeakoulutuetun palkkani), ja siitä vähentää kahden lapsen hoitomaksun ja vaatteitakin pitää ostaa työssäkäydessä ja pikaruokaa tulee ehkä enemmän laitettua. Niin jää muutaman sata euroa voitolle, tilanteeseen, että on kotona kotihoidontuella, itse sain kotihoidontukea kahdesta lapsesta noin 500 (kotihoidontuki, hoitolisä, koska mies ei ole isotuloinen, kuntalisä).

Yhden lapsen kanssa minulla ei ollut varaa olla kotona.

 

[vieras]

XXXXX:n kommentti kuin omasta suustani. Ja lisäisin vielä, onko lapsen etu, että asutaan huonolla alueella, jossa myös sen mukainen ympäristö???Huonoilla alueilla saataisiin hlposti suuri asunto, mutta haluamme tarjota paremmat lähtökohdat lapsille, hyvältä alueelta ja paljon pienemmästä asunnosta.

Entä työmatkat? Kauas halpaan, mutta aikaa menee lapsilta pois matkojen takia.

Toki kaikki voisivat muuttaa halpaan pikkukaupunkiin, odottaa, että sossu maksaa vuokrat ja lääkkeet ja vaihtaa siinä sivussa ammattiakin, jotta työ löytyisi, jos työtä edes on, siellä halvalla paikkakunnalla.

Kyllä olisin kotona, jos varaa olisi ja olisi vakituinen ja varma työpaikka. Mitä enemmän lapsia on, sen varmemmalta tuntuu, kun on työssä ja saa edes jotain kerättyä kaiken varalle.

 

[hulipumpsis]

mä olen ollut kotona vuodesta -02 asti ja hyvin ollaan pärjätty =)seuraavan kanssa aion olla myös 3v kotona =) juu ja on asuntolainaa,autolainaa ym...kuntalisää ei ole ja sossun rahoja ei meillä myöskään nähdä

 

[vieras]

Sinulle xxxxx, kommentti!
Kirjoitin tuossa jo aiemmin, että on ollut 10 v.kotona. Lisään siihen että vaikka mies ei siis edelleenkään ole huipputuloja nauttiva, niin emme ole olleet, emmekä tälläkään hetkellä ole sossun tai kelan tukien varassa. Kirjoitat myös näin : " itse annamme lapsillemme mallin, että itse on leipänsä eteen työtä tehtämän eikä opeteltava elämään tukiaisten varassa. ´" Tähän kommentoin omalta kohdalta seuraavasti; esikoinen on ammattkoulussa opiskeleva reipas nuori mies, joka ymmärtää työnteon merkityksen (on ollut kaksi viimeistä kesää oman alansa töissä ja ansainnut sinä aikana ihan itse autokoulurahansa ja aikoo ostaa vielä itse autonkin itselleen. Eli hän ei myöskään varmaan tulevaisuudessakaan tule olemaan sossun ja kelan tukiaisten varassa. Jo siksikin että valmistuu ensi keväänä alalle, jolla on kova pula työvoimasta. Hän jopa pitää tulevasta työstään.

Eli pointti oli nyt se, (anteeksi kipakkuus kirjoituksessani) että ei kaikista nuorista tule tukiaisilla eläjiä, vaikka äiti olisi ollut kauankin kotona. Kyllä meillä on kannustettu työn tekemiseen. Vakitettavasti niitä töitä ei ole minulle riittänyt eikä löytynyt. Mutta toivo elää koko ajan. Ja lisättäköön, että vaikka olenkin työtön, en saa tällä hetkellä Kelalta tai mistään muualtakaan tukiaisia. Se asia ehkä kuitenkin muuttuu, jos pääsen hakemaani mielekkääseen koulutukseen. Mutta se onkin jo toinen juttu se.
Eikä ole tällä kirjoituksella arvostella sinua tai teidän valintojanne; kerroin vain oman perheeni tilanteen, jotta näkisit että asia ei ole aina ihan mustavalkoinen. Teillä näyttää olevan kaikin puolin ihan oikeat periaatteet kasvatuksessa; toivottavasti ymmärrät myös meidän periaatteemme.

 

[kangasajuruoho]

XXXXX:n kommentti kuin omasta suustani. Ja lisäisin vielä, onko lapsen etu, että asutaan huonolla alueella, jossa myös sen mukainen ympäristö???Huonoilla alueilla saataisiin hlposti suuri asunto, mutta haluamme tarjota paremmat lähtökohdat lapsille, hyvältä alueelta ja paljon pienemmästä asunnosta.

Entä työmatkat? Kauas halpaan, mutta aikaa menee lapsilta pois matkojen takia.

Toki kaikki voisivat muuttaa halpaan pikkukaupunkiin, odottaa, että sossu maksaa vuokrat ja lääkkeet ja vaihtaa siinä sivussa ammattiakin, jotta työ löytyisi, jos työtä edes on, siellä halvalla paikkakunnalla.

Kyllä olisin kotona, jos varaa olisi ja olisi vakituinen ja varma työpaikka. Mitä enemmän lapsia on, sen varmemmalta tuntuu, kun on työssä ja saa edes jotain kerättyä kaiken varalle.

Hmm...

Jopas tuntuu oma elo omituiselta, kun en näe itseäni enkä perhettämme enkä elinympäristöämme lainkaan noin, vaikken työssä olekaan.

Ettekö te näe vaihtoehtoja?
Oikeasti?!

 

[vieras]

Minä ja mieheni ollaan molemmat yrittäjiä. Meillä 4 lasta ja ei tulis kysymykseenkään, että voisin jäädä kotiin 3 vuodeksi kun tuo äitiysloman pitäminenkin loppuun asti tekee tiukkaa. Ja niistä valinnoista ja arvoista: Voimmehan myydä yrityksemme ja alkaa elellä mukavasti tukiaisilla, eikä tartteis enää työpäivän jälkeen tehdä kotihommia vaan vois kaikki päivät pyhittää lapsille & kodille. Haluaisin todellakin olla kotona, mutta kun se ei todellakaan ole aina mahdollista, vaikka kuinka paasaatte tästä iänikuisesta aiheesta!

Hei kuules, teilläkin siis on vaihtoehto!


Mutta rehellisesti pitäisin hieman tyhmänä, jos luopuisitte (ilmeisesti mieluisesta) yrityksestä lasten kotihoidon vuoksi.

Ei saa sekoittaa asioita.

En sekoitakaan asioita ja eihän tuota nyt oikeesti voi pitää minään vaihtoehtona!Ja jos hiuksia aletaan halkomaan, niin kysymyksessähän oli, että onko VARAA eikä vaihtoehtoja.
Yritys on mieluinen ja meillä ei todellakaan ole VARAA siihen, että jäisin 3 vuodeksi kotiin, niin rahallisesti, kuin muistakin syistä (sijainen jne.) Uskokaa nyt!

Voisittehan vaikka dyykata ruokaa ja vaatteita roskiksesta ja asua kaksiossa...Silloin ei rahaa kulu...

Täällä on kyllä ääliömäisiä vastauksia. Miten olisi hieman pidemmälle elämässä katsominen, kuin että myy asunto, lopeta/myy yritys, vaihda asuinpaikkakuntaa....

 

[vieras]

300 eurolla en voi kotiin jäädä, olen yh ja omistusasuntoa ei ole myytäväksi tai autoakaan. Tuntuisi omituiselta jäädä yhteiskunnan elättämänä kotiin, vai miten maksaa vuokra ja ruoka?.

 

[kangasajuruoho]

Minä ja mieheni ollaan molemmat yrittäjiä. Meillä 4 lasta ja ei tulis kysymykseenkään, että voisin jäädä kotiin 3 vuodeksi kun tuo äitiysloman pitäminenkin loppuun asti tekee tiukkaa. Ja niistä valinnoista ja arvoista: Voimmehan myydä yrityksemme ja alkaa elellä mukavasti tukiaisilla, eikä tartteis enää työpäivän jälkeen tehdä kotihommia vaan vois kaikki päivät pyhittää lapsille & kodille. Haluaisin todellakin olla kotona, mutta kun se ei todellakaan ole aina mahdollista, vaikka kuinka paasaatte tästä iänikuisesta aiheesta!

Hei kuules, teilläkin siis on vaihtoehto!


Mutta rehellisesti pitäisin hieman tyhmänä, jos luopuisitte (ilmeisesti mieluisesta) yrityksestä lasten kotihoidon vuoksi.

Ei saa sekoittaa asioita.

En sekoitakaan asioita ja eihän tuota nyt oikeesti voi pitää minään vaihtoehtona!Ja jos hiuksia aletaan halkomaan, niin kysymyksessähän oli, että onko VARAA eikä vaihtoehtoja.
Yritys on mieluinen ja meillä ei todellakaan ole VARAA siihen, että jäisin 3 vuodeksi kotiin, niin rahallisesti, kuin muistakin syistä (sijainen jne.) Uskokaa nyt!

Voisittehan vaikka dyykata ruokaa ja vaatteita roskiksesta ja asua kaksiossa...Silloin ei rahaa kulu...

Täällä on kyllä ääliömäisiä vastauksia. Miten olisi hieman pidemmälle elämässä katsominen, kuin että myy asunto, lopeta/myy yritys, vaihda asuinpaikkakuntaa....

Mites, jos tekisi kuten haluaa, eikä keksisi syitä sille?

 

[Aaban]

Minä ja mieheni ollaan molemmat yrittäjiä. Meillä 4 lasta ja ei tulis kysymykseenkään, että voisin jäädä kotiin 3 vuodeksi kun tuo äitiysloman pitäminenkin loppuun asti tekee tiukkaa. Ja niistä valinnoista ja arvoista: Voimmehan myydä yrityksemme ja alkaa elellä mukavasti tukiaisilla, eikä tartteis enää työpäivän jälkeen tehdä kotihommia vaan vois kaikki päivät pyhittää lapsille & kodille. Haluaisin todellakin olla kotona, mutta kun se ei todellakaan ole aina mahdollista, vaikka kuinka paasaatte tästä iänikuisesta aiheesta!

Kotihoidontukeahan maksetaan vain toiselle puolisoista, joten tuskin olisikaan järkevää molempien yhtä aikaa jäädä lasta kotiin hoitamaan. Ja sitä elintasoa, mitä sinä tuolla mukavalla liene tarkoitat ei ehkä kotihoidontuella saavuta. Ja korostettakoon vielä sitä, että todellakaan kaikki kotonaan lasta hoitavat eivät ole sosiaalitoimiston eikä työvoimatoimiston asiakkaita vaan pärjäävät puolison palkkatuloilla ja kotihoidontuen perusosalla. Lapsen vieminen kunnalliseen hoitoon maksaa yhteiskunnalle huomattavasti paljon enemmän, kuin kotihoito.Kotihommat eivät myöskään illaksi lopu, vaikka päivällä olisikin kotona.

 

[vieras]

Kotihoidontukeahan maksetaan vain toiselle puolisoista, joten tuskin olisikaan järkevää molempien yhtä aikaa jäädä lasta kotiin hoitamaan. Ja sitä elintasoa, mitä sinä tuolla mukavalla liene tarkoitat ei ehkä kotihoidontuella saavuta. Ja korostettakoon vielä sitä, että todellakaan kaikki kotonaan lasta hoitavat eivät ole sosiaalitoimiston eikä työvoimatoimiston asiakkaita vaan pärjäävät puolison palkkatuloilla ja kotihoidontuen perusosalla. Lapsen vieminen kunnalliseen hoitoon maksaa yhteiskunnalle huomattavasti paljon enemmän, kuin kotihoito.Kotihommat eivät myöskään illaksi lopu, vaikka päivällä olisikin kotona.[/quote]


Entä yh:t?