En uskalla syödä mun lääkkeitä ja ahdistaa

[sohan]

Söin Sepramia 3,5 vuotta masennukseen ja lopettelin pikkuhiljaa puolen vuoden sissän. Nyt kun oon sitä lääkettä ilman ollut jonkin aikaa, niin huomaan että ahdistaa aina kun esim. vien lasta kerhoon ja menen kauppaan tai välillä ihan muuten vaan. Masennus ei oo tullut takaisin joten sikäli pärjään ja toi ahdistus tuntuu vaan mun sisällä, eli ei varmaan kamalasti näy ulos ja ei ole rajoittanut elämää, pystyn siis kumminkin tekemään kaiken mitä tarvii. Mutta pahalta tuntuu. Sain lääkäriltä rauhoittavia pahinta ahdistusta varten tarvittaessa, Oxamin 15 mg, mutta en oo vielä ollenkaan kokeillut sitä edes. Pelkään että tulee jotain outoja sivuvaikutuksia ja kiva siinä sitten lapsen kanssa olla. Oon miettinyt että kokeilis sitä joskus iltaseen aikaan, kun sekin on välillä semmonen ahdistushetki. Mutta nukutan lapsen viereeni ja hän välillä heräilee yöllä, niin en silloinkaan haluais olla tokkurainen... Suurentelen varmaan asiaa, ei ne nyt varmaan niin vaarallisia oikeesti ole. Eli rohkaisua kai kaipaan, ideoita, neuvoja? Kellään kokemusta ko. lääkkeestä?

 

[paniikkipotilas]

Ehkä sun kannattas jatkaa sitä sepramia ahdistuksen ehkäisyyn. Mulla on opamox 15mg ollut jo kauan, se poistaa ahdistuksen nopeasti, ei tee tokkuraiseksi. Jos päiväsaikaan otat ensin puolikkaan ja illalla kokonaisen, riippuen miten se suhun vaikuttaa. Kun totut lääkkeeseen voit ottaa päivälläkin kokonaisen

 

[a-p]

otin nyt n. 1/4 tabletin.. toivottavasti on ok tehdä noin?
Jep, mietin että parasta varmaan palata siihen Sepramiin, voihan sitä pitää pienellä annoksella ja kokeilla lopettamista uudelleen joskus puolen vuoden kuluttua vaikka. Harmittaa, kun vaivalla sen lopettelin ja oikeesti luulin ja toivoin jo pärjääväni ilman lääkitystä tää ahdistus oli kyllä yllättävää, ja jännä et se ei oo yhtään helpottanut ajan kuluessa, siis tosta masennuslääkityksen lopettamisesta (siitä on nyt pari viikkoa). Oikeestaan pahentunu vaan. Ajattelin huomenna soittaa lääkärille ja pyytää uutta Sepram-reseptiä ja lisäks mietin että voisin kysyä mahdollisuutta terapiaan. Ois ehkä helpompi lopettaa lääkitys sitten kun noita ahdistuksen ja masennuksen syitä on selvitetty. Toivotaan että tuun ihan kokonaan terveeks joskus Onneks en tän pahemmin oo hullu kumminkaan. Ja kiitti vastauksesta paniikkipotilas!