esikoistaodottava
Tai ainakaan äidilleni. Olen 23-vuotias, mies muutaman vuoden vanhempi. Molemmat vakituisessa työsuhteessa, mutta itse vielä samalla opiskelen. Lapsi on meille molemmille ensimmäinen ja kovasti toivottu.
Äitini kohtelee minua edelleen kuin teini-ikäistä ja tuskin on vieläkään sisäistänyt, että olen aikuinen ihminen ja en ole asunut vanhempieni luona enää kuuteen vuoteen. Hän on aivan liian ylihuolehtivainen, sillä saattaa soittaa ja muistuttaa vuokran maksamisesta, terveellisestä ruokavaliosta, nukkumaanmenemisestä ajoissa jne. Olen pärjännyt hienosti ilman hänen jatkuvaa huolenpitoa enkä ole koskaan ollut hankala lapsi tai rahallisesti pulassa tai mitään muutakaan sellaista, mikä antaisi syytä hänen huoleensa.
Hän on myös ilmaissut oman kantansa lapsiin: ei lapsia ennen kuin koulut on käyty, on työpaikka, omistusasunto, auto ja ties mitä. Hän jaksaa vähän väliä muistuttaa, että älä sinä ala vielä hankkimaan lapsia, ei ole oikea aika. Minusta tuo on jo loukkaavaa, koska meille tämä on oikea aika ja aikuisina ihmisinä luulisin saavamme päättää meidän elämästämme.
Nyt olen onnellisesti raskaana ja edessäni olisi raskaudestani kertominen. Pelkään sitä ihan törkeästi: mitä jos äiti suuttuu, mitä jos hän vaatii aborttia, mitä meidän välillemme tapahtuu. Tiedän, että nämä ajatukset ovat todennäköisesti liioiteltuja ja loppupeleissä äitini mielipiteellä ei ole mitään väliä, koska me olemme maailman onnellisempia tästä raskaudesta. Sen ainakin tiedän, että äitini tulee olemaan hyvin järkyttynyt.
Kommentteja, kokemuksia? Piti saada purkaa tämä jännitys ja ahdistust tästä asiasta. Ensi viikolla aion kertoa ja voin vaikka informoida mikä oli reaktio.
Äitini kohtelee minua edelleen kuin teini-ikäistä ja tuskin on vieläkään sisäistänyt, että olen aikuinen ihminen ja en ole asunut vanhempieni luona enää kuuteen vuoteen. Hän on aivan liian ylihuolehtivainen, sillä saattaa soittaa ja muistuttaa vuokran maksamisesta, terveellisestä ruokavaliosta, nukkumaanmenemisestä ajoissa jne. Olen pärjännyt hienosti ilman hänen jatkuvaa huolenpitoa enkä ole koskaan ollut hankala lapsi tai rahallisesti pulassa tai mitään muutakaan sellaista, mikä antaisi syytä hänen huoleensa.
Hän on myös ilmaissut oman kantansa lapsiin: ei lapsia ennen kuin koulut on käyty, on työpaikka, omistusasunto, auto ja ties mitä. Hän jaksaa vähän väliä muistuttaa, että älä sinä ala vielä hankkimaan lapsia, ei ole oikea aika. Minusta tuo on jo loukkaavaa, koska meille tämä on oikea aika ja aikuisina ihmisinä luulisin saavamme päättää meidän elämästämme.
Nyt olen onnellisesti raskaana ja edessäni olisi raskaudestani kertominen. Pelkään sitä ihan törkeästi: mitä jos äiti suuttuu, mitä jos hän vaatii aborttia, mitä meidän välillemme tapahtuu. Tiedän, että nämä ajatukset ovat todennäköisesti liioiteltuja ja loppupeleissä äitini mielipiteellä ei ole mitään väliä, koska me olemme maailman onnellisempia tästä raskaudesta. Sen ainakin tiedän, että äitini tulee olemaan hyvin järkyttynyt.
Kommentteja, kokemuksia? Piti saada purkaa tämä jännitys ja ahdistust tästä asiasta. Ensi viikolla aion kertoa ja voin vaikka informoida mikä oli reaktio.