En uskalla hankkia lasta, kun pelkään että mun r-vika "periytyy" lapselle

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pöppö
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mä oon antanut lapselleni perinnöksi astman.

Ja silti tehnyt kaksi lasta, pian jo kolmannenkin. Oi voi :xmas:

Puheterapia on keksitty - ärrävika lähtee sillä. Ja kuuleehan lapsi puhetta isältään, isovanhemmiltaan, päivähoitopaikassa...toisekseen, mun 2 aikuisikään asti ehtinyttä r-vikaista ystävääni eivät kuulemma koe olevansa mitenkään "vajaita", ja lapsia on molemmilla.

Oiskin noin helppoa 100% varmasti että menis puheterapiaan ja r-vika lähtis pois. Tunnen itseni lisäksi 2 muutakin jotka kulki mun kans yhtäaikaa puheterapiassa eikä niidenkään r-vikaa saatu hoidettua. Useimmilla kai saadaan, muttei kaikilla.

Ja tiedän ettei kaikkia lapsia kiusata sen takia tai asiasta ei tule muutenkaan ongelmaa, mutta pelottaa ottaa se riski että jos lapsen elämästä ja nuoruudesta samanlaista helvettiä kuin mulla oli r-vian takia. Ja niinkuin oliko se Kerpele sanoi, että mä olen olemassa äitinä siksi että suojelen lastani... Totta, ja toivoisin voivani tehdäkin niin mutta aina ei äitikään voi olla paikalla.
 
[QUOTE="aapee";25968684]Oon ollut ala-asteen ajan puheterapiassa, eikä auttanut. Ja tuokin kielijänne silloin tarkastettiin, eikä se oo liian kireä. Että enpä tiiä mikä tässä auttais.[/QUOTE]

Tetkö oikeasti kotiharjoittelut? Kielijumppaa joka päivä yms? Sulla on todennäköisesti kehittymättömät lihakset niissä suun osissa, joissa R tuotetaan. Väitän, että kunnollisella puheterapialla pääset vaivasta.
 
Mulla eikä miehelläni ole kummallakaan R-vikaa, osataan hienosti, mutta kas kummaa kun meidän 7v poika ei vieläkään osaa ärrää vaan surauttaa sen sillain poskesta limaisesti ;)
Että kaikkeen ei voi varautua.
 
[QUOTE="vieras";25968525] nyt jo 14-vuotias joten ei opi ärrää sanomaankaan enää, tuskin ainakaan. [/QUOTE]

Väärin! Kyllä r-kirjamen voi oppia sanomaan oikein aikuisenakin. Kaverini oppi n. 16-vuotiaana, toinen parikymppisenä - ilman puheterapiaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pöppö;25968263:
Olen 28-vuotias nainen ja ollut mieheni kanssa pian 10 vuotta. Mies haluaisi lapsen ja minäkin olen tasaisin väliajoin "kärsinyt" vauvakuumeesta. Mutta suurin este lapsen hankinnalle on mun r-vika. En tiedä mitä teen kun pitäisi jutella lapselle että se oppisi puhumaan, kun sehän oppii sitten mua kuuntelemalla sanomaan ärrän väärin... Enkä haluaisi omalle lapselleni samanlaista kiusaamista ja häpeää kuin itselläni on ollut kouluaikoina, ja vieläkin häpeän puhua vieraiden edessa jne. Surettaa kun en tämän takia uskalla yrittää lasta :/

Enkä enää sano ärrää väärin kävin puheopetuksessa ja vanhemmilla ei ollut ärrä vikoja!
 
[QUOTE="vieras";25968952]Aattele, jos se saa hörökorvat tai pihtikintut tai vaikka silmälasit. Hui.[/QUOTE]

Meillä on molemmilla silmälasit ym. mutta toi r-vika on ainoa sellainen asia jonka olen kokenut tosissaan haittaavan ja rajoittavan mun elämää, esimerkiksi olisin halunnut näyttelijäksi mutta se haave jäi tämän takia. Joten se kammottaa eniten. Pilkatkaa vaan...
 
[QUOTE="aapee";25968815]Onko se nyt aikuisena helpompi korjata kuin lapsena? Kun kuljin tosiaan puheterapiassa koko ala-asteen 1-3 kertaa viikossa eikä se auttanut, niin oon ehkä jo vähän kyyninen sen suhteen että tän sais korjattua... Mutta olis kyllä ihanaa kun pystyis puhumaan ihan estoitta :)[/QUOTE]

Lapsena on helpompi korjata viat. Mutta teitkö päivittäin harjoituksia tuon puheterapiassa käynnin lisäksi? Puheterapia on vain pienen pieni osa sitä opettelua, päivittäiset toistot (ei niitä hirveän kauaa tarvitse päivässä tehdä) on se tärkein juttu.
 
[QUOTE="vieras";25969100]Lapsena on helpompi korjata viat. Mutta teitkö päivittäin harjoituksia tuon puheterapiassa käynnin lisäksi? Puheterapia on vain pienen pieni osa sitä opettelua, päivittäiset toistot (ei niitä hirveän kauaa tarvitse päivässä tehdä) on se tärkein juttu.[/QUOTE]

Kyllä mä parhaani mukaa ärrää tärryyttelin peilin edessä ja luin jotain tekstejä ym.
 
[QUOTE="vieras";25969100]Lapsena on helpompi korjata viat. Mutta teitkö päivittäin harjoituksia tuon puheterapiassa käynnin lisäksi? Puheterapia on vain pienen pieni osa sitä opettelua, päivittäiset toistot (ei niitä hirveän kauaa tarvitse päivässä tehdä) on se tärkein juttu.[/QUOTE]

Me treenattiin nyt 7-vuotiaan kanssa viisi kuukautta joka päivä. Neljä kuukautta noin 5 min. päivässä ja viiden kuukausi 10 min. päivässä. Ärrä löytyi. Kävimme neljä kertaa puheterapeutilla. Aikaa oli varattu noin 20 min/kerta.

Valtaosa työstä tapahtuu siis kotona. En usko lainkaan, että koko ala-asteen ajan tapahtuva puheterapia tuo yhtään mitään tulosta, jos vanhemmat ei vaadi harjoittelemaan ihan täysin kunnolla ja oikein joka päivä.

Väitän edelleen, että aikuinen oppii, jos haluaa. Aikuisella on motivaatio oppia.
 
Mulla suvussa skitsofreniaa, tein silti lapsen..

Itselläni oli pienenä r-vika, jonka opetin myös pikkusiskolleni, siis oikeasti opetin: Sano näin! Molemmat opimme kuitenkin r:n, minä 7 vuotiaana ja sisko jo aiemmin.

Tee se lapsi ja mieti sitten :D Oikeasti!
 
[QUOTE="vieras";25969259]Me treenattiin nyt 7-vuotiaan kanssa viisi kuukautta joka päivä. Neljä kuukautta noin 5 min. päivässä ja viiden kuukausi 10 min. päivässä. Ärrä löytyi. Kävimme neljä kertaa puheterapeutilla. Aikaa oli varattu noin 20 min/kerta.

Valtaosa työstä tapahtuu siis kotona. En usko lainkaan, että koko ala-asteen ajan tapahtuva puheterapia tuo yhtään mitään tulosta, jos vanhemmat ei vaadi harjoittelemaan ihan täysin kunnolla ja oikein joka päivä.

Väitän edelleen, että aikuinen oppii, jos haluaa. Aikuisella on motivaatio oppia.[/QUOTE]

Joo ei mun vanhemmat osallistunut koko puheopetukseen mun ollessa lapsi lainkaan. Siis yksin kävin koulupäivien aikana siellä puheterapeutilla (joka tuli koululle yhteen ryhmähuoneeseen meitä opettamaan) ja sit kotona tein yksin niitä harjoituksia... Mun vanhemmilla oli muutakin mietittävää silloin, mm. kuningas alkoholi... Pahaani tein tuonkin suhteen mut se ei riittänyt.
 
Voi, mitäköhän Lola on ajatellut "ärränsä" kanssa kun on pyöräyttänyt parit tenavat! Siis rintarottingille ja menoks; ei se oo ku huono itsetunto joka estää eikä ärrä...
 
Olen 28-vuotias nainen ja ollut mieheni kanssa pian 10 vuotta. Mies haluaisi lapsen ja minäkin olen tasaisin väliajoin "kärsinyt" vauvakuumeesta. Mutta suurin este lapsen hankinnalle on mun r-vika. En tiedä mitä teen kun pitäisi jutella lapselle että se oppisi puhumaan, kun sehän oppii sitten mua kuuntelemalla sanomaan ärrän väärin... Enkä haluaisi omalle lapselleni samanlaista kiusaamista ja häpeää kuin itselläni on ollut kouluaikoina, ja vieläkin häpeän puhua vieraiden edessa jne. Surettaa kun en tämän takia uskalla yrittää lasta :/
 

Yhteistyössä