\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.12.2006 klo 13:48 loppuun palanut äp kirjoitti:
lapsipuoliani kohtaan,jotka siis asuvat meillä. Heistä on ollut kokoajan enemmän työtä ja vaivaa kuin omistani, ja he eivät ole oppineet oikeastaan mitään käytöstapoja sitkeistä yrityksistäni huolimatta.Eivät haistattele vaan ovat täysin piittaamattomia siitä mitä heille sanotaan.
He eivät siivoa jälkiään,jättävät jopa vessat vetämättä kun ovat asioineet.
Jos kotiin ostetaan mitä tahansa ns. hyvää, lapsipuolet syövät aina suurimman osan,vaikka heille on sanottu että toisillekin pitää jättää.
Tavallinen kotiruoka ei oikein meinaa kelvata. Tässä vain muutama esimerkki.
Lapsipuolet merkitsevät minulle vain lisätyötä, ei tosiaan tulisi heitä ikävä jos eroaisin heidän isästään.
Meillä oli samaa ongelmaa. Lapset tulivat tapaamiselle, eivät siis asuneet täällä ja mulla meni kauan löytää heidän käytökselleen ja toiminnalleen nimi. Se oli välinpitämättömyys.
Se ilmeni juuri kuten teilläkin, samantyyppisinä toimintoina. Ei haistatteluna, mutta just tommosta että toisista ei piitata, yhteisistä pelisäännöistä ei välitetä. Kun sanotan, mikään ei muutu.
Emme voineet jutella lasten lähiäidin kanssa, ja osa toiminnasta varmasti oli heidän äitinsä asennetta minua ja meitä kohtaan. Miehen kanssa juteltiin, lapsille pidettiin puhutteluja ja keskusteluja. Turhaan.
Mikä sai aikaan muutoksen?
Se, että repesin ihan totaalisesti muutaman kerran.
Wc-käytöksessä meilläkin oli sikailua. Laitoin lapset pesemään vessan, huuhtelemaan luutut jne.
teepä sinä sama. Palauta takaisin vessaan vetämään se pytty, sitten pesee pytyn ja vaikka koko vessan, sitten luutut, ne paikalleen, sitten kädet. Vahdi vieressä. Ilmoita, että ensi kerralla uitat sen muksun siellä vessanpytyssä, jos sitä ei osata vetää.
Ilmoita, ja toimi sen mukaan: teitä ei kiinnosta, ei tarvii välittää, voi tehdä mitä huvittaa. Sitten ei sinunkaan tarvitse välittää, voit tehdä tai olla tekemättä jos siltä tuntuu. Ai, tuntuuko ikävältä? Niin minustakin, kun te toimitte näin ja näin...
Osta herkut vain omillesi, pidä kaapissasi piilossa ja ota esiin, anna vähän niille lapsipuolille, syökään itse loput.
Sano, miksi teet niin .
Saatan saada haukut päälleni, ihan vapaasti vaan. Mutta kun mikään hyvä, mikään kaunis, mikään keskustelu ei tuottanut tulosta. Kymmen hyvää ja yhdeksän kaunista. Vasta sitten, kun heille oli ilkeä, antoi samalla mitalla takaisin, sitten tajusivat etteivät he voi meillä toimia siten.
Muutaman kerran olen räjähtänyt tuonkin jälkeen, pitänyt saarnaa. Tyyliin: tämä on kahden kauppa. Jos sinua ei kiinnosta kohdella hyvin siskoja, ei minua kiinnosta ostaa sulla mitään hyvää. Ei voi olla ilkeä toiselle / jättää tekemättä osuuttaan kotitöistä tms., ja saada sitten ikään kuin palkintona mieluista ja kivaa.