En tiedä miten jaksa elää kaiken tämän-----

[surumielinen äiti]

Olen ollut jo toista kuukautta jotenkin henkisesti väsynyt sekä surullinen (kuin myös olis jonkin laista vihaakin seassa) kun vanhin lapsistani on sairas. Epilepsia epäily. Ja tutkimuksia edessä vielä ja lääkityksen edessä.... Kolme vuotta häntä viikottain kuskattu puheterapiassa ja ei mitään siitäkään oleollut hyötyä vaan turhaan kun puhe taantui ja muutenkin kehitys mennyt alaspäin vaan...nyt vasta alkuvuodesta vasta alkoivat huolistua tytön tilaakun ei puheterapiasta ollut mitään apua ym. vaikka itse olin neuvolaankin huoleni kertonut jo yli vuosi sitten että jotain voiolla vialla mutta kaikki turhaa.... nyt tuntuu että suuri vihakasvaa vaan jotenkin kohtaamutta mitä.... neuvolaako vaiko jopa omaalasta kohtaan en tiedäsitä!
Mutta silti nämä kolmisen vuottamennyt hukkaaelämästä ja turhautunut jo kaikkeen.... olen vaan miettinyt että jos sais ajan taaksepäin niintekisi kaiken toisin josvois.
Ja vielä tämä tytön käytöskin ollut semmoinen jatkuvaa riehuntaa jahuutamistakin päivittäin että siihen olen jo niinniin väsynyt (että tulee mieleen kaikkea kuten esim. tämän lapsen antaminen pois jonnekin hoitolaitokseenym).

Jaksanko tätä enään kauan....vieläkun on toinenkin lapsikin joka nuorimpi jolle tytön takia ei tahdo löytyy aikaa.... kun olen väsynnyt.....ja parisuhdekin on mitä on....yhtä helv....koko elämä!

 

[ksysymys]

Samat mietteet vaikka mulla ei ole sairasta lasta. Asuntohuolet ja parisuhdehuolet vievät minun aikaa lapsilta..

 

["vieras"]

Raskas taakka annettu sulle nyt. Haleja! Suosittelen että pyydät päästä psykologin puheille,tuntuu tyhmältä neuvolta,mutta oikeesti auttaa kun saa puhua jollekkin "ulkopuoliselle". Ei asiat siitä helpotu,mutta oma olo helppaa ees vähän.

 

[v]

Kun menet tutkimuksiin lapsesi kanssa, niin pyydä teille apua. Apua on tarjolla, mutta sitä ei tajuta antaa, jos ei itse ota asioita puheeksi. Minäkin olin tyytynyt tilanteeseen ja siihen, että kaikki meni päin seiniä. Sitten yhtenä päivänä soitin sairaalaan jollekin henkilölle. En muista oliko se kuntoutusohjaaja vai sosiaalihoitaja. Valitin kaikesta mahdollisesta. Seuraavalla kerralla sairaalassa oltiin valmiita auttamaan kaikin tavoin.

Kunnan vammaispalveluun / sosiaalitoimeen / neuvolaan voit ottaa jo nyt yhteyttä. Kerro, että tarvitset todella apua tässä tilanteessa. Meillä vammaispalvelu tekee kotikäyntejä ja silloin kartoitetaan, mitä apua voidaan antaa.

 

["hjp"]

Asioita kannattaa ehdottomasti purkaa ulkopuolisen avun kanssa! Teille voidaan järjestää apua, jotta arkenne saadaan toimivammaksi, saatte itse voimia ja voitte elää koko perhe parempaa elämää.

:hug:

 

[Ristiinkulkija]

:hug: Henkäise syvään ja rauhoitu :heart:
Minkä ikäiset lapset kyseessä?
Kun itse olet hermona niin lapsetkin hermostuvat herkemmin. Hyvä olisi löytää aikuinen puhekaveri, jonka kanssa asiaa ruotia. Saattaa asiat selkiintyä kun ne jakaa, ja jos vielä löytyy joku jolla samankaltaisia kokemuksia... =)
Neuvoloissa ym.. joutuu vaatimaan tutkimuksia ja palveluita joita kuuluu saada.
Parisuhde on välillä...ja syvältä, mutta senkin eteen tulee joskus tehdä jotain.

Meillä on juostu puheterapiassa n.5-6 vuotta, 4 lasta mukana.

 

[surumielinen äiti]

Meilläon tyttöelokuussa 5 v ja poika 3v. (molemmat ovat ukolleeitoivottuja)

Kylläse tuntuu että paras heittää kaikki toivo elämäst' nurkkaa....enjaksa!
Huono äiti olen vaan mistään en voimia saa ja ei ole tukea kenestäkään... ei oleystävää jollevois mielensä purkaa

 

["hjp"]

Jos ei itsensä niin lasten vuoksi todella kannattaa hankkia apua! Kun apua järjestyy, voimat palautuvat ja asiat kirkastuvat. Lapset ovat aivan syyttömiä tilanteeseen ja heidän hyvinvointinsa vuoksi kannattaa vaatia apua! Lapsuus on kallisarvoista aikaa ja sinä äitinä voit auttaa heitä tasapainoisempaan lapsuuteen, kun rohkeasti haet apua perheesi tilanteeseen. Nyt kaikki näyttää mielestäsi synkältä, mutta kun saatte oikeanlaista apua ja tukea, asiat näyttävät aivan erilaiselta ja jakasat olla taas sellainen äiti kuin haluaisit! Ota yhteyttä sairaalaan, jossa lastasi tutkitaan tai neuvolaan ja kerro että nyt te todella tarvitsette apua!

 

[natasja]

Hei minä voisin olla ystäväsi(joo toki tiedän että ystäväksi ei noin vain aleta) mutta minulla on kokemusta myös siitä että itse on yrittänyt lapselle hakea apua neuvolan kautta vaikka kuinka kauan.kaksi vuotta aikanaan meni että mut otettiin todesta.

lisäksi lapsellani on hyvin todennäköisesti ollut synnyttyään refluksi,jonka takia oli niin hankala(heräämisiä öisin 1v 10kuukautta,kitinää,huutoa,kantoa) ja neuvola syytti vaan imetystä! harmi että en silloin tiennyt refluksista mitään.

tutulla oli omaani 6vuotta myöhemmin samanlainen vauva neuvola väitti hänelle että imetys on syynä, hänpä tiesi refluksista ja vei yksityiselle lastenlääkärille ja sehän se oli! että eipä täällä ainakaan neuvolan tätejen ammattitaitoon voi luottaa.

 

[tytönjapoikienmamma]

Hei! Viestisi kosketti kovasti ja voin todella hyvin ymmärtää tilannettasi ja uskon, että sulla on nyt hirvittävän raskasta. Yksi kolmesta lapsestani on vaikeavammainen, jatkuvaa valvontaa vaativa, kommunikointikyvytön lähes..joten tiedän , miten haastavaa tuo on?

Onko teillä tukiverkkoa, isovanhempia? Ja kehoitan myös ottamaan yhteyttä kunnan vammaispalveluun , (sairaalasta , jossa tyttöä tutkitaan, saatte tietoa)

Voimia oikein paljon.