itsellä oli ihan sama tilanne aikaisemmin. olin melko nuori kun tapasin useita vuosia vanhemman ulkomaalaisen miehen. saimme lapsen ihan liian pian ja suhteessa oli ongelmia ihan alusta asti. lapsen vuoksi kuitenkin yritimme asua yhdessä, mutta siitä ei tullut mitään.
suhteen alussa mies vielä opiskeli ja oli pitkään työttömänä valmistumisen jälkeen, minä taas olin lapsen kanssa kotona vuoden, jonka jälkeen jatkoin opiskeluja ja sain töitä heti valmistumisen jälkeen. rahatilanne stressasi molempia ja riitelimme lopulta melkein kaikesta, usein juuri siivoamisesta ja muista kotitöistä ja miehen mielestä en osannut tehdä mitään oikein. minä taas ajattelin että miehen kuuluu huolehtia kotitöistä koska minä kävin töissä ja maksoin vuokran ja muut laskut. miehen itsetunnolle luultavasti otti aika paljon että roolit oli toisinpäin, minkä takia hän purki turhautumistaan minuun. itsellä oli taas paha olo jatkuvasta arvostelusta ja riitelystä. miehellä tuntui myös olevan kaikenlaista säätöä muiden naisten kanssa jatkuvasti.hän käviavereiden kanssa ulkona joka viikonloppu, eikä menosta saanut kysellä mitään. silloin taas kun minä halusin mennä kavereiden kanssa ulos, se ei käynyt päinsä ollenkaan, joten lopulta lakkasin edes yrittämästä. en tosin juhlimista niin kaipaakkaan eikä se ole mikään ongelma, mieluiten vietän viikonloput lapsen kanssa.
lopulta tulin siihen tulokseen että en saa suhteesta ja yhdessä asumisesta itse mitään muuta kuin pahaa mieltä ja stressiä, ja lapsenkin kannalta olisi parempi erota, koska lapsen ei tulisi elää jatkuvan riidan keskellä. tottakai erilleen muuto oli sillä hetkellä kaikille rankkaa, mutta lopulta se oli kaikkien kannalta paras ratkaisu. päätös oli yhteinen ja halusimme tehdä sen lapsen takia mahdollisimman rauhallisesti ja hyvissä väleissä. mies sai asunnon melkein naapurista joten tapaamiset lapsen kanssa olivat helppo järjestää.
nyt erosta on kulunut jo vuosia ja lapsikin on koululainen. Hän tapaa isäänsä edelleen päivittäin ja heillä on erittäin läheiset välit. Mies sai lopulta töitä ja on ollut siitä lähtien töissä vakituisesti, joten hän huolehtii elatuksesta ja muista lapsen menoista. välit hänen kanssaan ovat parantuneet huomattavasti ja pystymme yleensä selvittelemään asiat ilman pahempia riitoja. yhteen palaamista on yritetty monta kertaa, mutta aina se karahtaa johonkin. vaikka tunteita on häntä kohtaan, olen silti tajunnut että meitä ei ole tarkoitettu yhteen. välillä tosin hairahdun ajattelemaan että miten mukavaa olisi olla kunnon perhe, mutta tulen aina siihen tulokseen että en haluaisi enää asua hänen kanssaan, vaikka olemme molemmat kasvaneet ihmisinä vuosien varrella.
luulen että oma kokemattomuuteni ja nuoruus vaikutti paljon ongelmien syntyyn, olin liian "heikko" pitämään puoliani ja sallin huonon kohtelun. nyt taas olen tehnyt selväksi että en kuuntele mitään nalkutusta aiheettomista asioista. mies siis viettää paljon aikaa meillä ja saattaa joskus nukkuakin sohvalla, mutta mitään ystävyyttä enempää meillä ei ole. jos häntä ei miellytä se että miten hoidan kotiani ja asioitani, niin hän tietää että missä on ovi. tapaamisia lapsen kanssa en halua koskaan rajoittaa, mies on hyvä ja rakastava isä, mutta edellytän että hän käyttäytyy minun kanssani asiallisesti ja kuin aikuinen ihminen, vaikka välillä tuntuu että henkinen kehitys on teini-ikäisen tasolla. sinunkin kannataa tehdä miehellesi selväksi tietyt pelisäännöt ja millaista kohtelua häneltä siedät, ja pyrkiä siihen että ongelmat selvitetään korottamatta ääntä tai ilman lapsellisia loukkauksia ja haukkumista.
tarkoituksena oli siis sanoa että kannattaa ottaa aikalisä ja muuttaa erilleen, meillä se ainakin auttoi todella paljon. jatkuva riitely on todella kuluttavaa henkisesti ja olen paljon onnellisempi kahdestaan lapsen kanssa, vaikka miestä kovasti silloin ajattelin rakastavani, ja välitän hänestä edelleen. meitä vain ei oltu tarkoitettu yhteen. lapsi ei ole tilanteesta mielestäni mitenkään kärsinyt, vaan on onnellisempi kun äiti ja isi ei riitele jatkuvasti, vaan olemme hyvissä väleissä.
että aijon antaa sen aikalisän tälle suhteelle..minä keskityn poikaan ja kasvatukseen, mies saa keskittyä omaan elämään ja olla isänä pojallemme toisessa kodissa. Kyllä jos meijät on tarkotettu yhteen niin tulevaisuudessa sen näkee sitten
