O
"oodi"
Vieras
Siis tätä jatkunut jo monta vuotta. Tai tavallaan tiedän että meidän suhde miehen kanssa on mennyttä. Yritän puhua hänelle mutta ei oikein tajua minua. Läheisyyttä vähän ja sitten kun hän lähestyy niin itselle tulee jostain syystä pakokauhu.
Meillä lapsia ja kaikki ihan kivasti muuten mutta tunteet on kuolleet miestä kohtaan. Tuntuu että kerjään verta nenästäni...haluan itseni vaikeuksiin. Mies osallistuu perheen asioihin ja lapsiin jne. hyvä isäkin on. En tiedä kaipaanko elämääni jotain sinkkuaikaa ja menoa en ainakaan tunnusta sitä. Vaan kaipaisin sitä rakkauden tunnetta että on ikävä toista ja haluaa lähelle. Terapiaan mies ei lähde. Eikä suostu muuttumaan mitenkään vuokseni niistä asioista mistä minä pitäisin. Tuntuu olo vaan kurjalta ja surkimukselta ja valehtilijalta tässä liitossa. =(
Meillä lapsia ja kaikki ihan kivasti muuten mutta tunteet on kuolleet miestä kohtaan. Tuntuu että kerjään verta nenästäni...haluan itseni vaikeuksiin. Mies osallistuu perheen asioihin ja lapsiin jne. hyvä isäkin on. En tiedä kaipaanko elämääni jotain sinkkuaikaa ja menoa en ainakaan tunnusta sitä. Vaan kaipaisin sitä rakkauden tunnetta että on ikävä toista ja haluaa lähelle. Terapiaan mies ei lähde. Eikä suostu muuttumaan mitenkään vuokseni niistä asioista mistä minä pitäisin. Tuntuu olo vaan kurjalta ja surkimukselta ja valehtilijalta tässä liitossa. =(