Olen ihan neuvoton ja miettinyt pääni puhki mut kun ei oikein saa ajatuksia kasaan..
Ollaan oltu yhdessä jo 10 vuotta, naimisissa niistä 8 ja lapsiakin on 3 (kaikki alle kouluikäisiä). Molemmat käy töissä ja lapset on sen ajan päiväkodissa. Ikää molemmilla hieman yli 30 v.
Nyt meillä on mennyt huonommin jo melkein vuoden (siis tyyliin viikko hyvin ja viikko huonosti). Ei vaan tunnu enää kivalta/hyvältä.. Minusta tuntuu että mieheni on edelleen teini-ikäinen, ei ota/halua ottaa vastuuta paljon mistään, kotityöt teen pääsääntöisesti minä siis työn ja lastenhoidon ohessa. Mieheni mielestä meillä ei ole tarpeeksi seksiä, pitäisi ilmeisesti olla melkein joka päivä. Mut kun tämä mamma ei jaksa, kun väsyttää ja joskus haluaisin ihan vaan olla toisen kainalossa ilman sitä painostavaa tunnetta et nyt pitää sit antaa kun hän pitää mua hyvänä (en tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan). Siis mua ei vaan huvittais aina, kun tuntuu et ukko on joka hetki pyytämässä.. Sit joskus kun itselläkin tekee mieli ja ollaan oltu, pitäis olla jo hetken päästä uudestaan ja heti seuraavana päivänä jne jne. Tuntuu et hänen päässään ei liiku enää mitään muuta kuin seksiä.
Mulle on tullut sit pieniä inhon kohteita (esim hänen tupakointi -> haisee koko ajan pahalle, piilovittuilu, lapsellinen käytös). Enkä nyt sit sano et olisin itse täydellinen, kaukana siitä! Mutta kun haluan aikuisen rinnalleni enkä mitään teiniä riehumaan. Joka toinen päivä tapellaan. Tää alkaa jo vaikuttaan lapsiinkin ja itellä on pinna aika kireellä koko ajan.. Olin jo talvella 3 viikon saikulla liian rasittumisen takia, kun kaikki asiat painaa päälle.
Auttakaa ja antakaa vinkkejä mitä tehdä. Onko kaikki vain mun päässä ja mun vikaa?? Millä saan elämäni raiteilleen?
"Haluan sut lähellä, mut en että kosket, voi kun se riittäisi sullekin, niin kaikki vois jatkuu niinkuin ennenkin"
:\|
Ollaan oltu yhdessä jo 10 vuotta, naimisissa niistä 8 ja lapsiakin on 3 (kaikki alle kouluikäisiä). Molemmat käy töissä ja lapset on sen ajan päiväkodissa. Ikää molemmilla hieman yli 30 v.
Nyt meillä on mennyt huonommin jo melkein vuoden (siis tyyliin viikko hyvin ja viikko huonosti). Ei vaan tunnu enää kivalta/hyvältä.. Minusta tuntuu että mieheni on edelleen teini-ikäinen, ei ota/halua ottaa vastuuta paljon mistään, kotityöt teen pääsääntöisesti minä siis työn ja lastenhoidon ohessa. Mieheni mielestä meillä ei ole tarpeeksi seksiä, pitäisi ilmeisesti olla melkein joka päivä. Mut kun tämä mamma ei jaksa, kun väsyttää ja joskus haluaisin ihan vaan olla toisen kainalossa ilman sitä painostavaa tunnetta et nyt pitää sit antaa kun hän pitää mua hyvänä (en tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan). Siis mua ei vaan huvittais aina, kun tuntuu et ukko on joka hetki pyytämässä.. Sit joskus kun itselläkin tekee mieli ja ollaan oltu, pitäis olla jo hetken päästä uudestaan ja heti seuraavana päivänä jne jne. Tuntuu et hänen päässään ei liiku enää mitään muuta kuin seksiä.
Mulle on tullut sit pieniä inhon kohteita (esim hänen tupakointi -> haisee koko ajan pahalle, piilovittuilu, lapsellinen käytös). Enkä nyt sit sano et olisin itse täydellinen, kaukana siitä! Mutta kun haluan aikuisen rinnalleni enkä mitään teiniä riehumaan. Joka toinen päivä tapellaan. Tää alkaa jo vaikuttaan lapsiinkin ja itellä on pinna aika kireellä koko ajan.. Olin jo talvella 3 viikon saikulla liian rasittumisen takia, kun kaikki asiat painaa päälle.
Auttakaa ja antakaa vinkkejä mitä tehdä. Onko kaikki vain mun päässä ja mun vikaa?? Millä saan elämäni raiteilleen?
"Haluan sut lähellä, mut en että kosket, voi kun se riittäisi sullekin, niin kaikki vois jatkuu niinkuin ennenkin"
:\|