U
Umpikujassa
Vieras
Elin kiireistä ja työntäyteistä totaali yh-arkea,kun ahkera,kiltti,vastuuntuntoinen ja lapsirakas mies aivan yllättäen tuli elämääni.Palaset tuntuivat loksahtelevan kohdilleen.Ihastuin miehen vastuuntuntoon,ahkerointiin töissään sekä kotona,lapsirakkauteen ja rauhallisuuteen.Etenimme nopeasti,koska olemme jo 4kympin molemmin puolin.
Pian olin raskaana,jonka jälkeen kaikki alkoikin muuttua.Mies alkoi huutaa minulle lähes asiasta kuin asiasta minun tajuamatta mistä huuto edes johtui.Selityksiä en saanut,syytin itseäni,yritin anella anteeksiantoa,mutta mistään ei puhuttu.Mies jäi yrittäjänhommissaan työttömäksi,ei saanut mistään rahaa,vaan minä jouduin rahoittamaan kaiken.Kotona hän ei kuitenkaan tarttunut kotitöihin,eikä suostunut jakamaan töitä kanssani organisoidusti.Hän alkoi olla paljon poissa omilla teillään,koska raskaana,huonovointisena,unettomana ja sen mukaisesti väsyneenä kahta lasta yksin hoitaen olin onneton hänen seurassaan huutoja peläten.
Lapsi on syntynyt kuukausia sitten.Edelleen tilanne on pitkälti sama,tosin miehellä on jotakin näkymiä töiden suhteen.Kaiken hoidan edelleen yksin.Mies käy silloin tällöin kotona,ei tee mitään,mutta odottaa sekä rakastavaa käytöstä minulta että seksiä.Huutoa on edelleen ja vieläpä enenevässä määrin sekä puhelimitse että hänen käydessään.
Olen saanut nyt selityksiä siitä,miksi hän on huutanut ja voinut niin huonosti.En ole rakastanut häntä tarpeeksi ja olen ollut julma,kun olen odottanut häneltä työntekoa ja osallistumista perheen arkeen,jotta voisinkaan rakastaa.Tämä toki pitää paikkansa,koska nimenomaan hänen ahkeruuteensa ja luontaiseen(?) asioiden hoitokykyynsä,toimeentarttumiseensa ihastuinkin.Kun hänestä tuli turhien lupausten äkkipikainen,saamaton mies alkoivat huolet ja liiallinen oma taakkani kaikista asioista painaa.Olin uneton,hyvin yksinäinen ja pettynyt.
Mieso n sitä mieltä,että koska en ole rakastanut häntä hänenä itsenään,vaan työn ja tekemisen kautta,on hän alkanut reagoida ja vajonnut syöksykierteeseen,ei ole pystynyt töihin eikä olemaan rauhallinen ja huutamaton.
En vain tajua sitä,kuinka voisin rakastaa miestä,joka ei anna minulle millään tavoin voimaa,ei energiaa,vaan huutaa ja kohdistaa vaatimuksia (seksi,raha). Osaisiko joku kommentoida minulle,jotta voisin hahmottaa kaiken jotenkin paremmin ja ehkä toimiakin toisin?Voimat vain ovat kolmen alle kouluikäisen arjessa hyvin vähissä,enkä osaa olla olematta pettynyt mieheen,vaikka rakastaa pitäisi.
Pian olin raskaana,jonka jälkeen kaikki alkoikin muuttua.Mies alkoi huutaa minulle lähes asiasta kuin asiasta minun tajuamatta mistä huuto edes johtui.Selityksiä en saanut,syytin itseäni,yritin anella anteeksiantoa,mutta mistään ei puhuttu.Mies jäi yrittäjänhommissaan työttömäksi,ei saanut mistään rahaa,vaan minä jouduin rahoittamaan kaiken.Kotona hän ei kuitenkaan tarttunut kotitöihin,eikä suostunut jakamaan töitä kanssani organisoidusti.Hän alkoi olla paljon poissa omilla teillään,koska raskaana,huonovointisena,unettomana ja sen mukaisesti väsyneenä kahta lasta yksin hoitaen olin onneton hänen seurassaan huutoja peläten.
Lapsi on syntynyt kuukausia sitten.Edelleen tilanne on pitkälti sama,tosin miehellä on jotakin näkymiä töiden suhteen.Kaiken hoidan edelleen yksin.Mies käy silloin tällöin kotona,ei tee mitään,mutta odottaa sekä rakastavaa käytöstä minulta että seksiä.Huutoa on edelleen ja vieläpä enenevässä määrin sekä puhelimitse että hänen käydessään.
Olen saanut nyt selityksiä siitä,miksi hän on huutanut ja voinut niin huonosti.En ole rakastanut häntä tarpeeksi ja olen ollut julma,kun olen odottanut häneltä työntekoa ja osallistumista perheen arkeen,jotta voisinkaan rakastaa.Tämä toki pitää paikkansa,koska nimenomaan hänen ahkeruuteensa ja luontaiseen(?) asioiden hoitokykyynsä,toimeentarttumiseensa ihastuinkin.Kun hänestä tuli turhien lupausten äkkipikainen,saamaton mies alkoivat huolet ja liiallinen oma taakkani kaikista asioista painaa.Olin uneton,hyvin yksinäinen ja pettynyt.
Mieso n sitä mieltä,että koska en ole rakastanut häntä hänenä itsenään,vaan työn ja tekemisen kautta,on hän alkanut reagoida ja vajonnut syöksykierteeseen,ei ole pystynyt töihin eikä olemaan rauhallinen ja huutamaton.
En vain tajua sitä,kuinka voisin rakastaa miestä,joka ei anna minulle millään tavoin voimaa,ei energiaa,vaan huutaa ja kohdistaa vaatimuksia (seksi,raha). Osaisiko joku kommentoida minulle,jotta voisin hahmottaa kaiken jotenkin paremmin ja ehkä toimiakin toisin?Voimat vain ovat kolmen alle kouluikäisen arjessa hyvin vähissä,enkä osaa olla olematta pettynyt mieheen,vaikka rakastaa pitäisi.
