En sitten ymmärrä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras222222
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras222222

Vieras
Tiedän, toisen maailman ongelmia. Mut jotenki jäi kiukkune olo. Menin pitkästä aikaa harkkoihin sairastelun jälkeen. Yksi reenikaveri kysyi mitä lapselleni kuuluu. Lapseni, 1v 4kk, kiipeilee, tekee palikkajuttuja, yrittää pukea päälleen ja juttelee kovin.

Yhtäkkiä tyyppi, kelle keskustelu ei edes kuulunut kääntyy (jolla itsellä n.2-vuotias). "Jaa muka juttelee, minkäsikäinen se nyt on?Ei voi olla"?

Sitä vaan että mistä tämä himputin negatiivisuus kumpuaa? Mä en ollu kehuskelemassa edes muksustani mitenkään, löin vaan pöytään et aika papupata. Eihän se nyt siis lauseita muodosta, mutta sanavarastossa ainakin 10 sanaa ja ne loogisesti osaa laittaa oikeisiin kohtiin ja elekieli auttaa siinä missä sanat loppuu kesken. Ja taaperokieltä muuten.

Mikä ihme naisia vaivaa? Toisen lapsi ei saa osata mitään...Huoh. Juu,toisest korvast sisään ja toisest ulos mut ei kyl itellä tulis mieleen vähätellä toisen lapsen kuulumisia ja varsinkaan hyökätä keskusteluun johon en kuulu.
 
Voisin i kirjoittaa aiheesta jokin filosofinen pohdinta ihmisten kateudesta, mutta rehellisesti sanoen minun tulee joskus annettua ihmisille samalla mitalla takaisin.Oma fiksuus ja se, ettei välittäisi toisen tyhmistä puheista, kääntyy välillä itseään vastaan. On tyyppejä, joille ei kukaan ole koskaan sanonut, miten ikäviä he ovat käytökseltään. Joten välillä otan tehtäväkseni sanoa siitä ja rauhallisesti. Ihmiset pelästyvät ,miten katsoo nätisti silmiin ja kysyy miksi sinä noin sanot? Ja sitten kerron, että nyt minulle tuli toooooooooooosi paha mieli sinun sanoistasi. Ja nautin siinä vaiheessa kun näkee, että se ihminen vaivaantuu ja on kaiken kielteisen lallatuksensa yhtäkkiä aivan sanaton.

Pääasia, ettei mene mukaan. Ikävät tyypit haluavat haastaa muita ikäviin tilanteisiin saadakseen elämästään entistä kurjempaa ;) Ja ovat muutenkin älyn lahjoiltaan heikkoja.
 

Yhteistyössä