En sitten ilmeisesti osaa edes keskustella

["vieras"]

Vanhemmat ja sisarukset valittaa aina siitä, että miksi mä olen niin hiljainen, ja miksi en vieraiden kanssa keskusteltaessa ikinä viitsi sanoa mitään.

Ja sitten kun yritän jossain seurassa sanoa jotain, niin äiti ja isä ja sisareni säännöllisesti puhuvat päälleni kun yritän jotain sanoa, ja yrittävät kaikin tavoin estää minua sanomasta mitään.

Että ensin maristaan, kun ei sano mitään, ja sitten kun yrittää niin ei saa edes suunvuoroa.

 

[HoitoonVaan]

Tosi ikävää. Mieheni on kasvanut samanlaisessa ympäristössä, jossa hänen mielipiteensä yritettiin aina vaientaa päälle puhumalla tai ainakin selitettiin mitä se poika "oikeasti tarkoitti". Aina ei oo helppoa olla kaikkien ihmisten kanssa, ja joskus ne ihmiset on vielä omia sukulaisia. Etäisyys ja itsenäistyminen auttoi mieheni kohdalla, vaikka se ei sitä ole muuttanut että hän olisi yhtään sen enempää samaa mieltä sukulaistensa kanssa

Tärkeintä on että muistat että ei vika ole sinussa.

 

[Echo]

He eivät luota sun kykyysi "suoriutua" keskustelutilanteessa ja ehkä kokevat että sä nolaat heidät, vaikka heidän pitäisi antaa sun puhua. Ajattelevat ehkä pärjäävänsä itse paremmin?

Mutta oletko hidas tai haparoiva? Tavallinen keskustelu usein on aika vilkasta, nopeaa ja smalltalkissa on tietty "kaava" jota pitkin "hyvä normikeskustelu" menee.

 

["Vieras"]

Ai, musta se on ihan normaalia, että kun on hyvä keskustelu, sitä voi vähän innostua. Siinä tulee, rumasti sanottuna, puhuttua päälle, parhaimmillaan jatkettua toisen juttua. Ei pidä ottaa noin vakavasti!!! Ei voi odottaa, että mukava juttelu ois että jokainen hitaasti vuorollaan jaarittelee vuorosanansa lippuun ja sitten pidetään harras tauko, jos se vielä ehkä jatkaa...

 

[Echo]

[QUOTE="Vieras";29104196]Ai, musta se on ihan normaalia, että kun on hyvä keskustelu, sitä voi vähän innostua. Siinä tulee, rumasti sanottuna, puhuttua päälle, parhaimmillaan jatkettua toisen juttua. Ei pidä ottaa noin vakavasti!!! Ei voi odottaa, että mukava juttelu ois että jokainen hitaasti vuorollaan jaarittelee vuorosanansa lippuun ja sitten pidetään harras tauko, jos se vielä ehkä jatkaa...[/QUOTE]

Hmm, kelle tämä nyt oli tarkoitettu?
Mä olen sun kanssa ihan samaa mieltä tuosta millainen hyvä keskustelu on.
Mutta jos ollaan jossain juhlissa niin siellä ei voi ihan heti alkuun innostua ja revitellä, pitää ensin jaaritella muodollisuuksia ja smalltalkia.

 

[ssssss]

[QUOTE="Vieras";29104196]Ai, musta se on ihan normaalia, että kun on hyvä keskustelu, sitä voi vähän innostua. Siinä tulee, rumasti sanottuna, puhuttua päälle, parhaimmillaan jatkettua toisen juttua. Ei pidä ottaa noin vakavasti!!! Ei voi odottaa, että mukava juttelu ois että jokainen hitaasti vuorollaan jaarittelee vuorosanansa lippuun ja sitten pidetään harras tauko, jos se vielä ehkä jatkaa...[/QUOTE]

Noin minäkin voin puhua tutussa porukassa. Outoa, että perheen kesken yksi kokee loukkaavaksi keskeytykset ja päällepuhumiset. Mulle tuo olis vaan kimmoke puhua enemmän ja kovempaa... Mutta vieraammassa porukassa kyllä vetäydyn, jos kaikki puhuu yhtäaikaa ja mieluummin sitten kuuntelen vain.

 

["pöh"]

[QUOTE="Vieras";29104196]Ai, musta se on ihan normaalia, että kun on hyvä keskustelu, sitä voi vähän innostua. Siinä tulee, rumasti sanottuna, puhuttua päälle, parhaimmillaan jatkettua toisen juttua. Ei pidä ottaa noin vakavasti!!! Ei voi odottaa, että mukava juttelu ois että jokainen hitaasti vuorollaan jaarittelee vuorosanansa lippuun ja sitten pidetään harras tauko, jos se vielä ehkä jatkaa...[/QUOTE]

Tuskin ap ihan tällaista tarkoittikaan?
Mua kohdeltiin perheen kuopuksena ihan samalla tavalla, ja se on todella ärsyttävää. Ei keskustelussa tarvitse mitään puheenvuoroja jakaa, mutta päällepuhuminen on todella ruma tapa, kun sitä tehdään jatkuvasti. Ei se ole mitään hyvää keskustelua, kun yhden pitää olla koko ajan äänessä ja "jatkaa" toisen juttua.

 

[Sekaan vaan]

Ehkä sun kannattaisi yrittää ottaa hiukan tiukempi ote siitä keskustelusta, vaikka joutuisitkin oman mukavuusalueesi ulkopuolelle.

Mulla ainakin on toiminut se että jos mut keskeytetään, odotan nätisti sen toisen puheenvuoron loppuun (tai muutaman muunkin, kunnes ovat sanoneet sanottavansa tai vetävät henkeä) ja kajautan kuuluvalla äänellä että "NIIIN se mitä olin äsken sanomassa oli...." ja jatkan omaa puheenvuoroani.

Jos tämä ei parin kerran jälkeen saa heitä tajuamaan että sullekin on annettava puherauha niin aina kun joku yrittää puhua päälle älä pysähdy vaan korotat ääntäsi ja jatkat puhetta. Jos vielä yrittävät känistä päälle niin sanot kovalla äänellä oman puheesi väliin että "saanko mä hei sanoa tän nyt loppuun" ja jatkat kuin jyrä oman juttusi loppuun asti. Nostat vaikka vähän kättä sen kovaäänisimmän keskeyttelijän suuntaan ja vaadit oman paikkasi siten.

Toi on ainakin mulla toiminut hyvin. NOrmi porukassa noin kovaääninen itsensä korostaminen tuntuisi tylyltä, mutta jos kerran päälle puhutaan niin omakin reaktio saa olla jyrkempää. Anna mennä vaan. Nauti hämmentyneistä ilmeistä!