En saanut annettua lääkettä vähän alle 3-vuotiaalle!

[ihhahhaaa]

Sairastelu alkoi neljän vrk:n korkealla kuumeella (38.5-39) ja sitten lapsi meni syömättömäksi. Käytiin tk-lääkärillä ja korvissa todettiin tulehdus. Saatiin nestemäinen antibioottikuuri, mutta aikaisemmin lääkkeensä kiltisti ottanut lapsi teki totaalikiltäytymisen. Uhkaus, lahjonta, kiristys, huijaus, lääkkeen piilottaminen johonkin hyvään ei auttanut. Lapsen kapaloiminen ja lääkkeenanto ruiskulla johti aspiroimiseen (vetää lääkkeen keuhkoputkiin). Muutoin oksensi, sylki ja räki lääkkeen pois.
Saatiin vaihdettua lääke samaisella lääkärillä tablettiin ja aivan sama juttu lääkkeenoton kanssa. Meinasi yhden kerran tukehtua tablettiin ja silloin minulle riitti!
Ei kenenkään aikuisenkaan tarvitse lääkkeenoton suhteen moista kauhua kokea. Käytiin sitten eilen privaatisti lastenlääkärillä, jossa korvat todettiin terveiksi ja lääkettä ei siis tarvita. Että oltiin onnellisia!

Ja jos joku epäilee lääkkeenantotekniikkaani, niin se todellakin on turhaa ammattini puolesta...

 

[hmm]

aika mielenkiintoista et korvat oli tulehtuneet, mut sit ne ei olleetkaan.:O

 

[no]

meillä annetaan lääke vaikka "väkisin" jos ei muuten mene jos todella lääkettä tarvitsee =)

 

[tyttöjen äiti]

Veikkaan että siellä oli vaan viruksen aiheuttamaa punotusta. Jotkut lääkärit määrää niihin lääkkeitä, että pääsisivät eroon asiakkaasta. Eivät uskalla sanoa, että lääkettä ei todellisuudessa tarvita Siski myös vanhempien pitäisi olla valppaampia ja kysyä lääkäriltä tarkkaan, että mitä siellä korvassa todellisuudessa näkyy.

 

[ap]

aika mielenkiintoista et korvat oli tulehtuneet, mut sit ne ei olleetkaan.:O

Näin voi todellakin olla. Osa viruksista paranee itsestään eli korvatulehduskin voi parantua ilman antibioottia. Toinen vaihtoehto on, että alkuperäinen diagnoosi on ollut väärä, mutta epäilen virheenmahdollisuutta, kun kyseessä oli kokenut lääkäri...

 

[ap]

meillä annetaan lääke vaikka "väkisin" jos ei muuten mene jos todella lääkettä tarvitsee =)

Väkisin sitä meilläkin laitettiin, mutta minkäs teet, jos lapsi aspiroi, räkii lääkkeen nenästä tai oksentaa pois...

 

[mä]

Mä mietin, että kuuri on ehkä vienyt tulehduksen "pois", mutta jos ei koko kuuria ole syöty, se saattaa tulla takaisin.

 

[Gluteus maximus]

meillä lapset ottaa lääkkeet ilosta kiljuen. Ovat kai hiukan omituisia

 

[ja]

aika mielenkiintoista et korvat oli tulehtuneet, mut sit ne ei olleetkaan.:O

Näin voi todellakin olla. Osa viruksista paranee itsestään eli korvatulehduskin voi parantua ilman antibioottia. Toinen vaihtoehto on, että alkuperäinen diagnoosi on ollut väärä, mutta epäilen virheenmahdollisuutta, kun kyseessä oli kokenut lääkäri...

Ja aika marginaali kipeiden korvien ja parantuneiden välillä olikaan? Jospa se kokenut lääkäri ajatteli olla tosi kokenut sun silmissä.. tuosta aloituksesta tuli vaan mieleen, et ei uskaltanut olla erimieltä huomioon ottaen sun ammatillisen valmiuden lääkkeen antamiseen..

 

[mm]

Viimisenä keinona: Nenästä kiinni kun truuttaa lääkkeen suuhun, niin on pakko nielasta.

 

[Gluteus maximus]

Lastensairaanhoitajana ei ole vielä kertaakaan eteen tullut tapausta missä lapselle ei olisi lääkettä saanut annettua ja olen juottanut teinillekin lääkehiiltä nenästä kiinni pitämällä. Kun on pakko niin on pakko ja siinä ei paljon sitten kysellä mielipiteitä.

 

[no]

meillä annetaan lääke vaikka "väkisin" jos ei muuten mene jos todella lääkettä tarvitsee =)

Väkisin sitä meilläkin laitettiin, mutta minkäs teet, jos lapsi aspiroi, räkii lääkkeen nenästä tai oksentaa pois...

se onkin toinen juttu mutta meillä on ollut aina reiluhko määrä sitä lääkettä niin on voinut useammin yrittää jos näkee ettei mitään ole mennyt

 

[Ellu]

nii ja yks on se että lapsi vaa maahan ja sitten sillä ruutalla pikku annoksiana poskeen....sillon on pakko niellä...tiiän et kuulostaa pahalle mut ku laittaa lapsen kädet omien jalkojen lapsen varlon väliin ni siellä ne pysyy

 

[ap]

Lastensairaanhoitajana ei ole vielä kertaakaan eteen tullut tapausta missä lapselle ei olisi lääkettä saanut annettua ja olen juottanut teinillekin lääkehiiltä nenästä kiinni pitämällä. Kun on pakko niin on pakko ja siinä ei paljon sitten kysellä mielipiteitä.

Oikeastaan olenkin tavallaan onnellinen nyt tästä omakohtaiseta lääkkeenanto ongelmasta, koska en ole koskaan työssäni epäonnistunut lääkkeenannossa kenellekään (sairaanhoitaja päivystyspolilla). Omat kokemukset lisää empatiaa ja ymmärrystä vastaavassa tilanteessa olevaa ihmistä kohtaa.
Selvitin asiaa kokeneelta lastensairaanhoitajalta ja tältä lastenlääkäriltä ja he molemmat sanoivat, että joskus uhmaikäiselle lapselle lääkkeenanto per os (suunkautta) voi olla täysin mahdotonta!

 

[höh]

Lastensairaanhoitajana ei ole vielä kertaakaan eteen tullut tapausta missä lapselle ei olisi lääkettä saanut annettua ja olen juottanut teinillekin lääkehiiltä nenästä kiinni pitämällä. Kun on pakko niin on pakko ja siinä ei paljon sitten kysellä mielipiteitä.

Oikeastaan olenkin tavallaan onnellinen nyt tästä omakohtaiseta lääkkeenanto ongelmasta, koska en ole koskaan työssäni epäonnistunut lääkkeenannossa kenellekään (sairaanhoitaja päivystyspolilla). Omat kokemukset lisää empatiaa ja ymmärrystä vastaavassa tilanteessa olevaa ihmistä kohtaa.
Selvitin asiaa kokeneelta lastensairaanhoitajalta ja tältä lastenlääkäriltä ja he molemmat sanoivat, että joskus uhmaikäiselle lapselle lääkkeenanto per os (suunkautta) voi olla täysin mahdotonta!

Ja mulle ei ole tullut eteen päivystyksessä kertaakaan tilannetta jossa pitäis antaa tuollaisia lääkkeitä kenellekään.. Tippaa yms kyllä. Lääkehoidon haluaa vanhemmat yleensä hoitaa itse kotona, jatkohoitoa kun on.
Mitenkähän ne hoitajat kehittävät sitä empatiaa joilla ei ole lapsia?

 

[vieras]

Mä olen antanut kolmevuotiaalle aspiriinitabletteja vaahtokarkkeihin piilotettuna. Siis tabletti puoliks ja vaahtokarkin sisään. Oppi samalla nielaisemaan karkin palan kokonaisena niin myöhemmin onnistui lääkkeen nielaiseminenkin. Mutta kyllä taisteltiin ennen kuin keksittiin tuo konsti. Hän meinasi aina oksentaa kun yritettiin sitä nestemäistä. Oli niin herkkä aspiriinin maulle.

 

[kokemusta samanlaisesta]

meiän lapsi oli yhteen aikaan samanlainen, joten halit sulle! Mutta, mutta... ootko jo miettinyt miten selviätte ens kerralla, jolloin kuuri ei ehkä olekaan turha??? Meil oikeesti käytettiin 3,5v. asti suppoja, antoi ne mieluummin laittaa, suun kautta yökkäsi kaikki lääkkeet pois.

Sit vaan yks kerta, suureksi onneks suostui ottamaan nätisti. Ensin yritettiin väkisin kun ois halunnut, siitä tuli vaan suuri itku. Sit taas kerran kokeilin ja näytin kun nukekvauva ottaa lääkkeen nätisti ja paranee ni hänkin otti Eikä mitään ongelmaa sen jälkeen.

 

[hömppö]

Lastensairaanhoitajana ei ole vielä kertaakaan eteen tullut tapausta missä lapselle ei olisi lääkettä saanut annettua ja olen juottanut teinillekin lääkehiiltä nenästä kiinni pitämällä. Kun on pakko niin on pakko ja siinä ei paljon sitten kysellä mielipiteitä.

Näin sanoi meille myöskin lastenlääkäri kun esikoisen kanssa rampattiin tuon tuostakin infektio-osastolla. Lopulta hermostuin ja pyysin häntä ystävällisesti itse antamaan lääkkeen ja tulos oli ihan sama kun mullakin: lääke meni alas nätisti mutta lensi sekunnin päästä oksennuksena ulos Sen jälkeen alotettiin tableteilla eikä niiden kans ollu ikinä mitään ongelmaa.

 

[ap]

Lastensairaanhoitajana ei ole vielä kertaakaan eteen tullut tapausta missä lapselle ei olisi lääkettä saanut annettua ja olen juottanut teinillekin lääkehiiltä nenästä kiinni pitämällä. Kun on pakko niin on pakko ja siinä ei paljon sitten kysellä mielipiteitä.

Oikeastaan olenkin tavallaan onnellinen nyt tästä omakohtaiseta lääkkeenanto ongelmasta, koska en ole koskaan työssäni epäonnistunut lääkkeenannossa kenellekään (sairaanhoitaja päivystyspolilla). Omat kokemukset lisää empatiaa ja ymmärrystä vastaavassa tilanteessa olevaa ihmistä kohtaa.
Selvitin asiaa kokeneelta lastensairaanhoitajalta ja tältä lastenlääkäriltä ja he molemmat sanoivat, että joskus uhmaikäiselle lapselle lääkkeenanto per os (suunkautta) voi olla täysin mahdotonta!

Ja mulle ei ole tullut eteen päivystyksessä kertaakaan tilannetta jossa pitäis antaa tuollaisia lääkkeitä kenellekään.. Tippaa yms kyllä. Lääkehoidon haluaa vanhemmat yleensä hoitaa itse kotona, jatkohoitoa kun on.
Mitenkähän ne hoitajat kehittävät sitä empatiaa joilla ei ole lapsia?

Pahoittelen, jos loukkasit mielesi! Pitäisi aina ilmeisesti perusteellisesti kirjoittaa, mitä sanomallaan tarkoittaa. Sain itse huomata, että lääkkeenantotekniikkaani epäiltiin ja kykyäni antaa lääkettä vastustelevalle lapselle. Kun sitten itse kaikki temput tehneenä tajuaa, ettei se todellakaan onnistu, niin näin voi siis todellakin maailmassa käydä! Itse olen useasti joutunut polilla lääkettä lapselle antamaan, kun vanhemmat eivät ole sitä lapselleen saanut annettua.....Mä en kyseenalaista lapsettomia ihmisiä ja heidän empatioitaan, koska olen itsekin saanut lapsen vasta tosi varttuneella iällä ja ollut siitä huolimatta ihan hyvä hoitaja!

 

[vieras]

Lastensairaanhoitajana ei ole vielä kertaakaan eteen tullut tapausta missä lapselle ei olisi lääkettä saanut annettua ja olen juottanut teinillekin lääkehiiltä nenästä kiinni pitämällä. Kun on pakko niin on pakko ja siinä ei paljon sitten kysellä mielipiteitä.

Oikeastaan olenkin tavallaan onnellinen nyt tästä omakohtaiseta lääkkeenanto ongelmasta, koska en ole koskaan työssäni epäonnistunut lääkkeenannossa kenellekään (sairaanhoitaja päivystyspolilla). Omat kokemukset lisää empatiaa ja ymmärrystä vastaavassa tilanteessa olevaa ihmistä kohtaa.
Selvitin asiaa kokeneelta lastensairaanhoitajalta ja tältä lastenlääkäriltä ja he molemmat sanoivat, että joskus uhmaikäiselle lapselle lääkkeenanto per os (suunkautta) voi olla täysin mahdotonta!

Ja mulle ei ole tullut eteen päivystyksessä kertaakaan tilannetta jossa pitäis antaa tuollaisia lääkkeitä kenellekään.. Tippaa yms kyllä. Lääkehoidon haluaa vanhemmat yleensä hoitaa itse kotona, jatkohoitoa kun on.
Mitenkähän ne hoitajat kehittävät sitä empatiaa joilla ei ole lapsia?

Pahoittelen, jos loukkasit mielesi! Pitäisi aina ilmeisesti perusteellisesti kirjoittaa, mitä sanomallaan tarkoittaa. Sain itse huomata, että lääkkeenantotekniikkaani epäiltiin ja kykyäni antaa lääkettä vastustelevalle lapselle. Kun sitten itse kaikki temput tehneenä tajuaa, ettei se todellakaan onnistu, niin näin voi siis todellakin maailmassa käydä! Itse olen useasti joutunut polilla lääkettä lapselle antamaan, kun vanhemmat eivät ole sitä lapselleen saanut annettua.....Mä en kyseenalaista lapsettomia ihmisiä ja heidän empatioitaan, koska olen itsekin saanut lapsen vasta tosi varttuneella iällä ja ollut siitä huolimatta ihan hyvä hoitaja!

Joopa. ei tässä kukaan pahoittanut mieltään. Mietin vain vähän pidemmälle, että mites esim. ne vanhusten hoitajat joilla ei ole omia mummoja ja pappoja olemassa, kehittää sitä empatiaansa? Empatia ja sympatia tulee mun mielestä ihan muualta ja sitä voi ammentaa siellä työssäänkin asettumalla toisen asemaan. Mut tää menee nyt vähän ohi sun asian.