En saa sairaalakassiakaan pakattua kun pelottaa synnytys niin paljon!

[ihan pimee]

Tänään olisi ollut la, enkä vieläkään ole pakannut esim. sairaalakassia tai valmistautunut muutenkaan synnytykseen kun ajatus synnyttämään lähtemisestä ahdistaa niin paljon. Erityisesti sairaalaan meno tuntuu pahalta. Pelkopolilla olen käynyt, muttei siitä mitään hyötyä ollut kun kätilö vain vastaili kysymyksiin ja ahdistukseni ehkä vain lisääntyi. Raskaana oleminen on kamalaa, kipuja on jo vaikka kuinka ja mieliala kurja, joten siinä mielessä haluaisin tämän jo olevan ohi. Mitenkähän voisin tsempata itseltäni tätä ahdistusta pois kun parin viikon sisään synnytys joka tapauksessa on edessä vaikka kuinka pelkäisin?

 

[Nuri]

Ota kunnon rohkaisuryyppy, niin kyllä se siitä tasoittuu.

 

[aaapee]

Olet selkeästi mies!

 

[Nuri]

Olet selkeästi mies!

Minä? En ole, mutta otan tuon kohteliaisuutena

 

[vvvvv]

Mua lohdutti ajatus siitä, että kun se alkaa, nii kohta se myös loppuu. Mun mielestä odotus aika oli jotenkin niin tuskaista o d o t t e l u a, sen paskan olon takia.
Synnytys alkaa, aloitetaan, sillä on tarkoitus, vauva syntyy, kaikella tapahtumilla on syy, se vauva, ja mitä tapahtuukaan, niin se loppuu kyllä pian.

 

[aaapee]

No ajattelin että vain mies voisi vitsailla tällaisella asialla

 

["vvvv"]

Ensimmäisen kohdalla kun ei edes oikein osannut yhdistää sitä paskaa raskautta ja pelkoa synnytyksestä siihen lapseen.
Nyt toisen kohdalla on tavallaan motivaatio niihi paskaraskaus ja synnytykseen kun tietää millaisen ihanan nassukan sieltä siitä hyvästä saa. Sen kaiken pelon HALUAA kokea, koska nyt tietää mikä se palkkio on.

Vähän kuin maratonille treenaavat, tuskaa ja itkuahan se on. Mutta kun kerran on kokenut sen suorituksen, tietää että omalla työllä, omalla tsempillä (muiden tuella), itse on tämän suorittanut ja saanut palkkion, nii sitä ihan höperöityy ja tahtoo sitä taistelua lisää ihan vaan sen palkinnon vuoks.
Mut ekan kohdalla se on tosissaan vaan psyykkausta tsemppiä ja itselle uskottelua että tän kestää tän kestää kohta se on ohi

 

[aaapee]

Tuo on varmaan ihan totta, etten osaa kuvitella miten upean palkinnon tästä saa. Yksi juttu on varmaan myös se, että minulla on tosi marttyyriolo, kun minä joudun kärsimään ja tekemään kaiken työn ja mies ei osaa mitenkään edes tukea. Yksi päiväkin se sanoi, että kaikki naisethan on raskaana ja synnyttää, ei se nyt niin iso homma voi olla. Ja jos valitan kivuista niin hän kertoo että no hänellähän on ollut selkäkipuja jo vuosia, ettei se nyt niin hurja juttu ole jos minä hetken aikaa joudun kärsimään kivuista.

 

[Ymmärrän!]

Pelkäsin itsekin ekalla kerralla todella paljon, ja tsemppasin itseäni katselemalla useamman lapsen äitejä: "ei voi olla NIIN hiirvittävää, jos nuo ovat uudestaan asialle lähteneet". Eikä se useimmalla olekaan. Ja jos "hirveäksi" menee, Sinua autetaan siellä synnärillä kyllä.

 

[natusan]

Mua helpotti aikanaan se, että koitin aatella sen tulevan vauvan fiiliksiä siellä ahtaassa tunnelissa odottamassa näkevänsä valoa!(Eli siis, mitä hienommin itse tsemppaan ja kestän ja ponnistan jne., sitä pikemmin ja mukavammin vauvakin siitä selviää, ja jokainen supistus tuo vauvan lähemmäksi ulkomaailmaa). Ja sitten kun ootin koko ajan, että koska mun pitää huutaa, niin huihai, synnytys meni ohi ihan huutamatta ja nätisti. Toisaalta taas, kun niin moni ennen sinua on synnyttänyt ja moni tehnyt sen useammankin kerran, niin täytyyhän siinä jotain hienoakin olla! Ja kuten sanottu; kivunlievitystä saa nykyään jos jonkinlaista, ei se homma mitään kidutusta noin yleisesti ole.

 

[Yhteen jäi]

Pelkäsin itsekin ekalla kerralla todella paljon, ja tsemppasin itseäni katselemalla useamman lapsen äitejä: "ei voi olla NIIN hiirvittävää, jos nuo ovat uudestaan asialle lähteneet". Eikä se useimmalla olekaan. Ja jos "hirveäksi" menee, Sinua autetaan siellä synnärillä kyllä.

Mulla kyllä jäi lapsiluku yhteen lapseen juuri kamalan synnytyksen takia. Toki ei kaikilla ole synnytys kamala. Itse en kyllä jänittänyt synnytystä etkäteen. Minun synnytykseni meni käynnistykseen ja kesti tosi kauan.

 

["Mymy"]

Ehkä jos se lohduttaa, että synnytyskipu ei ole rikkimenemisen kipua, vaan uuden syntymän kipua. Huomaat sen, kipu on kyllä kovakin, mutta erilainen. Ja, kun lapsivesi on mennyt, niin kätilöt ja lääkäri kyllä auttavat vauvan ulos ennenkuin vuorokausi on kulunut umpeen. Kivut eivät ole ikuisia!

 

[Milanna85]

Mieti että kohta se on ohi . Minäkin pelkäsin ja 3vkoa sitten sain ihanan vauvan, vaikka neljäs lapsi se on jo, silti pelkäsin.