En saa nyt elämääni otetta takaisin.

[aikakauden loppu]

Lomat tuntui sekoittavan koko reippauden ja arjen.
Yritän tehdä kotihommia, yritän saada arjen taas rullaamaan. Kun hetkeksi piristyn ja lähden ulkoilemaan niin huomaan kuinka ärähdän lapsille.
En edes muista milloin olen saanut happeaa kaikesta tästä. Elämä tuntuu olevan niin mullin mallin ja tuntuu että odotan vain jonkun tulevan ja laittavan kaikki kuntoon. Sormiennapautuksella..
Mua ei kiinnosta leikkiä lasten kanssa, odotan että ilta tulis jo saan lapset yöunille ja pääsen katsomaan telkkaa. :shamed: Ja silti siinä kun katson telkaa niin seki tuntuu turhalta.
Ennen lomia meillä oli rytmi. Aamusta lapset kouluun, nuorimman kanssa puistoon tai lenkille. Välipalat, päiväunet. Siivoukset ja ruoka ja lapset kotona kaikki. Ulkoilin ja leikin heidän kanssa.
Mutta, miksen mä nyt saa itseäni heidän luo ja edes leikkimään hetken?
Omatunto kolkuttaa kokoajan. Mutta olo on jatkuvasti mälsä, tylsä ja ei huvita...

 

[valitus jatkuu..]

Mun lomakin oli lasten kanssa olemista.

 

[mulla]

oli tässä aika pitkään samat fiilikset. Huono omatunt koko ajan. SItten yksi päivä päätin, että luen yhden kirjan ääneen. No luin, ja tuli parempi olo. Aloin lukea aina vain enemmän, lapsi tykkäsi, itselle tuli helpompi olo ja aloin tehdä muutakin, väsäsin palapeliä ja sellaista. Leikin enemmän myös leikkipuistossa. Pieniä askeleita kerrallaa, olo paranee ilman kauheita paineita ja on helpompi tehdä myös enemmän.

Jaksuja!

 

["a p"]

Kiitos "mulla".
Yritin ottaa arjen takaisin niinkin että menin ulos joka päivä viikon verran, mutta huomasin istuvani vaan pihalla vartin verran joka kerta katsellen ku lapsi leikki. Katsoin kelloa kokoajan ja halusin vain sisälle. :/