en saa mieheltä koskaan mitään.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja viersa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

viersa

Vieras
Huoh. Avautumista tulossa. Asuttu vuosi yhdessä. Kertaakaan en ole saanut mitään sinä aikana, paitsi jouluna edellisenä iltana kahdeksalta hutaisten haetun suihkusaippuasetin.. Itse olen miehelle ostanut toivomansa joululahjan, syntymäpäivälahjan, muuten vain useampia vaatteita mistä on puhunut sekä lehtitilauksen. Miksei voi edes kerran tuoda kukkia? Olen kertonut haluavani kukkia, johon ilmoittaa ettei tuo pyytäessä vaan haluaa yllättää. No eipä ole näkynyt. Ostin sitten itse kukkia niin sanoi että tuntuu pahalta kun joudun itse ostamaan itselleni kukkia.... no miksiköhän. Kohta syntymäpäivä ja tuskailee ettei voi ostaa mitään kun ei tiedä mitä ostaa. Olen kertonut toiveita mutta epäilen silti että mitään en saa. Hänelle ostin kuitenkin toivomansa kalliin lahjan.

Ei myöskään ajattele minua muissakaan asioissa, vaan hyvin usein vain itseään. Esim. Töistä tullessa laittaa ruokaa vain itselleen, syö viimeiset jämät jääkaapista ajattelematta olisiko minullakin nälkä ym. Huoh, harmittaa :(
 
Lisättäköön että arjessa kaikki menee muuten tasan paitsi että minä maksan kaikki auton kulut aina yksin, ja hän ostaa välillä enemmän ruokaa. Ja rahaa puutteesta ei ole kyse. Tienaa tonnin minua enemmän.
 
Saanko kysyä, että miksi ihmeessä sinä ostat kalliita lahjoja tuollaiselle ja lehtiä ja hyysäät joka kissanristiäispäivänä.

Ota sama linja, osta joku pikku lahja miehelle, ei arvokas, mutta jotain

lakkaa lahjominen
 
Ostan koska tiedän hänen tarvitsevan. En ajattele niitä niinkään "lahjoina". Mutta enpä osta enää sitten mitään kun ei ikinä tule takaisinpäinkään mitään.
 
Häh, miksi sä teet noin? En mä ostais miehelle lahjoja, jos se ei ikinä ostais mulle. Käyttäisin ne rahat itseeni. Enkä kyllä tekis miehelle ruokaakaan, jos se tekis vain itselleen. Aika ääliö mies, jos ei toista mitenkään osaa huomioida. Ehkä oppii siitä, kun ei enää saa synttäri/joulu ym lahjoja tai sitten ei, mutta ainaskin sä voit säästyneillä rahoilla ostaa itsellesi kukkia ja kivoja lahjoja.
 
Ei se, että on tietyllä tavalla ajattelematon, tarkoita, että olisi paha ihminen. (tuossa oli varmasti pari välimerkkivirhettä) Ajattelematonkin voi olla kehityskelpoinen halutessaan.

Sitten taas lahjojen ostaminen; itsestäni tuntuisi väkinäiseltä, jos se toimisi vastavuoroisuusperiaatteella, mutta ymmärrän, että se on aika klassinen vaihtoehto. Jos toiselle moinen oikeasti vaikeaa niin mikäpä estää pitämässä keittiössä yhteistä kalenteria, johon merkkipäivät on merkattu ja voipa seinäkalenterin taskussa pitää vaikka listaa toivomistaan lahjoista tms. Tietty se on hyvä paikka suuttua, kun lahjominen ei ollut spontaania, mutta oikeasti on mietittävä onko täydellisiä ihmisiä olemassa ja oisko tää sen sorttinen puute ihmisessä että sen kanssa vois elääkin?
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
Mua taas "kiusaa" se että mies ostaa mielestäni turhan kalliita lahjoja,vaikka vihjailen että jotakin pientä vaan.Ei sillä että niihin talous kaatuisi mutta jo se että saa lahjan,tuntuu kivalta,oikein arvokas lahja vähän jopa vaivaannuttaa.
 
Ei se, että on tietyllä tavalla ajattelematon, tarkoita, että olisi paha ihminen. (tuossa oli varmasti pari välimerkkivirhettä) Ajattelematonkin voi olla kehityskelpoinen halutessaan.

Sitten taas lahjojen ostaminen; itsestäni tuntuisi väkinäiseltä, jos se toimisi vastavuoroisuusperiaatteella, mutta ymmärrän, että se on aika klassinen vaihtoehto. Jos toiselle moinen oikeasti vaikeaa niin mikäpä estää pitämässä keittiössä yhteistä kalenteria, johon merkkipäivät on merkattu ja voipa seinäkalenterin taskussa pitää vaikka listaa toivomistaan lahjoista tms. Tietty se on hyvä paikka suuttua, kun lahjominen ei ollut spontaania, mutta oikeasti on mietittävä onko täydellisiä ihmisiä olemassa ja oisko tää sen sorttinen puute ihmisessä että sen kanssa vois elääkin?

Toisinaan tapahtuva ajattelemattomuus on anteeksiannettavaa. Toistuva ajattelemattomuus on puhdasta itsekkyyttä. Itsekkyys puolestaan on piirre, joka tuskin koskaan häviää mihinkään.
 
Sellaiset hajamieliset ihmiset, jotka eivät vaan muista tuollaisia asioita eivät ole välttämättä edes itsekkäitä. Huonomuistisia, keskittyvät toisiin asioihin tms.

Terapeuttini sanoisi tähän, että kyse ei ole huonomuistisuudesta, vaan puhtaasta priorisoinnista. Itselle tärket asiat muistaa, vähemmän tärkeitä ei. Esimerkkinä, harva mies unohtaa esim. työpaikan pikkujouluja. Vaimon syntymäpäivän, hääpäivän, tms. voikin sitten unohtaa, koska on "huonomuistinen". Jokainen voi sitten itse miettiä, että onko se itsekkyyttä muistaa vain itselle tärkeät asiat...?
 
Lahjoista viis mutta kokemusta on kilpaurheilijan kanssa seurustelusta. Voi vittu sitä itsekkyyden määrää.
Tyyppi osteli tilinsä tyhjäksi urheiluvarusteita ja proteiineja, ei juurikaan "pystynyt" normaaleihin elämän menoihin osallistumaan rahallisesti. Ei pystynyt kauppakassia kantamaan ettei "treeni mene pilalle".
Kaupassa hän osti (tai ostattiminulla) itselleen pihvejä, minä en neljän pihvin pakkauksesta saanut yhtään kun hänelle piti saada maha täyteen. Söin sitten leipää tai jotain vastaavaa. Muutenhan miehellä olisi mennyt "treeni pilalle". Häntä piti hieroa, mutta hän ei voinut hieroa minua "ettei treeni mene pilalle". Hän ei voinu nussia "ettei treeni mene pilalle", mutta toki treeniä auttoi jos otin suihin edellisenä iltana hänen rentoutuessaan maaten. Hän ei voinut siivota "ette treeni mene pilalle", mutta odotti kyllä siistiä kotia. En saanut käyttää autoa edes yövuorossa käydessäni, koska auto oli hänen.

Tässä on esimerkki itsekkäästä ihmisestä. Tuollaisen kanssa kun jokusen vuoden vietti niin osaa arvostaa miestä joka on arjessa osallistuva ja rakastava ja huomioon ottava mutta ei meinaa muistaa lahjoja.
 
Lahjoista viis mutta kokemusta on kilpaurheilijan kanssa seurustelusta. Voi vittu sitä itsekkyyden määrää.
Tyyppi osteli tilinsä tyhjäksi urheiluvarusteita ja proteiineja, ei juurikaan "pystynyt" normaaleihin elämän menoihin osallistumaan rahallisesti. Ei pystynyt kauppakassia kantamaan ettei "treeni mene pilalle".
Kaupassa hän osti (tai ostattiminulla) itselleen pihvejä, minä en neljän pihvin pakkauksesta saanut yhtään kun hänelle piti saada maha täyteen. Söin sitten leipää tai jotain vastaavaa. Muutenhan miehellä olisi mennyt "treeni pilalle". Häntä piti hieroa, mutta hän ei voinut hieroa minua "ettei treeni mene pilalle". Hän ei voinu nussia "ettei treeni mene pilalle", mutta toki treeniä auttoi jos otin suihin edellisenä iltana hänen rentoutuessaan maaten. Hän ei voinut siivota "ette treeni mene pilalle", mutta odotti kyllä siistiä kotia. En saanut käyttää autoa edes yövuorossa käydessäni, koska auto oli hänen.

Tässä on esimerkki itsekkäästä ihmisestä. Tuollaisen kanssa kun jokusen vuoden vietti niin osaa arvostaa miestä joka on arjessa osallistuva ja rakastava ja huomioon ottava mutta ei meinaa muistaa lahjoja.

Mä en olis viettänyt ton tyypin kanssa päivääkään.
 
Lahjoista viis mutta kokemusta on kilpaurheilijan kanssa seurustelusta. Voi vittu sitä itsekkyyden määrää.
Tyyppi osteli tilinsä tyhjäksi urheiluvarusteita ja proteiineja, ei juurikaan "pystynyt" normaaleihin elämän menoihin osallistumaan rahallisesti. Ei pystynyt kauppakassia kantamaan ettei "treeni mene pilalle".
Kaupassa hän osti (tai ostattiminulla) itselleen pihvejä, minä en neljän pihvin pakkauksesta saanut yhtään kun hänelle piti saada maha täyteen. Söin sitten leipää tai jotain vastaavaa. Muutenhan miehellä olisi mennyt "treeni pilalle". Häntä piti hieroa, mutta hän ei voinut hieroa minua "ettei treeni mene pilalle". Hän ei voinu nussia "ettei treeni mene pilalle", mutta toki treeniä auttoi jos otin suihin edellisenä iltana hänen rentoutuessaan maaten. Hän ei voinut siivota "ette treeni mene pilalle", mutta odotti kyllä siistiä kotia. En saanut käyttää autoa edes yövuorossa käydessäni, koska auto oli hänen.

Tässä on esimerkki itsekkäästä ihmisestä. Tuollaisen kanssa kun jokusen vuoden vietti niin osaa arvostaa miestä joka on arjessa osallistuva ja rakastava ja huomioon ottava mutta ei meinaa muistaa lahjoja.

Anteeksi, että minua alkoi naurattamaan... :D Tosin olen joskus miettinyt, että olikohan Susanna ent. Sievisen elämä samanlaista...
 
[QUOTE="vieras";29132093]Anteeksi, että minua alkoi naurattamaan... :D Tosin olen joskus miettinyt, että olikohan Susanna ent. Sievisen elämä samanlaista...[/QUOTE]

Tästä elämästä on jo niin paljon aikaa että nämä ovat jo lähipiirissä ihan yleisiä vitsejä, jopa nykyisen mieheni kanssa. :)
Saa nauraa, silloin ei kyllä naurattanut. Olin niin nuori ettei oikein itsekunnioitusta löytynyt, mutta heti kun siinä järki kasvoi itselleni päähän niin jätin sen äijän.
Eikä menny kuin 2 viikkoa niin sillä oli uus palvelijatar. Sekin jaksoi tasan 3 vuotta.
Nyt se äijä on kuulemma löytänyt jonkun alle 20-vuotiaan tähtisilmän joka palvoo niitä lihaksia ja tatuointeja. Mikäs siinä, uus koulutettava. Kunnes sekin tyttö kasvaa aikuiseksi....
 
Tästä elämästä on jo niin paljon aikaa että nämä ovat jo lähipiirissä ihan yleisiä vitsejä, jopa nykyisen mieheni kanssa. :)
Saa nauraa, silloin ei kyllä naurattanut. Olin niin nuori ettei oikein itsekunnioitusta löytynyt, mutta heti kun siinä järki kasvoi itselleni päähän niin jätin sen äijän.
Eikä menny kuin 2 viikkoa niin sillä oli uus palvelijatar. Sekin jaksoi tasan 3 vuotta.
Nyt se äijä on kuulemma löytänyt jonkun alle 20-vuotiaan tähtisilmän joka palvoo niitä lihaksia ja tatuointeja. Mikäs siinä, uus koulutettava. Kunnes sekin tyttö kasvaa aikuiseksi....

Se menee muuten noilla miehillä aina noin... aina uus 20- vee kainalossa ja se jaksaa sen 2- 4 vuotta. Ja siis toihan jatkuu siihen asti, että ne kundit on neljässäkympissä. Sitten lihakset ei enää näytä niin hyvälle, kun ennen, vaikka kuinka reenais. Naama repsahtaa ja tukka lähtee, eikä niillä ole edes rahaa. Alkaa ne 20- veetkin kaikota :)
 
Ei mua lahjojen ostamattomuus häiritsisi, mutta se kyllä, että muuten ei huomioi. Ei siinä ole kyse huolimattomuudesta vaan ihan vain itsekkyydestä, jos ei ruokaakaan laita kuin itselle.
 
Se menee muuten noilla miehillä aina noin... aina uus 20- vee kainalossa ja se jaksaa sen 2- 4 vuotta. Ja siis toihan jatkuu siihen asti, että ne kundit on neljässäkympissä. Sitten lihakset ei enää näytä niin hyvälle, kun ennen, vaikka kuinka reenais. Naama repsahtaa ja tukka lähtee, eikä niillä ole edes rahaa. Alkaa ne 20- veetkin kaikota :)

Juu,sit heretään kivaksi perheenisäksi ja niiiiiin hyväksi ihmiseksi vaikka ensin olisi 20 vuotta polkenut ihmisiä ympärillään.
Tääkin lihaskimppu oli tosi neuroottinen ja ahdistunut persoona siinä roolissaan jota sen piti vetää, kotona taantui joko lässyttäväksi tai kiukuttelevaksi pikkupojaksi joka tykkäs peiton mutkassa katsella actionia. Pää ihan tulehtui kun mietti pystyskö 2 dl herkuttelemaan jäätelöllä.
 

Similar threads

B
Viestiä
13
Luettu
1K
M
A
Viestiä
1
Luettu
2K
N

Yhteistyössä