En saa äitienpäivänä kuin kukan ja kortin.

Mä saan lapsen / lapsien askartelemat kortit ja lahjat. Ja ne riittävät. Mies laittaa meillä oikeastaan aina aamupalan viikonloppuisin joten vopi kai sanoa että mulle tehdään myös aamupala
Lasten kanssa käydään hakemassa mummeille kukkia ja kahvitellaan.

Kun olin kotona niin mies keräsi muksut kokoon ja vei ne retkelle. Mä sain siten viettää vapaapäivää yksin kotona.

 

no, lapseni muistaa minua muutenkin, on kova piirtämään kortteja ihan mistä hyvänsä syystä kukkia tuo lähes joka viikko " kesäaikaan" kun on niin ihania, mieheni muistaa minua aina naistenpäivänä joten en voi kun olla tyytyväinen lapseeni ja mieheeni... toki minäkin hemmottelen heitä

 

Nämä "en ole mieheni äiti" -jutut ovat niin typeriä. Se ei ole mikään lasten äitien päivä vaan äitien päivä. Kaikkien äitien. Sietäis siinä miestenkin kunnioittaa vaimoaan äitinä, samoin kuin isänpäivänä sitten isiä.

Mutta joo, minullekin tärkeintä on lasten tekemät kortit ja halit. Mutta odotan kyllä saavani (ja saankin) edes suullisesti mieheltäni onnittelut. Näiden lisäksi mieheni on aina ostanut kakun ja jonkin pikku lahjan myös. Itse myös leivon kakun isänpäivänä ja laitan miehen lempiruokaa.

Äitienpäivälahjallako se vaimon arvostus mitataan? Mun mieheni ja lasteni isä, jonka äiti minä en ole, osoittaa sitä arvostusta ja kunnioitusta joka päivä, arkena ja pyhänä. Siksikin mun mielestä on tärkeämpää viettää äitienpäivä ihan lahjattomana niin, että kaikki lapset on tulleet kotiin, syödään hyvää ruokaa (joka valmistetaan yhdessä, äiti ei raada koko päivää keittiössä) ja ollaan ihan kaikessa rauhassa kaikki yhdessä.

Nykyään on siis sellainen tilanne, että 2/3 lapsista asuu jo omillaan ja kuopuskin on just kohta täysi-ikäinen. Kun muksut oli pieniä, tuli aina niitä kortteja ja ehkä jokin viilipurkkiin istutettu orvokki tms. liikuttavaa. Ne on kaikki kyllä tallessa.

Mummoille, joista toinen on mieheni äiti ja toinen minun, lähetetään kukat koska he asuu kauempana ja tottakai soitetaan äitienpäivänä.

 

Äitienpäivälahjallako se vaimon arvostus mitataan? Mun mieheni ja lasteni isä, jonka äiti minä en ole, osoittaa sitä arvostusta ja kunnioitusta joka päivä, arkena ja pyhänä. Siksikin mun mielestä on tärkeämpää viettää äitienpäivä ihan lahjattomana niin, että kaikki lapset on tulleet kotiin, syödään hyvää ruokaa (joka valmistetaan yhdessä, äiti ei raada koko päivää keittiössä) ja ollaan ihan kaikessa rauhassa kaikki yhdessä.

Nykyään on siis sellainen tilanne, että 2/3 lapsista asuu jo omillaan ja kuopuskin on just kohta täysi-ikäinen. Kun muksut oli pieniä, tuli aina niitä kortteja ja ehkä jokin viilipurkkiin istutettu orvokki tms. liikuttavaa. Ne on kaikki kyllä tallessa.

Mummoille, joista toinen on mieheni äiti ja toinen minun, lähetetään kukat koska he asuu kauempana ja tottakai soitetaan äitienpäivänä.

Ja höpönlöpön. Sellainen mies, joka ei älyä lastensa äitiä muistaa äitienpäivänä, ei ihan varmasti muista häntä muutenkaan. Huomaavainen mies osoittaa arvostustaan joka päivä, mutta myös (ja tottakai!) äitienpäivänä.

 

[QUOTE="vieras";28431443]Ja höpönlöpön. Sellainen mies, joka ei älyä lastensa äitiä muistaa äitienpäivänä, ei ihan varmasti muista häntä muutenkaan. Huomaavainen mies osoittaa arvostustaan joka päivä, mutta myös (ja tottakai!) äitienpäivänä.[/QUOTE]

Äläpäs yleistä. Jospa se lasten äiti ei välttämättä halua mitään koruja tai krääsää, saatikka kodinkoneita vain siksi että on pakko muistaa jonain tiettynä päivänä koska kalenteri niin sanoo? En mä halua synttärilahjoja tai joululahjojakaan siksi että on pakko ostaa tai antaa jotain. En tykkää olla lahjottavana. Mulle merkkaa eniten se, että lapset ja koko perhe viettää aikaa yhdessä nyt kun nuo kaksi isointa on jo muuttaneet pois. Mies voi muistaa monilla muillakin tavoin kuin kukilla tai turhilla lahjoilla

 

Äläpäs yleistä. Jospa se lasten äiti ei välttämättä halua mitään koruja tai krääsää, saatikka kodinkoneita vain siksi että on pakko muistaa jonain tiettynä päivänä koska kalenteri niin sanoo? En mä halua synttärilahjoja tai joululahjojakaan siksi että on pakko ostaa tai antaa jotain. En tykkää olla lahjottavana. Mulle merkkaa eniten se, että lapset ja koko perhe viettää aikaa yhdessä nyt kun nuo kaksi isointa on jo muuttaneet pois. Mies voi muistaa monilla muillakin tavoin kuin kukilla tai turhilla lahjoilla

En usko, että kukaan ihminen kieltäytyy lahjoista jos rehellisesti puhutaan. Tai ei tykkäisi, jos heille joku joskus lahjan antaisi. Ja kuka käskee ostamaan krääsää? Tai turhia lahjoja? Mun mies ostaa aina jotain tarpeellista (tai koruja, mutta onhan nekin tarpeellisia kun niitä tulee pidettyä); tänä vuonna olen toivonut uutta käsilaukkua kun omani on ihan risa, en tosin tiedä oliko ehtinyt jo ostaa jotain ennen mun toivomusta

Mutta siis joo, eihän niitä lahjoja pakko ole ostaa tai antaa, mutta tuollainen "en ole mieheni äiti" -selitys on mun mielestä vaan ontuva, kun kyse on äitienpäivästä, eikä mistään "oman äidin" -päivästä. Mun mielestä jokainen isä pitäis huomata lastensa äiti jotenkin (edes se yksi kukka tai kakkukahvit sänkyyn) äitienpäivänä ja vastaavasti jokainen äiti huomioida lastensa isä hänelle kuuluvalla päivällä. Eihän se sitä poissulje, etteikö niitä lahjoja ja muistamisia vois tehdä vaikka joka päivä!

 

[QUOTE="vieras";28431540]En usko, että kukaan ihminen kieltäytyy lahjoista jos rehellisesti puhutaan. Tai ei tykkäisi, jos heille joku joskus lahjan antaisi. Ja kuka käskee ostamaan krääsää? Tai turhia lahjoja? Mun mies ostaa aina jotain tarpeellista (tai koruja, mutta onhan nekin tarpeellisia kun niitä tulee pidettyä); tänä vuonna olen toivonut uutta käsilaukkua kun omani on ihan risa, en tosin tiedä oliko ehtinyt jo ostaa jotain ennen mun toivomusta

Mutta siis joo, eihän niitä lahjoja pakko ole ostaa tai antaa, mutta tuollainen "en ole mieheni äiti" -selitys on mun mielestä vaan ontuva, kun kyse on äitienpäivästä, eikä mistään "oman äidin" -päivästä. Mun mielestä jokainen isä pitäis huomata lastensa äiti jotenkin (edes se yksi kukka tai kakkukahvit sänkyyn) äitienpäivänä ja vastaavasti jokainen äiti huomioida lastensa isä hänelle kuuluvalla päivällä. Eihän se sitä poissulje, etteikö niitä lahjoja ja muistamisia vois tehdä vaikka joka päivä![/QUOTE]

aivan. Sun mielestä. Mun mielestä on ihan se ja sama mitä kalenterissa lukee, mä en halua mitään kahveja sänkyyn tai kukkia jotka vain saan hengiltä hetkessä. Käsilaukkunikin saan ostettua ihan itse kuten muunkin mitä tarvitsen. Minä vaan en kertakaikkiaan ole sellainen ihminen joka kaipaa mitään erityishuomiota. Tämä ei siis tarkoita sitä että mies ei huomioisi, haluan tai en. pointti on siinä että mä en vaadi tai halua mitään lahjomista tai paapomista vain siksi että sattuu olemaan äitienpäivä. Ihmiset kun on erilaisia, toiset arvostaa eri asioita kuin toiset. Ei se tee meistä kummastaan toista huonompaa tai parempaa.

 

Onpahan äitejä jotka eivät saa edes noita aloittajan mainitsemia...

 

aivan. Sun mielestä. Mun mielestä on ihan se ja sama mitä kalenterissa lukee, mä en halua mitään kahveja sänkyyn tai kukkia jotka vain saan hengiltä hetkessä. Käsilaukkunikin saan ostettua ihan itse kuten muunkin mitä tarvitsen. Minä vaan en kertakaikkiaan ole sellainen ihminen joka kaipaa mitään erityishuomiota. Tämä ei siis tarkoita sitä että mies ei huomioisi, haluan tai en. pointti on siinä että mä en vaadi tai halua mitään lahjomista tai paapomista vain siksi että sattuu olemaan äitienpäivä. Ihmiset kun on erilaisia, toiset arvostaa eri asioita kuin toiset. Ei se tee meistä kummastaan toista huonompaa tai parempaa.

Ei minunkaan ole koskaan tarvinnut moista vaatia, mieheltä se on tullut luonnostaan ekasta äitienpäivästä lähtien. Ei tuollaista pitäisi joutua vaatimaan, sehän se pointtini olikin Mutta en ymmärrä, miksi joku ei kokisi ansaitsevansa jotain erityistä äitienpäivänä, se kuulostaa vain oudolta.

 

Ostin äidilleni lehden vuosikerran. Itse saan varmaan taas kortin, (mieheni avustamana) lastemme askarteleman. Mieheni kanssa ollaan sovittu,ettei lahjota toisiamme äitien- tai isänpäivänä, koska olemme aviopari emmekä lapsi ja vanhempi.

 

[QUOTE="vieras";28431593]Ei minunkaan ole koskaan tarvinnut moista vaatia, mieheltä se on tullut luonnostaan ekasta äitienpäivästä lähtien. Ei tuollaista pitäisi joutua vaatimaan, sehän se pointtini olikin Mutta en ymmärrä, miksi joku ei kokisi ansaitsevansa jotain erityistä äitienpäivänä, se kuulostaa vain oudolta.[/QUOTE]

Minä koen perheeni taholta olevani jotain erityistä perheelleni joka ikinen päivä, en tarvitse siihen keinotekoista jonkun jossain päättämää erityisesti nimettyä päivää. Enkä nyt jaksa tästä enempää jauhaa, ei sinun tarvitsekaan ymmärtää minun tai perheeni elämäntapaa

 

Ei ole lahjaa tullut, lapsikin on vasta 2v joten enpä ole odotellutkaan Ehkä sitten joskus kun pääsee päiväkotiin tai kerhoon askartelemaan pahvista huivitelinettä tai lasinalusta tai kynäpurkkia tai puuhelmikorua tai...

 

Mun mies osoittaa arvostavansa mua lapsensa äitinä ja vaimonaan ympäri vuoden, eikä unohda mua äitienpäivänäkään. Onnittelee, kehuu ja paapoo, ja kertoo lapselle kuinka hyvä äiti hänellä on. Lahjoja en saa, kukista puhumattakaan, mutta jätskitötterön ostaa jos keli on lämmin.

Ehkä jos mulla olisi ankeeta valtaosa vuodesta niin yhtyisin kuoroon valittamaan kun mies on moukka eikä edes kukkaa tuo äitienpäivänä. Mutta nyt riittää mainiosti tämä tämmöinen. Lapsi on hoidossa ekaa vuottaan, katsotaan tekevätkö siellä korttia tms.

 

Miltei kymmenen vuotta toivoin epätoivoisesti lasta ja reilu vuosi sitten soi puhelin, että minua odottaa Kiinassa ihanista ihanin 2-vuotias pieni poika. Adoptioprosessi kesti yli 7 vuotta ja olin ollut loppuvuosina hyvin epätoivoinen etten saakaan lasta ikinä. Hyvin usein katselen tuota nytkin vieressäni nukkuvaa lasta ja ajattelen miten mielettömän lahjan olen saanut. Olen hänestä ikuisesti kiitollinen, vaikkakin samaan aikaan surullinen, että toinen äiti on tuon elämäni suurimman ihmeen joutunut antamaan pois. Kunpa hän näkisi miten iloinen, sosiaalinen ja taitava lapsestamme on kasvanut. Lähetänkin hänelle ajatuksilla terveiseni ja kiitokseni aarteestani. Voi kun olisi joku keino kertoa, että pikkuisemme on turvassa ja voi hyvin! Voi kun vielä tapaisimme joskus...

 

Mä en tiedä tuleeko elämäni ensimmäinen äitienpäivä erossa lapsestani. Mulle on lahja ihan vaan olla lapseni kanssa. Mul ei miestä ole nyt, kuka lahjoisi. Hyvää ruokaa ja ystävällistä sekä rauhallista mieltä vain toivon äitienpäivältä ja minä ite taidan olla se kuka sen minulle antaa.

Hyvää äitienpäivää ketjuun jo nyt, vaikka viikkohan siihen on vielä aikaa.

 

Mä saan koulussa tehdyt kortit ja sitten toinen on koulussa istuttanut mulle kukan. Mulle tuo on ihan riittävä asia. Lapset muistaa mua ja se on se tärkein asia. Yhdessä tehdään kakku. En ite täytekakusta pidä, mutta lapset ja mies tykkäävät.