Toggle sidebar

En saa 1,8 vuotiasta kuriin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nanny 911 apuun :)
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
N

nanny 911 apuun :)

Vieras
Eli onko normaalia, että tuonikäisellä ei ole mitään kunnioitusta äitiä kohtaan (eikä välillä isääkään kohtaan)? Eli minulla ei ole mitään auktoriteettia lapseeni. En tajua, että jos sitä ei ole nyt minulla, miten saan sen sitten kun hän on vanhempi. Eli nyt kaipaisin apua, miten tuonikäisen uhmaan suhtautua.

Poika mm. potkii minua ja naureskelee, kiljuu eikä lopeta vaikka kiellämme lujaakin, syö johtoja vaikka kiellämme yms yms, lista on loputon.

Huomiota hän saa (luemme kirjoja yhdessä, tanssimme, olemme hiekkalaatikolla, käymme kävelyllä yms), ja kun tekee jotain positiivista, kehumme.

 
Mun mielestä on aika normaalia, ettei ton ikänen ihan tottele vanhempaansa...Meillä on 1v.10 kk ikäinen poika ja samoin kiljuu, eikä lopeta, vaikka käsketään.Ei kyl potki mua tms.
Mun mielestä ton ikänen on aika pieni vielä, että ei tavallaan ihan tajua mitä tekee, vaikka huomiota tolla käytöksellä hakeekin.Koittaisin kääntää lapsen huomion muualle jos "kiusaaminen" jatkuu.Eli kun esim.kiljuu tahallaan,niin juuri silloin pyytää kattomaan jotain kiinnostavaa juttua...
Meillä on myös 3 muuta lasta ja kyllä ne ainaki sit isompina on alkanu vähän tottelemaan...
 
Kiitos vastauksesta. Kiva että on ainakin jossakin määrin normaalia ja mahdollisesti muuttuu iän myötä =)

tuo keino on kyllä käytössä, että kiinnitetään huomio muualle. Se on ainoa keino, mikä tällä hetkellä tepsii. Mutta kun haluaisin siis, että poikani edes jonkin verran tottelisi minua..
 
Ei tuon ikäinen vielä osaa hallita impulssejaan eikä harkita tekojensa seurauksia, ei kannata vaatia liikoja liian varhain. Pyrkimys positiiviseen vuorovaikutukseen ja kannustaminen auttavat paljon, eli lempeyttä ja kärsivällisyyttä vaan. Mitä enemmän lapsi saa sitä positiivista huomiota sitä vähemmän hänellä on tarvetta hakea sitä niillä ei toivotuilla tempauksilla. Kokonaan niitä ei silti voi välttää, onhan se on myös sitä varhaista itsenäistymisen harjoittelua, että tekee niin kuin ite haluu eikä niin kuin vanhemmat sanovat.
 
Kuri ja kuri, poikaa pitää ojentaa ottamalla vaikka rakas lelu pois jos hän kiukuttelee tai laittamalla päiväunille eikä kiukutteluun saa kiinnittää mitään huomiota.
Lapsen tahto pitää murtaa sillä muuten hän tekee sen teille ja olette täysin alakynnessä. Hellyyttä annetaan vain kun han on rauhallinen ja kiltti. tahtonsa hän saa perille käyttäytymällä hyvin, huonoon käytökseen ei reagoida. TV:stä tulee asiaa käsitteleviä ohjelmia, seuratkaa niitä ja katsokaa miten ammattilaiset ratkaisevat lasten käytösongelmia yhdessä vanhempien kanssa.
 
Vuoden päästä voit jo onnistua. Tuon ikäinen ei aina oikein sisäistä edes EI-sanan merkitystä. Tuo on juuri se vaihe joka vaatii kärsivällisyyttä kun ei voi oikeastaan muuta kuin kulkea perässä ja poistaa pahimmat ongelmakohdat edestä ;)

Musta uhmakaan (3v-) ei ole niin paha vaihe kun tuo, kun lapsi ei vielä ymmärrä puhetta. Uhmaikäinen sentään jo ymmärtää aika paljon kun selittää yksinkertaisin lausein ja pitää päänsä tilanteessa kuin tilanteessa.
 
Poika hakee huomiota kepposillaan, koska tietää teidän reagoivan niihin. Koeta reagoida mahdollisimman rauhallisesti kiihtymättä, mutta toimi silti johdonmukaisesti. Älä anna hänelle sitä teatteriesitystä (=vihastumista) jota hän hakee. Päättäkää miehen kanssa yhdessä mikä on ehdottoman kiellettyä ja voisiko jotain sallia, ettei jatkuvasti tarvitse olla kieltämässä. Pitäytykää siinä!

Valitettavasti noin pieni ei vielä tajua jäähyjä, suosikkilelujen pois ottamista jne. Syy-seuraussuhde ei uppoa niin nuorelle. Nosta pois, kiellä, käännä huomio muualle. Älä palkitse huonoa käyttäytymistä. Kasvata lehmän hermot ja odota tulevaisuutta kuin kuuta nousevaa. Siinä neuvoni! :-)

terv. 3v sekä 1v 7kk:n ikäisten villiviikarien äiti
 
Meillä oli samantyyppistä käytöstä puolentoistaikävuoden jälkeen. Minusta asiassa kannattaa ottaa tiukka linja. Tai itse päädyin ottamaan. Ensin asennemuutos itselle. Lapsi ei ole enää "vain vauva". Toki on pieni, mutta tajuaa jo paljon. Eli jos osaa kiusata tieten tahtoen, osaa myös totella. Sinä voit vaatia tottelemista lapselta. Se tarkoittaa, että selvität ensin itselle, mitä käytöstä et lapselta hyväksy.Jos et hyväksy, että lapsi lyö sinua, joka kerta kun niin tapahtuu, sinun on puututtava siihen. Itse käytin seuraavaa tapaa: pysäytä, kiellä, uhkaa ja mahd. rankaise. Meillä erilaiset uhkaukset toimivat esim. jos vielä teet, sitten lähdetään sisälle (ja tosiaankin heti lähdetään seuraavasta teosta..ja vaikka liioitellun dramaattisesti). Tai sitten otan sinulta tämän lelun pois (ja lelu tosiaan lähtee). Meillä ei tuonikäiselle toiminut jäähyrangaistus, piti yrittää keksiä jokin rankaisu joka on tässä ja nyt -muotoinen.
Olen kuitenkin samaa mieltä, kuin muut, että aika tekee tehtävänsä, j atilanne luultavasti helpottaa kun lapsi kasvaa. Kannattaa silti päättää olla jämynä ja miettiä, miten tilanteista jäisi se fiilis, että langat ovat kuitenkin lopulta sinun käsissäsi.
 
minkä ikäinen on 1,8v? 1v 9kk? vuodessa kun on 12kk niin onko sitten 1v11kk ikäinen 1,11v jo ap:n lapsi on 1v8kk..?

Saivartelua ehkä, mutta kai nyt sen verran jaksaa että merkaa silleen mitä oikeaasti tarkoittaa.
 
Nanny911:ltä olen ottanut käyttöön sen, että komentaessani 2-vuotiastamme, menen hänen tasolleen. Siis kasvot hänen kasvojensa korkeudelle. Periksi ei saa antaa,
ei edes osittain, se on se kultainen sääntö.
Esikoisen kohdalla käytössä oli syliaresti, ts. jos ei toteltu, niin n. 5 minuuttia "sylissä". Eikä siis kyseessä ole mikään istutaan polvella syli, vaan kädet sylin sisällä, ja istutaan paikallaan, vaikka lapsi kuinka reuhtoisi. Ei mitenkään väkivaltaisesti tietenkään, mutta jämptisti. Toimi todella hyvin.

Ja kyllä ainakin meidän lapset ovat tajunneet jäähyn merkityksen jo alle 2-vuotiaana.

Tsemppiä ja lujaa tahtoa myös vanhemmille.
 
Jäähyn syyn ymmärtäminen taitaa olla yksilöllistä. Meidän 1v 7kk on sellainen kärsimätön, tempperamenttinen hyppyheikki, joka ei tunnu ymmärtävän syy-seuraussuhdetta vielä lainkaan. Esikoinen oli rauhallisempi, kuunteli ja puhui itse paremmin. Hänet pystyi pistämään jäähylle ("miettimään") jo parivuotiaana.
 
Mun mielestä alle 2-v.ei tajua jäähyn merkitystä,3-vuotias kyllä tajuaa.
Meillä on 4 lasta.
En voisi kuvitellakaan laittavani meiän alle 2-vuotiasta jäähylle.Sille tulisi vain paniikki ja se olisi jo lapsen kiusaamista.
 
Olen vähän samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, en voi uskoa että alle 2-vuotias varsinaisesti jäähyn (tai muunkaan rangaistuksen) merkitystä sen tarkemmin tajuaisi. On meillä joskus pieniä laitettu rauhoittumaan esim. pinnikseen jos meno käy hurjaksi mutta en ole sitä varsinaisena rangaistuksena pitänyt. Tuon ikäiset ovat hyvin impulsiivisia eivätkä vielä jaksa ymmärtää mitään syy-seuraussuhteita eivätkä kauheasti pysty omaa käytöstään muutenkaan kontrolloimaan. Ei se tietysti tarkoita etteikö heitä voisi ja saisi ohjata ja kertoa mitä saa ja ei saa tehdä, en kuitenkaan millekään rankalle rangaistuslinjalle lähtisi.
 
Tuon ikäinen tajuaa jo paljon, mutta toimii silti täysin impulssien varassa.
Jos lapsi yrittää lyödä sinua, laskeudu lapsen kanssa samalle tasolle, katso silmiin ja estä lyöminen (= ota kädestä kiinni). Estä pahan tekeminen mahdollisuuksien mukaan, nosta pois, kiellä, katso silmiin...ja kasvata ne lehmän hermot.

Kun omat lapseni ovat olleet tuon ikäisiä olen minimoinut kieltämisen, eli kieltänyt vain esim. vaarallisista asioista ja lyömisestä tai potkimisesta. Kieltoja tulee muutenkin niin paljon, etten ole jaksanut stressata pienemmistä pahoista. Ruotuun ehtii palta kun uhmis vähän helpottaa!
 
Lisäisin vielä, että vaikka uhma on normaali kehitysvaihe, niin kannattaa tarkistaa ettei taustalla ole mitään fyysistä vaivaa tai henkistä stressitekijää ainakin jos lapsen käytös muuttuu nopeasti. Meillä kiukuttelua lisäsi muutto ja koiran kuolema (reagoi äidin suruun), toisinaan myös vatsavaivat. Ja johdonmukaisuus säännöistä on ehdottoman tärkeää, mikä on varmaan toisaalta itsestäänselvyys mutta itsellekin käytännössä joskus vaikeaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja S-Cilla:
Tuon ikäiset ovat hyvin impulsiivisia eivätkä vielä jaksa ymmärtää mitään syy-seuraussuhteita
Click to expand...
Höpö höpö, ihan hyvin voi ymmärtää syytä ja seurausta, ei kai ne muuten juuri tuossa iässä tahallaan ärsyttäisi ja uhmaisi - tietävät, että siitä seuraa äidin/isin hermostuminen. Se vaikuttaa piruilulta (ja tietysti tavallaan onkin) mutta kuuluu tosiaan siihen vanhemmista irtautumiseen ja oman tahdon harjoitteluun. Tässä kohdin siis on alettava vetää niitä rajoja, minkä verran ja missä rajoissa omaa tahtoa voi ilmaista, ja että sitä ei saa tehdä toisten kustannuksella.

Lapset tosin kehittyvät eri tavoin ja ovat jokainen oma persoonansa, joten yleispätevien ohjeiden antaminen on vaikeaa. Tähän sopinee sama kuin koiran koulutukseen ;) eli tunne lapsesi ja hänen luonteensa, ja toimi sen mukaan. Toiset on pehmeämpiä, toiset hemmetin kovapäisiä, toiset tosi välkkyjä ja toiset, köhöm, ei ihan niin välkkyjä - ja rangaistukset sen mukaan, torumisesta syliarestiin tai jäähyyn.

 
Minä olen rakastava ja hellä äiti, mutta samalla jämpti. Lapsillani on rajat,
ja rajatkin ovat rakkautta. Molemmat ovat kilttejä ja sympaattisia, olen heistä ja omasta kasvatustyöstäni hyvin ylpeä. Kyllä meillä hakataan päätä seinään aina välillä,
mutta silti koen onnistuneeni oikein hyvin.

Jos aina vain ajattelee, että antaa nyt lapsen temppuilla, koska se kuuluu tähän ikään, niin pian on käsissä melkoinen pommi.
 
Kyllä se vaan on niin, että lapsissa on eroja, ymmärryksessä on eroja, kehitysvauhdissa on eroja, kehitysjärjestyksessä on eroja...Ja kasvatustavoissa pitää olla eroja. Rajat on asetettava kyllä. Miten sen tekee, joutuu jokainen vanhempi jokaisen lapsensa kohdalla miettimään aina kerrallansa.

Hienoa, että +uhmaikäisenäiti+ kokee onnistuneensa. Toivottavasti et kuitenkaan vertaile omia kokemuksiasi naapuriin. Itse usein epäonnistumistta kokevana koitan nähdä uuden päivän aina parempana mahdollisuutena. Niiden päivien tulevaa määrää en tosin uskalla edes ajatella...

Ap: koita etsiä saamistasi vinkeistä ne teille sopivat. Mutta muista, että kasvu on pitkä prosessi ja työnsä tulokset saattaa nähdä vasta pitkänkin ajan jälkeen.
 
Kiitos paljon vastauksista, todella hyviä ideoita teillä =)

Nyt olen kokeillut jäähyä. Kun poika raivosi ja kiljui, niin vein jäähylle vierashuoneen sängylle. Oli vähän ihmeissään ja alkoi sitten laulamaan. Oli vähän pokassa pitelemistä :)

Mutta parhaiten on tehonnut tuo sama, mitä yksi kaverini oli kokeillut koiraansa. Eli mennään lähelle lapsen kasvoja ja sanotaan tiukasti ei. Samalla pidin tiukasti hartiosta kiinni. Uskomatonta, mutta tuo on tehonnut. Poika on selvästi vähän rauhoittunut. Tietenkin välillä kiukkuaa, varsinkin kun vauva on sylissä.
 
Hohoi!! lapset ei oo tyhmiä!!
jos lapsi lyö, tarraa juuri ennen läpsäystä käsivarteen ja kiellä. kerro että ei saa lyödä koska se tekee kipeää. jos taas puree johtoja, kiellä"ei saa purra johtoa, koska _lapsen nimi_ tulee iso pipi ja itkettää, siis ihan selittämällä, tiedän tämän koska meillä hyvin saman ikäinen(hiukan vanhempi) lapsi ja on erittäin määrätietoinen ja tempperamentinen luonne. kokeilu kuuluu ikään, mutta kun vaan jaksaa olla AIKUINEN ja (TOSI)kärsivällinen lasta kohtaan, toistaa sen saman litanjan aina asian yhteydessä eli kielto ja syy miksi ei saa jotain tehdä ja sitten ohjaa mielenkiinnon muualle, alkaa toimia ennen pitkää. kärsivällisyyttä kehiin! *hug* :)
 
Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että valtaosa tuon ikäisistä ymmärtää jo syy-seuraus -suhteen ja sanan ei. Kyllä meillä ainakin on ymmärtänyt. Juuri tuo nimimerkki 09432:n esittämä kielto ja selitys perään miksi, on ainakin meillä tehonnut. Joskus tuntuu todella turhauttavalta jankata samoja asioita uudelleen ja uudelleen, mutta pikkuhiljaa on asiat uponneet päähän. Kärsivällisyys ja johdonmukaisuus, siinä kaksi avainsanaa. Eikä pidä lähteä sille linjalle ettei sen ja sen ikäinen vielä ymmärrä jne. Jos ei ymmärrä nyt niin kuukauden päästä voi jo ymmärtääkin. Ei kieltäminen ja asioiden perustelu hallaa tee lapselle vaikka vielä ei täysin kaikkea ymmärtäisikään.
 
Lapsesi on vielä tosi pieni ja vielä saanut pikkusisaruksenkin. Eiköhän se mustasukkaisen huomionhaku voisi hyvin selittää käytöksen? Olet löytänyt jo rauhoituskeinot: laskeudut lapsen tasolle kieltämään tiukasti tai viet sinne vierassängylle jäähylle. Mitä siitä vaikka siellä lauleskeleekin, onpahan poissa pahanteosta.
 
Minun 1,5kk ikäinen tyttöni on kans uhmakas. Lyö, potkii ja jopa puree minua. Vain jos räjähdän niin että tosissani oikeen kovaa huudan hälle nii tehoaa hetkeks. Mut kyllä se siitä, tänään viimeks sai kaupassa raivarin.. Esikoiseni on ollut helppo tapaus ;) Mutta uhmat menevät ohi, usko pois ja alkaa kyllä kunnioittamaan ja tottelemaan sinua...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vuoden odotus vielä..:
Tuon ikäinen ei aina oikein sisäistä edes EI-sanan merkitystä. Tuo on juuri se vaihe joka vaatii kärsivällisyyttä kun ei voi oikeastaan muuta kuin kulkea perässä ja poistaa pahimmat ongelmakohdat edestä ;)
Musta uhmakaan (3v-) ei ole niin paha vaihe kun tuo, kun lapsi ei vielä ymmärrä puhetta. Uhmaikäinen sentään jo ymmärtää aika paljon kun selittää yksinkertaisin lausein ja pitää päänsä tilanteessa kuin tilanteessa.
Click to expand...

Uusimmassa Vauva-lehdessä oli, että jo puolivuotias vauva alkaa ymmärtää ei-sanan merkityksen. Eli älkää tosiaankaan aliarvioiko niitä lapsianne. Lapset ymmärtää todella aikaisin jo asioita. Se ettei 2 vuotias muka ymmärrä kieltoja tarkoittaa sitä, ettei sitä ikinä ole mistään kielletty.
 
Alkuperäinen kirjoittaja höpöhöpöhöö:
Alkuperäinen kirjoittaja Vuoden odotus vielä..:
Tuon ikäinen ei aina oikein sisäistä edes EI-sanan merkitystä. Tuo on juuri se vaihe joka vaatii kärsivällisyyttä kun ei voi oikeastaan muuta kuin kulkea perässä ja poistaa pahimmat ongelmakohdat edestä ;)
Musta uhmakaan (3v-) ei ole niin paha vaihe kun tuo, kun lapsi ei vielä ymmärrä puhetta. Uhmaikäinen sentään jo ymmärtää aika paljon kun selittää yksinkertaisin lausein ja pitää päänsä tilanteessa kuin tilanteessa.
Click to expand...

Uusimmassa Vauva-lehdessä oli, että jo puolivuotias vauva alkaa ymmärtää ei-sanan merkityksen. Eli älkää tosiaankaan aliarvioiko niitä lapsianne. Lapset ymmärtää todella aikaisin jo asioita. Se ettei 2 vuotias muka ymmärrä kieltoja tarkoittaa sitä, ettei sitä ikinä ole mistään kielletty.
Click to expand...

Jep, kyllä meidän 7kk tajuaa kun sanon ei.Pysyy helmiverhoista hyvin erossa pienellä itkulla kun on jaksanut sanoa ei tarpeeksi monesti
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa