En pysty nauttimaan tästä raskaudesta :-(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

?

Vieras
Miehen kanssa riidellään vähä väliä tyhmistä asioista, ja nyt ehkäisystä huolimatta olen tullut raskaaksi, aluksi olin onneni kukkuloilla, mutta kun mies ei tunnu olevan samaa mieltä, vähä väliä vihjailee jaksanko oikeasti kahta lasta ja ei me tulla taloudellisesti pärjään jne.. Mies siis haluaisi aborttia.
Nyt en sit itsekkään tiedä mitä haluan ! Tuntuu että netin keskustelupalstoille on kiva kirjotella raskaudesta ja neuvolakuulumisia, mutta en tiedä nyt enää onko se oikeasti niin kivaa..

Mistä sen tietää ? Mihin aikaa on "aikaa miettiä"? rv. 5+6
 
että selviää, saatat katua myöhemmin, jos nyt teet abortin. Kahden kanssa kyllä pärjää, vakka jäisi yksinkin ja se on lapsellesi lahja, että saa sisaruksen. Voi kun voisimme vaihtaa osia, olen jo pari vuotta halunnut lasta ja tuloksena 4 keskenmenoa....
 
No mun mielestä kun pulla on jo uunissa, niin nyt on jo liian myöhäistä "miettiä".

Ei varmaankaan ole juuri nyt kivaa kun mies ei ole odotuksessa mukana...en tiedä mikä on sun pahin skenaario mutta mun ois semmoinen että tekisin abortin kun mies haluaa ja menis muutama viikko-kuukausi ja tulis ero kuitenkin.

Jos sä nautit omalta osaltasi raskaudesta ja ajatuksesta siitä tulevasta vauvasta niin mä en näe yhtään syytä miksi sun pitäisi abortti tehdä.
 
höh, kurja juttu...
aikaa miettiä on on viikolle 10 (sitten tulee jo hitusen kiirus kun ennen vk 12 pitää tehdä jos niin aikoo)
miehesi siis ei lasta halua? ja sä halusit aiemmin mutta nyt on alaknut mietityttämään, kun yleensä se ensimmäinen reaktio kun näkee testin kertoo rehellisesti sen mitä haluaa.. onko sun mielestä teidän rahallinen tilanne ja jaksaminen millainen?
 
kuuntele itseäsi, älä tee mitän harkitsematonta ja ehkäpä se mieskin innostuu asiasta myöhemmin...tai viimeistään silloin kun se on syntynyt nauti raskaus ajasta ja keskustele asiasta myös neuvolassa....mun mies haluaisi kovastikkin lapsen mutta me ei saada lapsia joten meillä toisin päin oleva ongelma.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Neith:
höh, kurja juttu...
aikaa miettiä on on viikolle 10 (sitten tulee jo hitusen kiirus kun ennen vk 12 pitää tehdä jos niin aikoo)
miehesi siis ei lasta halua? ja sä halusit aiemmin mutta nyt on alaknut mietityttämään, kun yleensä se ensimmäinen reaktio kun näkee testin kertoo rehellisesti sen mitä haluaa.. onko sun mielestä teidän rahallinen tilanne ja jaksaminen millainen?

No sanotaan että miehellä ei ole varmaa työsopimusta ens vuodelle, mutta on meillä silti rahallisesti parempi tilanne mitä esikoisen aikana oli.
Ensireagtio oli "ihanaa" mutta nyt tosiaan en osaa sanoa mitä itse olen mieltä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Neith:
höh, kurja juttu...
aikaa miettiä on on viikolle 10 (sitten tulee jo hitusen kiirus kun ennen vk 12 pitää tehdä jos niin aikoo)
miehesi siis ei lasta halua? ja sä halusit aiemmin mutta nyt on alaknut mietityttämään, kun yleensä se ensimmäinen reaktio kun näkee testin kertoo rehellisesti sen mitä haluaa.. onko sun mielestä teidän rahallinen tilanne ja jaksaminen millainen?

Mä en voi millään allekirjoittaa tätä tummennettua lausetta.

Mulle on 2 raskautta ollut totaali shokki ja paukahtanut ihan puuntakaata. Ekalla kerralla mä aloin itkemään ja puolen tunnin kuluttua olin jo kolmannessa taivaassa sillä musta oli tulossa äiti :heart:

Toisella kerralla ajatusta oli paljon vaikeampi hyväksyä. En todellakaan olisi halunnut vauvaa siinä kohtaa mutta kun se oli jo tulossa niin minkäs teet. Abortti ei ole minulle vaihtoehto, enkä usko että kykenisin ikinä lastani katumaan tms. Tällä kertaa kului useampi viikko, jopa useampi kuukausi että asian lopulta hyväksyin.

Ja sen jälkeen en ole missään määrin sitä katunut tms. että meille sekin ihana vauva syntyi :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Alkuperäinen kirjoittaja Neith:
höh, kurja juttu...
aikaa miettiä on on viikolle 10 (sitten tulee jo hitusen kiirus kun ennen vk 12 pitää tehdä jos niin aikoo)
miehesi siis ei lasta halua? ja sä halusit aiemmin mutta nyt on alaknut mietityttämään, kun yleensä se ensimmäinen reaktio kun näkee testin kertoo rehellisesti sen mitä haluaa.. onko sun mielestä teidän rahallinen tilanne ja jaksaminen millainen?

Mä en voi millään allekirjoittaa tätä tummennettua lausetta.

Mulle on 2 raskautta ollut totaali shokki ja paukahtanut ihan puuntakaata. Ekalla kerralla mä aloin itkemään ja puolen tunnin kuluttua olin jo kolmannessa taivaassa sillä musta oli tulossa äiti :heart:

Toisella kerralla ajatusta oli paljon vaikeampi hyväksyä. En todellakaan olisi halunnut vauvaa siinä kohtaa mutta kun se oli jo tulossa niin minkäs teet. Abortti ei ole minulle vaihtoehto, enkä usko että kykenisin ikinä lastani katumaan tms. Tällä kertaa kului useampi viikko, jopa useampi kuukausi että asian lopulta hyväksyin.

siksi siinä luki yleensä.. kun poikkeuksia löytyy aina ja kaikesta :)
mulla taas se oli juurikiin niin, että ekan testin kun tein niin iski hirveä ahdistus ja paniikki (olin aina vastustanut aborttia) mutta ensimmäinen ajatus oli että abortti..
pojasta kun sen tein niin odotin kovasti plussaa ja kun se testi niin näytti niin olin onnesta soikeana :) (samaa siis mun kaveripiirissä, eli se ensimmäinen reaktio on kertonut sen mitä haluaa)
 
niin mäki oon luullut että en ikinä voisi/haluisi aborttia tehdä, mutta nyt myönnän et se on käyny mielessä.. mut pitää nyt vielä miettiä ja jutella miehenkaa.. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Neith:
höh, kurja juttu...
aikaa miettiä on on viikolle 10 (sitten tulee jo hitusen kiirus kun ennen vk 12 pitää tehdä jos niin aikoo)
miehesi siis ei lasta halua? ja sä halusit aiemmin mutta nyt on alaknut mietityttämään, kun yleensä se ensimmäinen reaktio kun näkee testin kertoo rehellisesti sen mitä haluaa.. onko sun mielestä teidän rahallinen tilanne ja jaksaminen millainen?

No sanotaan että miehellä ei ole varmaa työsopimusta ens vuodelle, mutta on meillä silti rahallisesti parempi tilanne mitä esikoisen aikana oli.
Ensireagtio oli "ihanaa" mutta nyt tosiaan en osaa sanoa mitä itse olen mieltä.

vastustaako miehisi lapsen pitämistä, onko sanonut jotain esim lähtemisestä?
voin uskoa että on nyt vähän sekava olo sen suhteen mitä haluat, mutta kannattaa tosissaan miettiä hyvin tarkkaan..
jos miehesi olisi innoissaan raskaudesta niin olisiko sulla samanlaiset fiilikset kuin nyt?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Neith:
Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Alkuperäinen kirjoittaja Neith:
höh, kurja juttu...
aikaa miettiä on on viikolle 10 (sitten tulee jo hitusen kiirus kun ennen vk 12 pitää tehdä jos niin aikoo)
miehesi siis ei lasta halua? ja sä halusit aiemmin mutta nyt on alaknut mietityttämään, kun yleensä se ensimmäinen reaktio kun näkee testin kertoo rehellisesti sen mitä haluaa.. onko sun mielestä teidän rahallinen tilanne ja jaksaminen millainen?

Mä en voi millään allekirjoittaa tätä tummennettua lausetta.

Mulle on 2 raskautta ollut totaali shokki ja paukahtanut ihan puuntakaata. Ekalla kerralla mä aloin itkemään ja puolen tunnin kuluttua olin jo kolmannessa taivaassa sillä musta oli tulossa äiti :heart:

Toisella kerralla ajatusta oli paljon vaikeampi hyväksyä. En todellakaan olisi halunnut vauvaa siinä kohtaa mutta kun se oli jo tulossa niin minkäs teet. Abortti ei ole minulle vaihtoehto, enkä usko että kykenisin ikinä lastani katumaan tms. Tällä kertaa kului useampi viikko, jopa useampi kuukausi että asian lopulta hyväksyin.

siksi siinä luki yleensä.. kun poikkeuksia löytyy aina ja kaikesta :)
mulla taas se oli juurikiin niin, että ekan testin kun tein niin iski hirveä ahdistus ja paniikki (olin aina vastustanut aborttia) mutta ensimmäinen ajatus oli että abortti..
pojasta kun sen tein niin odotin kovasti plussaa ja kun se testi niin näytti niin olin onnesta soikeana :) (samaa siis mun kaveripiirissä, eli se ensimmäinen reaktio on kertonut sen mitä haluaa)

Teitkö ekassa raskaudessa sitten abortin?

Meinaan että moni varmaan ois päätynyt aborttiin jos olisivat mun housuissani olleet. Mä ns. pystyin hyväksymään tuon jälimmäisen raskauden vissiinkin vasta viikon 20 jälkeen, jotta jos abortti ois ollut vaihtoehto ja sen oisin ennen viikkoa 12 tehnyt niin en olisi koskaan saanut tietää olisinko lopulta hyväksynyt asian vai en.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Neith:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Neith:
höh, kurja juttu...
aikaa miettiä on on viikolle 10 (sitten tulee jo hitusen kiirus kun ennen vk 12 pitää tehdä jos niin aikoo)
miehesi siis ei lasta halua? ja sä halusit aiemmin mutta nyt on alaknut mietityttämään, kun yleensä se ensimmäinen reaktio kun näkee testin kertoo rehellisesti sen mitä haluaa.. onko sun mielestä teidän rahallinen tilanne ja jaksaminen millainen?

No sanotaan että miehellä ei ole varmaa työsopimusta ens vuodelle, mutta on meillä silti rahallisesti parempi tilanne mitä esikoisen aikana oli.
Ensireagtio oli "ihanaa" mutta nyt tosiaan en osaa sanoa mitä itse olen mieltä.

vastustaako miehisi lapsen pitämistä, onko sanonut jotain esim lähtemisestä?
voin uskoa että on nyt vähän sekava olo sen suhteen mitä haluat, mutta kannattaa tosissaan miettiä hyvin tarkkaan..
jos miehesi olisi innoissaan raskaudesta niin olisiko sulla samanlaiset fiilikset kuin nyt?

No totta kai jos mieskin olis yhtä onnessaan kun ekasta niin varmasti itse olisin myös innoisani.
Ei mies ole sanonut mitään lähtemisestä tms. Enkä usko että lähtiskään, sen verta tajuaa ottaa teoistaan vastuuta, mutta kuitenkin. Mies on sanonut suoraan että abortti olis hyvä tässä tilanteessa. Oikeastaan en ede ymmärrä missä tilanteessa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Alkuperäinen kirjoittaja Neith:
Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Alkuperäinen kirjoittaja Neith:
höh, kurja juttu...
aikaa miettiä on on viikolle 10 (sitten tulee jo hitusen kiirus kun ennen vk 12 pitää tehdä jos niin aikoo)
miehesi siis ei lasta halua? ja sä halusit aiemmin mutta nyt on alaknut mietityttämään, kun yleensä se ensimmäinen reaktio kun näkee testin kertoo rehellisesti sen mitä haluaa.. onko sun mielestä teidän rahallinen tilanne ja jaksaminen millainen?

Mä en voi millään allekirjoittaa tätä tummennettua lausetta.

Mulle on 2 raskautta ollut totaali shokki ja paukahtanut ihan puuntakaata. Ekalla kerralla mä aloin itkemään ja puolen tunnin kuluttua olin jo kolmannessa taivaassa sillä musta oli tulossa äiti :heart:

Toisella kerralla ajatusta oli paljon vaikeampi hyväksyä. En todellakaan olisi halunnut vauvaa siinä kohtaa mutta kun se oli jo tulossa niin minkäs teet. Abortti ei ole minulle vaihtoehto, enkä usko että kykenisin ikinä lastani katumaan tms. Tällä kertaa kului useampi viikko, jopa useampi kuukausi että asian lopulta hyväksyin.

siksi siinä luki yleensä.. kun poikkeuksia löytyy aina ja kaikesta :)
mulla taas se oli juurikiin niin, että ekan testin kun tein niin iski hirveä ahdistus ja paniikki (olin aina vastustanut aborttia) mutta ensimmäinen ajatus oli että abortti..
pojasta kun sen tein niin odotin kovasti plussaa ja kun se testi niin näytti niin olin onnesta soikeana :) (samaa siis mun kaveripiirissä, eli se ensimmäinen reaktio on kertonut sen mitä haluaa)

Teitkö ekassa raskaudessa sitten abortin?

Meinaan että moni varmaan ois päätynyt aborttiin jos olisivat mun housuissani olleet. Mä ns. pystyin hyväksymään tuon jälimmäisen raskauden vissiinkin vasta viikon 20 jälkeen, jotta jos abortti ois ollut vaihtoehto ja sen oisin ennen viikkoa 12 tehnyt niin en olisi koskaan saanut tietää olisinko lopulta hyväksynyt asian vai en.

kyllä mä ekalla kerralla tein abortin, siis tilanteessa ei ollut mitään sellaista mikä olisi puoltanut raskauden jatkamista :/
hämmästyin itsekkin silloin miten vahvasti olin abortin kannalla vaikka olin siihen asti pitänyt sitä täysin mahdottomana mun kohdalla, ja missään vaiheessa niiden viikkojen aikana ei mieli muuttunut.. tai no, mietin mä ohi kiitävän hetken lapsen pitämistä mutta tiedostin itse sen mahdottomuuden lopulta..
 
Mutta sanonpa vaan että elä odota ja oleta myöskään sun mieheltäs liikoja. Että jos sitä ei nyt kiinnosta seuraava vauva, että synnytyksen jälkeen ajatukset muuttuis. En sano etteikö näin voisi tapahtua, mutta aina on olemassa se mutta.

Jos itse omilla voimillasi luulet jaksavasi, niin ei muuta kuin anna palaa:) ja juttele ja puhu sen miehesi kanssa. Et sinä muuten sen ajatuksia selville saa :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Neith:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Neith:
höh, kurja juttu...
aikaa miettiä on on viikolle 10 (sitten tulee jo hitusen kiirus kun ennen vk 12 pitää tehdä jos niin aikoo)
miehesi siis ei lasta halua? ja sä halusit aiemmin mutta nyt on alaknut mietityttämään, kun yleensä se ensimmäinen reaktio kun näkee testin kertoo rehellisesti sen mitä haluaa.. onko sun mielestä teidän rahallinen tilanne ja jaksaminen millainen?

No sanotaan että miehellä ei ole varmaa työsopimusta ens vuodelle, mutta on meillä silti rahallisesti parempi tilanne mitä esikoisen aikana oli.
Ensireagtio oli "ihanaa" mutta nyt tosiaan en osaa sanoa mitä itse olen mieltä.

vastustaako miehisi lapsen pitämistä, onko sanonut jotain esim lähtemisestä?
voin uskoa että on nyt vähän sekava olo sen suhteen mitä haluat, mutta kannattaa tosissaan miettiä hyvin tarkkaan..
jos miehesi olisi innoissaan raskaudesta niin olisiko sulla samanlaiset fiilikset kuin nyt?

No totta kai jos mieskin olis yhtä onnessaan kun ekasta niin varmasti itse olisin myös innoisani.
Ei mies ole sanonut mitään lähtemisestä tms. Enkä usko että lähtiskään, sen verta tajuaa ottaa teoistaan vastuuta, mutta kuitenkin. Mies on sanonut suoraan että abortti olis hyvä tässä tilanteessa. Oikeastaan en ede ymmärrä missä tilanteessa...

tuosta voisi päätellä että lapsen pitäminen olisi se oikea vaihtoehto, miehesi ei ole innoissaan ja toki se aiheuttaa sulle epäilystä tilanteesta.. mutta jos miehesi olisi innostunut niin sä et edes miettis aborttia..
 
Alkuperäinen kirjoittaja petite:
Mutta sanonpa vaan että elä odota ja oleta myöskään sun mieheltäs liikoja. Että jos sitä ei nyt kiinnosta seuraava vauva, että synnytyksen jälkeen ajatukset muuttuis. En sano etteikö näin voisi tapahtua, mutta aina on olemassa se mutta.

Jos itse omilla voimillasi luulet jaksavasi, niin ei muuta kuin anna palaa:) ja juttele ja puhu sen miehesi kanssa. Et sinä muuten sen ajatuksia selville saa :hug:

Samalla tapaa voi käydä niinkin että odotusaikana mies on ihan innoissaan ja kun lapsi syntyy niin kiinnostus loppuu siihen.

Jotta kannattaa tosiaan vain ajatella mitä itse haluaa ja mihin itse pystyy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Neith:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Neith:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Neith:
höh, kurja juttu...
aikaa miettiä on on viikolle 10 (sitten tulee jo hitusen kiirus kun ennen vk 12 pitää tehdä jos niin aikoo)
miehesi siis ei lasta halua? ja sä halusit aiemmin mutta nyt on alaknut mietityttämään, kun yleensä se ensimmäinen reaktio kun näkee testin kertoo rehellisesti sen mitä haluaa.. onko sun mielestä teidän rahallinen tilanne ja jaksaminen millainen?

No sanotaan että miehellä ei ole varmaa työsopimusta ens vuodelle, mutta on meillä silti rahallisesti parempi tilanne mitä esikoisen aikana oli.
Ensireagtio oli "ihanaa" mutta nyt tosiaan en osaa sanoa mitä itse olen mieltä.

vastustaako miehisi lapsen pitämistä, onko sanonut jotain esim lähtemisestä?
voin uskoa että on nyt vähän sekava olo sen suhteen mitä haluat, mutta kannattaa tosissaan miettiä hyvin tarkkaan..
jos miehesi olisi innoissaan raskaudesta niin olisiko sulla samanlaiset fiilikset kuin nyt?

No totta kai jos mieskin olis yhtä onnessaan kun ekasta niin varmasti itse olisin myös innoisani.
Ei mies ole sanonut mitään lähtemisestä tms. Enkä usko että lähtiskään, sen verta tajuaa ottaa teoistaan vastuuta, mutta kuitenkin. Mies on sanonut suoraan että abortti olis hyvä tässä tilanteessa. Oikeastaan en ede ymmärrä missä tilanteessa...

tuosta voisi päätellä että lapsen pitäminen olisi se oikea vaihtoehto, miehesi ei ole innoissaan ja toki se aiheuttaa sulle epäilystä tilanteesta.. mutta jos miehesi olisi innostunut niin sä et edes miettis aborttia..

Nimenomaan!
 
Hmm... Mä en pysty käsittämään. Raskautesi on noin alussa vielä. Anna miehelle aikaa tottua ajatukseen, onko kulunut edes viikkoa plussauksesta?? Annan nyt hyvä ihminen miehellekin aikaa rauhassa mietiskellä ja totutella ajatukseen toisesta lapsesta. Jos vielä tuntuu muutaman viikon päästä olevan vaan tappelua niin tee selväksi hänelle että lapsi on tervetullut ja jos ei hyväksy sitä niin saa katsoa sivusta teidän elämää. Mutta loppujen lopuksi, raskauskin kestää sen reilut 9kk joten siinäkin on aikaa tottua!!
 
Mulla tuli samat epäilykset aikanaan kakkosta odottaessa, vaikka lapsi oli toivottu ja harkittu. Aborttia en miettiny, mutta jaksamista yms. mietin, rahaakin. Ja oli sellainen olo, että voi mitä me ollaan menty tekemään.. Mutta se oli sellaista alkujännitystä, toisen kohdalla sen jo tietää kuinka iso juttu se on.

Tsemppiä sulle, suosittelisin että jos itse sen vauvan haluat, niin älä tee aborttia. Koska jos sen teet haluamattasi, syytät alitajuntaisesti miestäsi kuitenkin ja silloin ei kyllä varmasti suhde ole kovin kestävä..
 
No meillä oli sama tilanne. Pidin lapsen. Mies oli koko raskausajan sitä vastaan. En itsekään nauttinut raskaudesta yhtään. Ärsytti mennä neuvolaan, ultraan menin koska oli "pakko", en puhunut kenenkään kanssa koko raskaudesta, en suunnitellut vauvan tarvaroiden hankintaa. Ja monen monta kertaa toivoin et olisin tehnyt abortin kun se oli vielä mahdollista. Vauva sitten syntyi ja totta kai mä rakastin sitä. Mieskin oli innoissaan heti kun vauva syntyi, mutta mulle on jäänyt paha mieli ja epäillys. Siis vauva on nyt 6kk ja ei ole koskaan ollut miehen kanssa kaksin, mies ei ole vaihtanut vaippoja, vaatteita, käyttänyt kylvyssä ei mitään. Koska mä en anna. Mies itse haluisi mutta mä en vaan osaa antaa. Mä tiedän et teen väärin mutta toisaalta mä "kostan" koska ei sitä alunperin halunnut niin miksi nyt saisi nauttia vauvasta ja toisaalta "pelkään" koska mies ei alunperin vauvaa halunnut niin en usko et nyt hoitaa kunnolla tms. Vaikea tilanne edelleen. Monet itkut ja huudot käyty läpi ja varmasti monta vielä edessä :(
 

Yhteistyössä