en pysty enää elämään ilman eksääni.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Erosta tuli kuluneeksi tänään 4 kuukautta ja olen aivan rikki. Eksän päätös oli erota, halusi omaa aikaa eikä seurustelua juuri nyt elämäänsä, yhdessä oleminen ahdisti (riitaa pikkuasioista). Tiedän, että minäkin tein virheitä, mutta tekisin mitä vaan korjatakseni kaiken. Joka hetki tuntuu taistelulta elämää vastaan enkä jaksa kauaa enää elää. Pelkään joka hetki, että hän löytää toisen. Miten tästä voi koskaan päästä yli? Rakastan häntä ja tekisin mitä vaan saadakseni kaiken takaisin.
 
No nyt kannattaa ymmärtää, että paluuta entiseen ei ole, ja nyt on vain pakko katsoa ja suunnitella uutta tulevaisuutta. Tilanne ei parane siitä, että ajattelet eksääsi, joten pakota itsesi ajattelemaan jotain muuta. Anna itsellesi lupa hemmotella itseäsi, kokeile jotain ihan uutta harrastusta jota et ole vielä kokeillut, jne. Ala myös elvytellä sosiaalista elämääsi ja tee taas itsestäsi deittimarkkinoille hyvä saalis. Paluuta menneisyyteen ei ole, ja parin vuoden päästä ajattelet jo, että olipa hyvä, että erositte. Tällä hetkellä ero sattuu, mutta se kyllä menee ohi ajan kanssa.
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777
Katso eteenpäin, ei taaksepäin
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777
No nyt kannattaa ymmärtää, että paluuta entiseen ei ole, ja nyt on vain pakko katsoa ja suunnitella uutta tulevaisuutta. Tilanne ei parane siitä, että ajattelet eksääsi, joten pakota itsesi ajattelemaan jotain muuta. Anna itsellesi lupa hemmotella itseäsi, kokeile jotain ihan uutta harrastusta jota et ole vielä kokeillut, jne. Ala myös elvytellä sosiaalista elämääsi ja tee taas itsestäsi deittimarkkinoille hyvä saalis. Paluuta menneisyyteen ei ole, ja parin vuoden päästä ajattelet jo, että olipa hyvä, että erositte. Tällä hetkellä ero sattuu, mutta se kyllä menee ohi ajan kanssa.
Olen yrittänyt etsiä tilanteesta positiivisia asioita ja aloittanut harrastuksia, mutta mikään ei saa minua unohtamaan häntä. Entä jos en halua jatkaa elämää ilman häntä? Molemmilla tunteita, mutta riidat aiheuttivat eron. Pitää vaan antaa eksän nyt rauhassa elää ja mennä miten haluaa ja katsoa sitten joskus uusiksi..
 
Olen yrittänyt etsiä tilanteesta positiivisia asioita ja aloittanut harrastuksia, mutta mikään ei saa minua unohtamaan häntä. Entä jos en halua jatkaa elämää ilman häntä? Molemmilla tunteita, mutta riidat aiheuttivat eron. Pitää vaan antaa eksän nyt rauhassa elää ja mennä miten haluaa ja katsoa sitten joskus uusiksi..
No et sinä vielä pystykään häntä unohtamaan, anna asialle aikaa. Ja jos ajattelet jotain niin hölmöä kuin et muka halua jatkaa elämää ilman häntä, niin katso peiliin ja sano itsellesi, että nyt olet hieman liian melodramaattinen. Sellaiset ajatukset tulee torpata hölynpölynä heti kun ne tulevat mieleen. Ja yhteen ei kannata palata. Olette jo todistaneet, ettei suhteenne toiminut, vaan se johti eroon.

Ihan samassa tilanteessa olin minäkin 5 vuotta sitten, onneksi kaverini puhuivat minullekin järkeä. Vasta parin vuoden jälkeen erosta minäkin aloin tajuta, mikä kaikki oli suhteessa vialla, enkä tosiaankaan enää haluais eksääni takaisin.
 
Siis jos aapee ihan todella, todella rakastaa eksäänsä, niin ei päädy itsemurhaan.

Eksä taas ei halua jatkaa saati aloittaa uudelleen.

Niin eipä tossa nyt hirmusti vaihtoehtoja ole. On vain elettävä eteenpäin.
 
Paiva kerrallaan. Erosta on kuitenkin vahan aikaa, joten ei ihmekaan etta sattuu ja tuntuu vaikealta. Unohtaahan ei tarvitse, miksi tarvitsisi koska kyseessa ihminen, jonka kanssa on yhteista matkaakin tehnyt, mutta ala jaa roikkumaan entiseen vaan mene eteenpain.

Usko pois, sielta tulee se paiva jolloin huomaat etta on helpompaa ja - selvisit :)
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777
Siis jos aapee ihan todella, todella rakastaa eksäänsä, niin ei päädy itsemurhaan.

Eksä taas ei halua jatkaa saati aloittaa uudelleen.

Niin eipä tossa nyt hirmusti vaihtoehtoja ole. On vain elettävä eteenpäin.
Eksällä edelleen tunteita ja haluaisi kuulemma munkaa elää elämäänsä, mutta riidat kävi liian raskaiksi ja oma aika jäi vähiin, ja halusi sen takia aloittaa yksin ja vapaana elämisen. Koittaa miltä tuntuu kun voi tehdä ja elää miten haluaa..
 
Paiva kerrallaan. Erosta on kuitenkin vahan aikaa, joten ei ihmekaan etta sattuu ja tuntuu vaikealta. Unohtaahan ei tarvitse, miksi tarvitsisi koska kyseessa ihminen, jonka kanssa on yhteista matkaakin tehnyt, mutta ala jaa roikkumaan entiseen vaan mene eteenpain.

Usko pois, sielta tulee se paiva jolloin huomaat etta on helpompaa ja - selvisit :)
Todella toivon, että pian helpottaisi.. En vaan usko siihen, sillä todella rakastan eksääni ja unohtamiseen menee varmasti kauan.
 
Todella toivon, että pian helpottaisi.. En vaan usko siihen, sillä todella rakastan eksääni ja unohtamiseen menee varmasti kauan.
Kylla se helpottaa, usko pois. Aikaa ottaa toki ja niita omia tunteitaan ei paase pakoon, vaan ne on kasiteltava ja se ikava ja suru itkettava ja laitettava pistetta paikalleen. Rakkauskin muuttaa muotoaan, parhaimmillaan muuttuu ystavyydeksi, mutta eihan sita tarkeaa ihmista kuitekaan tarvitse pakosti unohtaa ellet huomaa etta se juuri helpottaa omaa oloasi...pitaa ymmartaa etta teilla oli oma aikanne ja - nyt on edessasi aivan uusi. Kuka tietaa mita se tuo tullessaan, se selviaa vain elamalla. Ja se on sun tyosi :).

Voimia *halaan*...anna itsellesi aikaa...
 
Eksällä edelleen tunteita ja haluaisi kuulemma munkaa elää elämäänsä, mutta riidat kävi liian raskaiksi ja oma aika jäi vähiin, ja halusi sen takia aloittaa yksin ja vapaana elämisen. Koittaa miltä tuntuu kun voi tehdä ja elää miten haluaa..

Tässä sinä itse vastaat siihen, miten voisit ratkaista asiat. Jos ex suostuisi kokeilemaan sinua uudelleen, sinun pitää vain olla riitelemättä (vaikka ne pikkuasiat ärsyttävätkin ja teksisi mieli aina sanoa takaisin) ja antaa sitä omaa aikaa (eli et saa liikaa tarrautua).

Täällä muut suosittelevat helpointa tietä, exän unohtamista. Minun mielestäni voisitte sopia määräajan kuluttua koeviikosta yhdessä. Jos se sujuu exän mieleisesti, sen jälkeen koekuukausi jne
.
 
Riitelyä, omaa aikaa, sinussakin oli vikasi.

Nyt kuullostaa siltä, että sulta odotetaan kasvamista. Aikuistumista.
Sulta odotetaan omaa elämää, jota elät myös ollessasi parisuhteessa.
 
Tässä sinä itse vastaat siihen, miten voisit ratkaista asiat. Jos ex suostuisi kokeilemaan sinua uudelleen, sinun pitää vain olla riitelemättä (vaikka ne pikkuasiat ärsyttävätkin ja teksisi mieli aina sanoa takaisin) ja antaa sitä omaa aikaa (eli et saa liikaa tarrautua).

Täällä muut suosittelevat helpointa tietä, exän unohtamista. Minun mielestäni voisitte sopia määräajan kuluttua koeviikosta yhdessä. Jos se sujuu exän mieleisesti, sen jälkeen koekuukausi jne
.

Mä olen tavallaan samaa mieltä nyt kun tiedän että toinenkin osapuoli olisi halunnut jatkaa.

Mutta. Sen toisen osapuolen pitää itse hoksata haluavansa olla kimpassa. Jos on määräaika, alkaa sitä kiukuttaa kun just sillä viikonlopulla olisikin ollut menoa poikien kanssa.

Itseasiassa aapeen pitäisi huijata ja antaa ymmärtää että koko juttu on ohi kun muutoin toinen ajattelee jatkuvasti, siis ollessaan yksininen ja tylsistynyt että voinhan mä aina sinne jos liian tylsäksi käy eikä joudu lainkaan kokemaan yksinolon koko ikävyyttä.


Tai sit ehdottaa suoraan osin vapaata suhdetta (niinko mulla). Kun tietää että muutaman kerran vuodessa saa sinkkuilla ihan kokonaan, ei niin ärsytä vaikka välillä oltais liiankin tiiviisti yhdessä.
 

Yhteistyössä