En pidä lapsestani :(

[Harmaana todellakin]

En kertakaikkiaan ymmärrä miten jaksan toisen lapseni kanssa. Hän on 5 v. ja NIIN ärsyttävä, että antaisin hänet ilolla pariksi kuukaudeksi jonkun toisen vaivoiksi. Tai vaikka pitemmäksikin aikaa.

Mikään mitä teemme ei ikinä ole hyvin. Jos kävelemme, hän haluaa pyöräillä. Jos pyöräilemme, hän haluaa kävellä. Ymmärsitte varmaan. Mikään ruoka ei kelpaa, ei vaikka olisi itse kaupassa sanonut mitä haluaa syödä. Aina on liian kuuma, kylmä, pimeä, valoisa, ihan mitä vaan. Joka asiasta valitetaan ja huudetaan. Itkua väännetään sata kertaa päivässä.

Olen aivan täysi lasta. Kunpa olisin kuunnellut miestä, hän kun oli sitä mieltä että yksi lapsi riittää. Jos olisin nähnyt tulevaisuuteen, olisin ollut ihan samaa mieltä!

En jaksaisi edes hoitaa häntä. Olkoon syömättä, ajattelen, kun mikään ei kuitenkaan kelpaa. Onneksi saan edes töissä olla hänestä erossa, tulisin hulluksi jos olisin työtön! Aika lähellä tuntuu olevan nytkin...

Mitä voin tehdä? Vastenmielisyyteni lasta kohtaan senkun lisääntyy päivä päivältä, ja kyllä hän sen varmaan huomaa. Kuinka voi inhota omaa lastaan???

 

[leena]

Taijat höpöttää. Vai mitä?

 

[vieras]

Onko kyse nuoremmasta vai vanhemmasta lapsesta? Sääli kuitenkin lasta

 

[:)]

voisiko lapsi mennä vähäksi aikaa vaikka mummolaan?

 

[------------------------]

Ottaisin sen poikasi ilomielin itselleni.

Nimim: Juuri poikansa hautaan laskenut äiti

 

[outoa..]

ehkäpä haluaa vaan huomiota, ja kerjää tällä tavalla

 

[Koo]

Sinulla on täysin terve 5-vuotias, uhmineen kaikkineen. Vitsit, että teki mieli toi keskari ampua välillä kuuhun. Miten niin sopeutuvasta ja aurinkoisesta taaperosta tuli kamala viskari? Nyt alkaa jo helpottaa, kun poju täytti 6 vuotta.
Koita jaksaa :hug:

 

[vieras]

Ei kukaan voi omaa lasta olla rakastamatta!! Mee hoitoon! Taitaa olla vika sinussa itsessäsi...

 

[Nauta]

Olisko loman paikka? Kyllä se lapsi siitä kasvaa, menee eskariin ja kouluun. Saa kavereita. Kohta ei näy enää kotona. Imppaa liimaa ja viiltelee ranteet auki. Muuttaa pois kotoa, kyllä se siitä.

 

[Ap]

Lapsi on 5 v. kuten sanoin, tyttö. Oikeassa olette, sääliksi käy minunkin, mutta mitä ihmettä voin tehdä? Ei voi mennä mummolaan, valitettavasti.

 

[Miuski harmailee]

No ensiksi alat olemaan vanhempi lapsellesi - sinä päätät, mitä teillä syödään. Lapsen ei tarvitse tietää koko perheen ruokia jne. Valinnanvaraa vain pienissä asioissa tyyliin sininen vai punainen paita päälle. Jos ruoka ei maita, niin sitten ei tarvitse syödä, mutta välipalaakaan ei tule. Mukavia hetkiä tarvitsette tiukkuuden lisäksi myös. Mistä nauttisitte molemmat? Sylikkäin luette kirjaa? Käytte kahdestaan metsäretkellä pienten eväiden kanssa? Uimahallireissu vain te kaksi? Kunnon autoleikit hiekkalaatikolla?

Tiedän kyllä, minkälaista elämä on 5-6-vuotiaan kanssa pahimmillaan. Omalla esikoisellani tuo "6-v uhma" kesti 1½-vuotta ja oli välillä tosi rajua. Vaan nyt se alkaa olla ohi ja tyttö on taas oma ihana itsensä. Tosin, jännityksellä odotan, koska pikkusiskolla (5v4kk) alkaa...

 

[Naputtaja]

Lapsellasi on uhmaikä. Pyydä apua neuvolasta. Varmasti järjestyy. Voit esim keskustella perheneuvojan tms kansaa, ja hän voi tulla kotiin ihan seuraamaan minkälaisia teidän päivät lapsen kanssa on. Ja sillä perusteella opastaa ja antaa vinkkejä, miten tulet lapsen kanssa toimeen jatkossa. Vähän niinkuin supernanny telkussa ;O)
Lapsi vaistoaa tunteesi ja käytös on sen mukaista, eli pahempaa kuin muutoin olisi. Rakastetuksi itsensä tunteva uhmis tottelee paremmin kuin inhotuksi tunteva. Tässä tapauksessa myös taitaa äiti tarvita omaa aikaa, oletko sen vuoksi väsynyt kun olet vain lasten kanssa 24h/vrk?

 

[Ap]

Ei kukaan voi omaa lasta olla rakastamatta!! Mee hoitoon! Taitaa olla vika sinussa itsessäsi...

Tämä auttoi todella paljon, kiitos vaan neuvosta!

 

[Juures Suikale]

Tykkäät sie. Ehkä jopa vielä enemmän sitten, kun tuo vaihe on ohi. Murkkuiässä sie sit vasta tykkäätkin =)

 

[Ap]

No ensiksi alat olemaan vanhempi lapsellesi - sinä päätät, mitä teillä syödään. Lapsen ei tarvitse tietää koko perheen ruokia jne. Valinnanvaraa vain pienissä asioissa tyyliin sininen vai punainen paita päälle. Jos ruoka ei maita, niin sitten ei tarvitse syödä, mutta välipalaakaan ei tule. Mukavia hetkiä tarvitsette tiukkuuden lisäksi myös. Mistä nauttisitte molemmat? Sylikkäin luette kirjaa? Käytte kahdestaan metsäretkellä pienten eväiden kanssa? Uimahallireissu vain te kaksi? Kunnon autoleikit hiekkalaatikolla?

Tiedän kyllä, minkälaista elämä on 5-6-vuotiaan kanssa pahimmillaan. Omalla esikoisellani tuo "6-v uhma" kesti 1½-vuotta ja oli välillä tosi rajua. Vaan nyt se alkaa olla ohi ja tyttö on taas oma ihana itsensä. Tosin, jännityksellä odotan, koska pikkusiskolla (5v4kk) alkaa...

Joo, toivon että menee tosiaan ohi. Pienempänä oli oikein ihana, suloinen ja huumorintajuinen lapsi, nyt kaikkea muuta. Ei esikoisella tuommoista uhmaa ollut, ehkä siksi olen ihan pulassa.

 

[Pulinapata]

Ymmärrän väsymyksen - mutta kuulostaa tosiaan siltä, että lapsi hakee sitä että hänestä välitetään ja huolehditaan, eli testataan niitä rajoja. Ehkä vaistoaa väsymyksesi ja turhautumsesi, sellaiseenhan lapsi reagoi helposti juuri temppuilulla? Hae tukea, lomaa - jotakin, jotta jaksat rakastaa lastasi. Ehkä voit saada itsesi ilmaisemaan hänelle, että rakastat häntä sellaisenaan - mutta et silti voi hyväksyä moista temppuilua, mikäli et häntä rakastaisi, hän saisikin tehdä mitä haluaa?

 

[Sabira]

Olisko loman paikka? Kyllä se lapsi siitä kasvaa, menee eskariin ja kouluun. Saa kavereita. Kohta ei näy enää kotona. Imppaa liimaa ja viiltelee ranteet auki. Muuttaa pois kotoa, kyllä se siitä.

Uups, sori...! :snotty: :ashamed: Täällä vaan yks joka taistelee päivittäin oman uhmikäisensä kanssa (1v 9kk). Tosi rajuja yhteenottoja. Ja just isosiskosta oon selvinnyt...

 

[harmaa]

Oletko paljon yhdessä lapsen kanssa? Onko sulla tarpeeksi vapaa-aikaa tai oletko masentunut? Lapsi kyllä vaistoaa ett olet tyytymätön ja kodin ilmapiiri vaikuttaa myös lapseen.
Tuo kertomasi kuulostaa pahalta. Minustakin joku lapsista tuntuu joskus hankalammalta kuin toinen hetkittäin, mutta pian taas yhtä rakkaalta. Jos on huonoja hetkiä, niin vastapainoksi pitäisi olla paljon iloisia ja hyviä hetkiäkin. Mieti ammattiapua.

 

[Ap]

Tykkäät sie. Ehkä jopa vielä enemmän sitten, kun tuo vaihe on ohi. Murkkuiässä sie sit vasta tykkäätkin =)

Kiitos. Tuli hymy huulille! Ja tosiaan, se murrosikä... Apua!

 

[harmaana]

Meillä lapset 5v.,2v.ja 9kk.Välillä samoja tuntemuksia,koskien koko lapsikatrasta:/Että jos olisin tiennyt,millaista tämä on,olisin ehkä jättänyt tämän väliin..Jatkuvaa tappelua,huutoa,vahtimista..Ääk!Oma aika lopussa,järki meinaa välillä mennä.

Mutta ehkä tämä joskus helpottaa.Tähän ryhdyttiin ja kunnialla viedään loppuun saakka,vai mitä?Pakkohan sitä on olla vahva ihminen,kun on tämä rooli elämään annettu,vanhempana olo on elämästä suurin tehtävä,näin uskon..

 

[lapsiaan rakastava]

Sääli tosiaan lastasi, vaistoaa varmasti ettet pidä! Minulla on viisi ja jokainen omanlaisensa ja pidän heistä juuri sellaisena!
Haleja lapselle!

 

[rajat rajat]

En kertakaikkiaan ymmärrä miten jaksan toisen lapseni kanssa. Hän on 5 v. ja NIIN ärsyttävä, että antaisin hänet ilolla pariksi kuukaudeksi jonkun toisen vaivoiksi. Tai vaikka pitemmäksikin aikaa.

Mikään mitä teemme ei ikinä ole hyvin. Jos kävelemme, hän haluaa pyöräillä. Jos pyöräilemme, hän haluaa kävellä. Ymmärsitte varmaan. Mikään ruoka ei kelpaa, ei vaikka olisi itse kaupassa sanonut mitä haluaa syödä. Aina on liian kuuma, kylmä, pimeä, valoisa, ihan mitä vaan. Joka asiasta valitetaan ja huudetaan. Itkua väännetään sata kertaa päivässä.

Olen aivan täysi lasta. Kunpa olisin kuunnellut miestä, hän kun oli sitä mieltä että yksi lapsi riittää. Jos olisin nähnyt tulevaisuuteen, olisin ollut ihan samaa mieltä!

En jaksaisi edes hoitaa häntä. Olkoon syömättä, ajattelen, kun mikään ei kuitenkaan kelpaa. Onneksi saan edes töissä olla hänestä erossa, tulisin hulluksi jos olisin työtön! Aika lähellä tuntuu olevan nytkin...

Mitä voin tehdä? Vastenmielisyyteni lasta kohtaan senkun lisääntyy päivä päivältä, ja kyllä hän sen varmaan huomaa. Kuinka voi inhota omaa lastaan???

Jospa et puuttuisi joka vingahdukseen??
Kyllä lapsi oppii vaatimaan kun kyselet kaupassa että mitä haluu syödä ym. Samaa sapuskaa kun muillekin ja vitinät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Rajoja vaan ja pysy niissä itse!!

 

[ihmettelen]

Meillä lapset 5v.,2v.ja 9kk.Välillä samoja tuntemuksia,koskien koko lapsikatrasta:/Että jos olisin tiennyt,millaista tämä on,olisin ehkä jättänyt tämän väliin..Jatkuvaa tappelua,huutoa,vahtimista..Ääk!Oma aika lopussa,järki meinaa välillä mennä.

Mutta ehkä tämä joskus helpottaa.Tähän ryhdyttiin ja kunnialla viedään loppuun saakka,vai mitä?Pakkohan sitä on olla vahva ihminen,kun on tämä rooli elämään annettu,vanhempana olo on elämästä suurin tehtävä,näin uskon..

Miksi ihmeessä niitä pitää puskea peräjälkeen, ei kenellekään aikaa?
Eikö voisi tehdä omien voimavarojen mukaan?

 

[tuisku77]

Perheneuvolaan ehdotan soittoa ja käyntiä :hug: Sieltä saa apua kuin apua :hug:

 

[haleja lapselle]

Aika järkyttävää tekstiä äidiltä ettei pidä omasta lapsesta. Kannattaisko todellakin soittaa pikaisesti neuvolaan ja hakea apua! Sääliksi käy sun lapses! Haleja sille!