En pakottanut lastani syömään, aiheutin silti pettymyksen. Olenko paskamutsi?

["vieras"]

Meillä ruoan jälkeen on aina pelihetki/ohjelman katselua, mutta jollei ruokaa edes maisteta, se jää väliin. Leipää saa usein heti alkuun, jos tahtoo, mutta sen lisänä pitää myös syödä ruokaa. Tämä on ihan jokapäiväinen sääntö, siitä muistutetaan joka ruokailun alussa. Lapsi yleensä syö ruokaa sen verran kuin jaksaa, ja pääsee sitten pelaamaan. Ruokailu sujuu paljon helpommin, kun hän tietää että ruoan jälkeen on jotain kivaa tiedossa. Lapsi on 3 vuotta.
Viikonloppuisin, kun on herkkuilta tai jos on jokin juhlapäivä, on pelaamisen sijalla herkut.
Sama käytäntö meillä on aina tarpeen mukaan hampaidenpesussa, vaatteiden pukemisessa, siivouksessa tai missä tahansa asiassa, jossa motivointia tarvitaan, käytössä. Kun on tehty asia, joka ei sillä hetkellä niin paljoa kiinnosta, saa tehdä sitä, mikä kiinnostaa. Ihan kuin aikuisenakin: pitää ensin tehdä työ, että pääsee kuluttamaan rahoja tai pitää ensin leipoa, että saa syödä pullaa.
En usko, että lapselle jää mitään traumoja, hän on osoittanut olevansa ihan tyytyväinen käytäntöön. Yleensä tehtävä, jossa motivoidaan, on kuitenkin sellainen mistä lapsi pitää loppujenlopuksi. Syömisestä tulee maha täyteen ja nälkä lähtee, siivous on kiva ja hampaiden pesusta tulee mukava olo. Ja mikä tärkeintä, oppii että ikävätkin asiat pitää useimmiten tehdä itse.

 

[tiiteni harmaana]

Ei meillä yleensä lapsi saakaan valita, mitä syö, mutta eilen oli poikkeuksellisesti kaupoilla isänsä kanssa kun isä osti työevästä itselleen viikonlopuksi. Sattui sitten eineshyllyllä toivomaan sitä pinaattikeittoa. Tottahan mies halusi tämän toiveen toteuttaa kun tyttö ei muuten sitä ruokaa ole juurikaan syönyt. Ja pienemmän kanssa tosiaan tultiin edeltä sisälle syömään ja lämmitin meille eilistä ruokaa, joten en ajatellut "pakottaa" tyttöä syömään samaa ruokaa kuin me. En kuitenkaan erikseen tehnyt mitään ruokaa sille aterialle.

Tein kyllä siinä väärin, että lämmitin koko annoksen. Arvioin väärin tytön nälän ja luulin varmaan tosiaan, että nyt maistuu, kun kerran itse oikein toivoi tuota ruokaa. On yleensä kyllä kova tyttö syömään, jos on mieleistä ruokaa ja nälkäkin vielä. Kyllä minäkin tuota leipää säännöstelen yleensä, mutta nyt taisin sitten mokata pahemman kerran kun annoin liikaa leipää. Onneksi kuitenkin nälkä lähti!