En osta enää mitään, en yhtään mitään, mikä ei ole elämälle välttämätöntä!!

["vieras"]

Provo kai minä oonkin, koko elämäni on provoa. Kun mun kaikki lapset ai oo enää lapsilisäikäisiä. Ja mukaan mahtuu vielä täysikäinen vammainenkin, jota myös yhä pidän perheeseen kuuluvan, ja josta pidän huolta.

En silti luullutkaan, että elämäni yhtään helpttusi kun tänne kirjoitna, on vaan omaa turhautumistani. Ei se teidän kenenkään syytä ole. Mutta älkää ihmeessä huudelko provoksi.
Se on yhtä kuin sanoisitte että koko elämäni on olematonta, turhaa. Muutenkin tuntuu juuri nyt siltä. Ja siltikin minun täytyisi olla olemassa, kun niin moni ihminen tarvitse minua.
Elämisenhalua vaan tarvitsin lisää. Kai. Tai sitten en mitään, Antaa olla.

Anteeksi, en tosiaan tarkoittanut pahaa. Nyt olisi parempi, että vanhemmat lapset muuttavat oman katon alle asumaan, jolloin saavat asiaankuuluvaa asumistukea ja toimeentulotukea ja teidän rahanne jäisivät teidän ja pienempien lasten käyttöön (joille ne omat lapsilisät kuuluvatkin). Samoin täysikäiselle vammaiselle lapselle joku tuettu asumismuoto olisi paras. Voisi silti vierailla teillä niin paljon kuin haluaa. Kannattaa miettiä käytännön kannalta asioita, niin helpottaisi hankala tilanne.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24851417]Anteeksi, en tosiaan tarkoittanut pahaa. Nyt olisi parempi, että vanhemmat lapset muuttavat oman katon alle asumaan, jolloin saavat asiaankuuluvaa asumistukea ja toimeentulotukea ja teidän rahanne jäisivät teidän ja pienempien lasten käyttöön (joille ne omat lapsilisät kuuluvatkin). Samoin täysikäiselle vammaiselle lapselle joku tuettu asumismuoto olisi paras. Voisi silti vierailla teillä niin paljon kuin haluaa. Kannattaa miettiä käytännön kannalta asioita, niin helpottaisi hankala tilanne.[/QUOTE]
Ja teidän velvollisuutenne ei tosiaan ole niitä täysikäisiä elättää. Jos eivät pärjää omillaan, niin tukea on saatavissa. Pienet lapset tai nuoret teidän tilanteessa kaikkein heikoimmilla ovat, kun tarvitsisivat kunnollista ruokaa, vaatteita ym. Heidän kustannuksellaan ei pidä aikuisia elättää.

 

[mikrokutulelämää]

[QUOTE="vieras";24851417]Anteeksi, en tosiaan tarkoittanut pahaa. Nyt olisi parempi, että vanhemmat lapset muuttavat oman katon alle asumaan, jolloin saavat asiaankuuluvaa asumistukea ja toimeentulotukea ja teidän rahanne jäisivät teidän ja pienempien lasten käyttöön (joille ne omat lapsilisät kuuluvatkin). Samoin täysikäiselle vammaiselle lapselle joku tuettu asumismuoto olisi paras. Voisi silti vierailla teillä niin paljon kuin haluaa. Kannattaa miettiä käytännön kannalta asioita, niin helpottaisi hankala tilanne.[/QUOTE]

Niin kai, totta puhut. Ja niinkuin sanoin, ei se teidän kenenkään syytä ole, että nyt tilanne ahdistaa. En oikein itsekään tiedä, miksi nyt avauduin täällä. Kai se johtuu siitä, kun listasin laskuja, eikä vaan budjetti osu kohdalleen. Ja tili tällä hetkellä miinuksella...
Ja tuo vammainen perheenjäsenemme kyllä osallistuu omalta osaltaan perheemme menoihin, joskus jopa tuntuu silti, että käytämme hänen tulojaan omaksi hyödyksemme. Sekin masentaa. Täytyis vaan oppia elämään nuukemmin. Siis vielä nuukemmin kuin nyt.

 

["heii"]

kuulostat rahahuolien lisäksi masentuneelta. Ja ihmiseltä joka on laittanut toisten tarpeet aina itsensä edelle. Kyllä sinulla on oikeus huolehtia myös itsestäsi eli laittaa niistä vähistä rahoista itsesikin hoitoon ja ilahduttamiseen.

Mä en usko, että kyse on niinkään siitä, että sulta oikeesti puuttus elämisenhalu, vaan siitä, että sä olet elänyt niin säästöliekillä itsesi suhteen. Ei ihminen voi vaan antaa ja antaa itsestään toisille, vaan hänen täytyy myös saada itse sekä huolehtia omasta hyvinvoinnistaan.

se kylpyläreissu tai muu mukava juttu voi olla mahdollista myös sinulle. Hieman sen eteen pitää tehdä työtä siinä suhteessa, että menee esim käymään kirkon diakonilla keskustelemassa, josko he voisi vaikkapa sen rahoittaa...

 

["vieras"]

Niin kai, totta puhut. Ja niinkuin sanoin, ei se teidän kenenkään syytä ole, että nyt tilanne ahdistaa. En oikein itsekään tiedä, miksi nyt avauduin täällä. Kai se johtuu siitä, kun listasin laskuja, eikä vaan budjetti osu kohdalleen. Ja tili tällä hetkellä miinuksella...
Ja tuo vammainen perheenjäsenemme kyllä osallistuu omalta osaltaan perheemme menoihin, joskus jopa tuntuu silti, että käytämme hänen tulojaan omaksi hyödyksemme. Sekin masentaa. Täytyis vaan oppia elämään nuukemmin. Siis vielä nuukemmin kuin nyt.

Kyllä se velvollisuus nyt olisi tehdä tilanteelle jotakin. Menojen karsiminen ei tuo mitään oikeaa ratkaisua.

 

[mikrokuituelämää]

[QUOTE="heii";24851462]kuulostat rahahuolien lisäksi masentuneelta. Ja ihmiseltä joka on laittanut toisten tarpeet aina itsensä edelle. Kyllä sinulla on oikeus huolehtia myös itsestäsi eli laittaa niistä vähistä rahoista itsesikin hoitoon ja ilahduttamiseen.

Mä en usko, että kyse on niinkään siitä, että sulta oikeesti puuttus elämisenhalu, vaan siitä, että sä olet elänyt niin säästöliekillä itsesi suhteen. Ei ihminen voi vaan antaa ja antaa itsestään toisille, vaan hänen täytyy myös saada itse sekä huolehtia omasta hyvinvoinnistaan.

se kylpyläreissu tai muu mukava juttu voi olla mahdollista myös sinulle. Hieman sen eteen pitää tehdä työtä siinä suhteessa, että menee esim käymään kirkon diakonilla keskustelemassa, josko he voisi vaikkapa sen rahoittaa...[/QUOTE]


Hmm, nyt sait mun oikein liikuttumaan. Kyllä vaan tuntuu hyvältä, kun joku ymmärtää ja välittää.

En suostu olemaan masentunut, alakuloinen ja ahdistunut ja hätääntynyt kai enemminkin.
Tuntuu, ettei mua auttais se että saisin itse jossain nauttia olostani ja vesissä lillutella. Siis en sellaisesta nauttisi, vaan todella enemmän siitä että perheessä kaikki hyvin. Ja kai ne onkin, päätän olla suoraselkäinen, ja järjestää kaiken kuntoon.
Kunhan tää ankea loppuvuosi vaan kuluu, toivon taas olevai mieleltäni toiveikkampi. Kai toivottavasti olen myös järkännyt laskut kuntoon ja jokapäiväisen elämisen edullisemmalla tyylillä...