En osaa yhtään rentoutua vauvan kanssa :(

Hei,

meillä on 3 viikkoa vanha vauva ja kaipaisin vinkkejä siihen, miten ihmeessä selvitä tästä. Kyseessä on esikoinen, täysin perusterve. Ainoa ongelma tähän asti on ollut, että hän syntyi pienikokoisena joten painoa seurataan viikottain. Vauva on ainoastaan korvikkeella, koska oma rintamaitoni jäi riittämättömäksi monista syistä.

Olen koko ajan stressaantunut ja en pysty keskittymään mihinkään muuhun kun vauvaan. Päivisin en osaa levätä vauvan nukkuessa vaan olen jatkuvasti lukemassa keskustelupalstoja milloin mihinkin pieneen vaivaan tai näppyyn.

Aina kun vauva itkee etsin jatkuvasti koko ajan syytä itkuun ja turhaudun kun nälkä/vaippa/syli ei riitä. Mieskin turhautuu kun seuraan häntä joka paikkaan kuin haamu. Lupaan koko ajan, että rentoudun ja annan hänelle pallon haltuun, mutta käytännössä stressaan silti mukana kun vauva itkee 2h putkeen.

Päivisin olen koko ajan vahtaamassa hengittääkö vauva. Yösyötöt ovat raskaita ja minulla soi kello 4 tunnin välein siltä varalta, ettei vauva herää itse syömään siinä 3 tunnin kohdalla. Joka toinen yö vauva ei rauhoitu nukkumaan syönnin jälkeen vaan saattaa huutaa tai riehua seuraavaan syöttöön asti. Paino nousee hyvin tällä hetkellä, joten järjen mukaan minun ei tarvitsisi niin tiukka kellon suhteen, mutta minulla jäi päälle sairaalan ohjeistus herätä syöttämään vauvaa verensokeriseurannan takia.

Vauvan paino nousee hyvin, pelkään jopa että syötämme häntä liikaa kun vatsavaivoja tuppaa olemaan, mutta jos ruokaa ei anneta lapsi jää tyytymättömäksi. Röyhtäytämme vauvan aina kunnolla syötön jälkeen. Puklua tulee toisinaan, mutta kertaakaan ei ole vielä oksentanut. En osaa aina erottaa nälkähuutoa vatsavaivoista tai halipulasta. Silloin käydään läpi kaikki kapaloinnista silittämiseen, lisämaitoon, hierontaan ja heijaamiseen ja toivotaan, että jokin auttaa. Joskus ei auta mikään ja vauva itkee sylissä kunnes nukahtaa. Usein päivisin en pääse edes vessaan kun vauva alkaa heti itkeä kun lasken hänet hetkeksi. Meillä on kantoreppu ja liina, mutta ohjeissa lukee ettei sitä saisi käyttää ennen kuin lapsi on 3.5kg...

Lapsi ei ole kuumeinen eikä väsynyt tai veltto, hyvin jäntevä ja tarkkaavainen ja ruokahalu liiankin hyvä. Napatynkä on parantunut hyvin.

Olen myös hämmentynyt siitä kun joka suunnasta tulee ristiriitaisia ohjeita vauvan hoitoon. Joku sanoo, että pitää nukuttaa sylissä ja toinen sanoo että omassa sängyssä. Sairaalassa sanottiin, ettei lasta voi syöttää liikaa, mutta toinen lähde sanoi että liika syöttäminen lisää itkusuutta ja mahavaivoja. Pieni vauva paleltuu helposti, mutta pitäisi myös pitää ihokontaktissa vaippasilteen...Maalaisjärkeä ollaan tässä koitettu käyttää, mutta toisaalta koko ajan pelkään, että teemme jotain väärin. Vauva esim. pääsee syliin kun sitä haluaa, mutta välillä on pakko saada kädet vapaaksi. Nukuttaminen sänkyyn on hankalaa, sylissä onnistuu toisinaan ja vauva herää herkästi kun siirretään.

Pelkään myös kaikkea muuta ihan järjetöntä, että pudotan vauvan väsyneenä tai vahingossa vahingoitan häntä jollain tavalla. Olen myös kiukkuinen välillä väsymyksen takia, enkä osaa yhtään antaa armoa itselleni...

Mikä tähän auttaisi? Kauan kestää ennen kuin uskallan luottaa siihen, että asiat menee omalla painollaan? Olen asiasta puhunut neuvolassa ja minua kehotettiin hellittämään, mutta kuljen silti edelleen niskavillat pystyssä joka paikkaan. Tuntuu hölmöltä kun lapsi on kuitenkin terve ja tiedostan itsekin, etten jaksa tällaista huolehtimista loputtomiin.

 

Tuommoista se alku on aika monella
Stressaavaa kun täysin uusi tilanne, keho sekaisin ja uusi pieni ihminen täysin vastuullasi.
Ohjeita satelee joka suunnalta kyllästymiseen asti.

Parhaat vinkit tuossa tilanteessa ovat:
- muista että itse tunnet vauvasi parhaiten. Teet niin kuin itsestä hyvältä tuntuu, ihan sama mitä muut neuvovat.
- ota omaa aikaa. Moni on niin kiinni ja paniikissa siitä vauvasta, että ei hetkeksikään halua päästää silmistä. Ja se on ihan luonnollista ja tarkoituksenmukaista. Mutta yritä ainakin muutaman kerran viikossa lähteä vaikka edes puoleksi tunniksi esim kävelemään tai vaikka ruokakauppaan ihan yksin. Jo hetken yksinolo tekee ihmeitä.

 

Tuttua.
Muista, että ekat viikot menee tutustuessa vauvaan ja vauvan viesteihin. Pikkuhiljaa opit erottamaan nälkäitkun kakkavaippa -ilmoituksesta.

Minäkin valvoin monet yöt ja vahdin vauvaa.
Muistan yhden yön, vauva oli reilun viikon vanha. Ensin söi kymmenen jälkeen illalla, toisen kerran heräsi syömään kahdelta. Söi ja laitoin sen takaisin nukkumaan. Noin puolen tunnin kuluttua alkoi itku ja siihen ei auttanut mikään. Ei kanniskelu, ei hyssyttely. Nyt olen myöhemmin muistanut, etten tarjonnut vauvalle rintaa enää tuossa kohtaa, kun itku alkoi, koska jotenkin vain oletin, että tottahan se on täynnä kun juuri söi. Mutta näin myöhemminkin on käynyt monesti niin, että vauvalla on vaan ollut nälkä vaikka edellisestä ruokailusta on vain pieni hetki aikaa.

Et voi tehdä mitään peruuttamattomasti väärin, jos käytät vain sitä maalaisjärkeä. Jokainen vauva on erilainen ja te teette niinkuin teille parhaiten sopii. Meillä vauva nukahtaa monesti syliin mutta nukahtaa myös sänkyyn kun sen sinne laittaa. Oikeastaan se nukahtaa ihan mihin vain silloin kun on väsy.

Herätätkö tarkoituksella vauvan öisin max 4 tunnin välein? Onko se oikeasti tarpeellista? Jos paino kerran nousee? Meillä alettiin nukkumaan 6-7 tuntia putkeen päälle kuukauden iässä. Ja painoa kontrolloitiin kyllä paljon sokereiden takia, vaikkei keskosena tai pienipainoisena syntynytkään (3,5 kg).

Se on alussa tuollaista, mutta ole armollinen itsellesi. Nuku silloin kun vauvakin nukkuu.
Itse en halua huudattaa vauvaa (tätä on monesti ihmetelty koska "kyllä maailmaan ääntä mahtuu"), mutta vessassa on joskus pakko käydä ja ruokaakin on joskus pakko valmistaa.

 

Hei, kiitos tosi paljon ymmärryksestä ja tuesta. Lepääminen on edelleen haastavaa, mutta koitan väkisin välillä rauhoittua ja ottaa omaa aikaa. Mies on nyt lomalla ja annan hänen tutustua vauvaan rauhassa. Tää pikkuvauva-aika oli paljon raskaampaa kuin osasin kuvitella etenkin kun sitä itkua tosiaan on välillä tuntitolkulla. En herätä enää vauvaa öisin jos on syönyt hyvin ja hän usein itse herää siihen. Saan ainakin sen 30min lisää unta... Pakko jaksaa ja lohduttaudun sillä että tää menee joskus ohi.

 

Moi taas. Meidän neiti on hyvin epäsäännöllinen vauva ilmeisesti... Joinakin päivinä nukkuisi vaikka 20h ja välillä nukkuu vain 10-30min pätkissä. Eilen oli itkua klo 9-22 melkein koko ajan syömisen välillä. Piti väkisin rajoittaa virikkeitä ja käydä vaunuilemassa jotta nukkuisi edes vähän. Seurauksena tästä tyttö nukkui melkein 7h putkeen ja herätin hänet sitten syömään... En tiedä teinkö oikein, mutta synnäriltä muistelin että tyttö kävi tosi uniseksi kun sokerit alhaalla. Hän vetikin nyt 100ml yhtä kyytiä ja nukahti...ei jaksanut edes röyhtäistä vaan nukahti olalle.

Veikkaan että just kun saan nukahdettua hän herää kiemurtelemaan kun ilmaa mahassa... No minkäs teet. Sitten itketään ja jumpataan. Pidin häntä sen 10min koholla jalkoja vasten, mutta en tiedä auttaako se yhtään ainakaan takaisin virtaukseen ettei puklaile makuultaan. Sekin itkettää kun tuntuu keljulta... On kokeiltu korvikkeita, lääkkeitä, hierontaa yms pirkkaniksit läpi, mutta tuntuu ettei tähän auta kuin aika niin klisee kun se onkin.

Mitä mieltä olette, kannattaako hommata vauvan tyynyä jos se vähän helpottaa nukahtamista vauvalle? Ruokailun jälkeen tyty viihtyy usein huonosti missään asennossa, vähiten selälleen ja väsyneenäkin hän pistää usein vastaan jopa pari tuntia. Paras asento on pystyssä olkaa vasten, joskus puoliksi istualteen. Ja pakko heijata 1-2h muuten tulee huuto/kitinää tuntitolkulla ennen kuin hän tikahtuu siihen. Liinaa kokeiltu, viihtyy siinä huonosti. Sitterissä max 15min.

Ihmettelemme tässä miehen kanssa mistä tämä johtuu ja ainoa mitä tulee mieleen niin ilmaa masussa ja/tai maito nousee ylös ruokatorveen. Lääkäri kyseli miten nopeasti tyttöä syötetään, mutta ei sillä ole isoa eroa syökö hän 10min vai 45min samaa pulloa. Kokeiltiin kanssa pieniä annoksia usein, mutta huudon määrä on vakio...

Päivä kerrallaan. Ollaan kyllä äimänä kun sanotaan että vauva-aika on ihanaa, mutta lyhyitä on ne hetket meillä. Kyllä niistä nautitaankin kun tytöltä irtoaa hymy hetkeksi edes ja jaksaa ottaa kontaktia meihin.

 

Meillä kolmas lapsi oli vaativaisempi kuin toiset ja mua tsemppas ja lohdutti silloin ajatus siitä että pikku vauva aika on vain vaihe joka menee kuitenkin todella äkkiä. Ei kestä ikuisuuksiin nuo kitinät ja kohta huomaattekin olevanne paljon varmempia vauvan suhteen, hyvin se menee