En osaa vääntää rautalangasta enkä junankiskoista miehelle

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja newbie
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

newbie

Aktiivinen jäsen
25.08.2012
1 101
0
36
olen täällä kerran aikaisemminkin sanonut, että minulla on älytön vauvakuume, ei haittaisi vaikka tulisi pink AND blue, kaksoset kerralla. Olemme olleet yhdessä nyt jo yli 8 vuotta. Mies suostui seurustelun alussa siihen, että meille tulee lapsia. Sanoi haluavansa niitä kaksi, jos olemme onnekkaita. Nyt olemme 26 v molemmat ja aika on sopiva. En halua kuulla enää yhtä ainoaa kertaa hänen suustaan että emme tarvitse omia lapsia, koska näin on varaa panostaa kummilapsiin ja sisarusten lapsiin.

Kaiken hyvän lisäksi kaikki sisarusten lapset ovat hänen sisarustensa lapsia, ja vaikka rakastankin kummilastani yms syvästi ei se poista haavetta saada edes se yksi oma lapsi. En haluaisi uhata erolla, ihan mitä muuta tahansa voisi ehdottaa. Mies on muuten ihana, eikä ole mahdollista että olisi pettämässä..aina se kotiin tulee ja haluaa matkustella ja harrastaa kaikkea mukavaa minun kanssani. Olen tivannut oikeaa syytä mutta hän väittää kivenkovaan että juuri tuo on syy :(
 
älkää minulta kysykö. Katylina kiitos, siinähän sitten itse panostaa. Itkin kun laitoin faceen profiilikuvia uusimmasta vauvasta sylissäni, ja minulle sateli onnitteluja... mutta aion sanoa että itsepähän panostaa niihin lapsiin, meillä ei ole onneksi yhteisiä rahoja.Tuo oli aivan paras kommentti.
 
Eiköhän toi kummilapsiin panostaminen oo vain tekosyy.. Jos mies ei vaan halua lapsia? Ei niitä ole hyvä pakostakaan tehdä. Jos mies ei muuta mieltään, ei sinulle jää kuin kaksi vaihoehtoa: jatkaa miehen kanssa ja ette tee lapsia, taikka erota ja tavata joskus joku, joka haluaa lapsia.
 
Mitä hittoa? Panostaa sisarusten- ja kummilapsiin? :D

Ehkä mies ei vaan halua lapsia - ainakaan vielä.
Eikä ole mitään keinoa saadakaan häntä haluamaan, kuin ehkä hetkellisesti.

Miehen lupauksille seurustelunne alussa en antaisi painoarvoa, sillä hän on ollut silloin 18-19-vuotias. Harva sen ikäinen tietää mitä tahtoo elämältään.
 
Lapsi hankitaan vain ja ainoastaan jos molemmat sitä haluavat. Painostus ja väsytystaktiikka toimii joillakin mutta se on monille resepti suhteen tuhoon.

Naisella hyrrää hormonit ja niistä sokaistuneena ei ymmärrä miksi mies ei ajattele samoin koska se pieni paskatykki tuntuu NIIN ihanalta asialta. Sitten täällä kuorossa muut hormonisekopäät huutavat että sinulla on oikeus saada lapsi, jos ei mies suostu niin jätä se sika.

Sitten kun se paskatykki on lopulta saatu väännettyä vaikka väkipakolla ja ensi-ihanuus on karissut ja facebook-tykkäykset ja kehut vastaanotettu ja omaa naiseutta saatu boostattua niin täällä kohta itketään ja nillitetään kuinka on NIIN rankkaa lapsen kanssa ja kuinka mies ei osallistu ja sitä ei tunnu kiinnostavan. Ja toiset samanlaiset täällä sitten huutavat että jätä se sika.
 
mutta vielä häiden aikaan vuonna 2008 halusi vielä niitä lapsia. Hän on erittäin kiinnostunut kaikista sisarusten lapsista ja pyytänyt heistä isot kuvat ja otatti studiokuvat minusta ja itsestään veljensä ja siskonsa lasten kanssa. Haluaa luokka ja kerhokuvat ja niitä on paljon. En anna laittaa ihan kaikkia esille.
 
Olisko teillä aika vakavalle keskustelulle asiasta? Ehkä sinun kannattaisi selvittää haluaako mies oikeasti lapsia. Minusta on kyllä vähän kieroa sanoa, että haluaa lapsia suhteen alussa, mutta sitten muuttaa mielensä kertomatta toiselle, ja vielä kierompaa olisi sanoa niin jos ei lapsia edes haluaisi ollenkaan. Minä olen kertonut miehelleni heti suhteen alusta, että en ole varma haluanko ollenkaan lapsia, koska se voi olla toiselle tärkeäkin asia enkä minä halua viedä sitä mahdollisuutta toiselta, mutta toisaalta jos en itse halua lapsia, en halua tulla painostetuksia siihen.
 
ei mieheni ole sika, ja minä olen kohta 27, en niin nuori enää. tiedän ammattini kautta paskatykkejä eikä se minua haittaa. Olen myös hoitanut viikon 2 kuukautista vauvaa.. siinä se meni, ei mitään ihmeitä. Painostus on rumaa, mutta tunnen että minua on petetty.. kaipa sitten olen väärässä, en vaihda elämäni miestä. Mutta sisarusten lapsiin minun osaltani panostus loppuu ihan jo tähän jouluun. Aina ovat kiitelleet miten osaankin ostaa niin kaunista... ei tarvitse kiitellä enää.. en mene koko anoppilaan vaan pysyn suomessa.
 
mutta vielä häiden aikaan vuonna 2008 halusi vielä niitä lapsia. Hän on erittäin kiinnostunut kaikista sisarusten lapsista ja pyytänyt heistä isot kuvat ja otatti studiokuvat minusta ja itsestään veljensä ja siskonsa lasten kanssa. Haluaa luokka ja kerhokuvat ja niitä on paljon. En anna laittaa ihan kaikkia esille.

Lapsirakkaus ja omien lasten haluaminen eivät välttämättä kulje käsi kädessä. Kirjoitin äsken tuon viestin, jossa sanoin, että en tiennyt haluanko omia lapsia. Mutta lapsista olen aina pitänyt kovasti ja siskonlapset ovat minulle rakkaita.
 
  • Tykkää
Reactions: newbie
Teit oikein kun kerroit ettet halua omia lapsia, mutta tässä on kysymys yhtäkkisestä mielenmuutoksesta...kerran mies sanoi että vuosi 2015 olisi sitten hyvä jos haluan... luulen että siinä vaiheessa niitä kummilapsia on enemmältikin, englannista, ruotsista ja täältä. voi jumanprk. anteeksi kaikille
 
Teit oikein kun kerroit ettet halua omia lapsia, mutta tässä on kysymys yhtäkkisestä mielenmuutoksesta...kerran mies sanoi että vuosi 2015 olisi sitten hyvä jos haluan... luulen että siinä vaiheessa niitä kummilapsia on enemmältikin, englannista, ruotsista ja täältä. voi jumanprk. anteeksi kaikille

Miehesi on toki voinut muuttaa mielensä, eihän sille voi mitään. Mutta jos näin on käynyt, minusta hänen olisi syytä kertoa se sinulle. Minusta teidän kannattaisi oikeasti yrittää selvittää tämä asia, että se ei jää aiheuttamaan katkeruutta. Te olette oikeasti molemmat vielä nuoria, joten teidän kannattaisi myös puhua siitä, mitä te haluatte ja mikä on tärkeää. Jos miehesi ei halua lapsia, sinun kannattaa myös miettiä, että oletko oikeasti valmis jäämään lapsettomaksi tulematta katkeraksi ja vihaiseksi miehellesi.
 
Eihän ne muiden lapset ole ollenkaan sama asia kuin oma. Itse en koskaan ole ollut lapsirakas ja oikeastaan olen inhonnut lapsia. Oman lapsen myötä olen myös hieman pehmennyt muiden lapsille.

Mä en varmaan kauaa tommosessa suhteessa olisi enää. Jos mies ei lasta halua niin eipä siihen voi pakottaa. Ja jos sä haluatte ja yhteisymmärrystä ei ole, niin ei kai se auta kuin etsiä uusi kumppani.
 
Ehkä mies ei halua niitä omia vain vielä. Aikaahan teillä on kun olette nuoria. Pari vuotta voi tehdä ihmeitä, keskustele toiveestasi mutta älä ahdistele miestä, anna asian hautua miehen mielessä. Valitettavasti miehet kypsyy näihin asioihin usein hitaammin kuin naiset, varmaan johtuu siitäkin ettei heillä ala se biologinen kello vielä kolmeakymppiä lähestyttäessä tikittää aivan yhtä raivoisasti kuin naisilla. Moni mies haluaisi odotella vielä sen muutaman vuoden siinä missä se naisen kohdalla alkaa jo olla vähän myöhäistä. Minun mies oli pitkään linjalla "ei koskaan lapsia", ja olin asian kyllä valmis hyväksymään. Jos olisin itse aivan tulisesta vauvakuumeesta kärsinyt nuorempana, niin varmaan mies olisi sitten lähtenyt vaihtoon. En olisi voinut ajatellakaan painostavani miestä noin ison asian ollessa kyseessä. Kyllä kummankin osapuolen pitää lasta haluta, ei se ole mikään naisen "oikeus" saada lapsia vaikka mies ei haluaisi. Vähiten reilua se on lasta kohtaan, "isi ei olis sinua halunnut mutta äiti pakotti". Lähtökohta on väärä vaikka miehestä ihanteellinen ja rakastava isä prosessin päätteeksi kuoriutuisikin. Eikä tosiaan niin ruusuisesti kannata ajatella että "kyllä se mies lapseen rakastuu sitten kun se syntyy", voi tosiaan olla ettei miestä sitten se lastenhoito voisi vähempää kiinnostaakaan ja perustelee sitten ihan oikeutetusti sillä että "en olisi lasta halunnutkaan".

Minusta sinun kannattaisi nyt vaan puhua vakavasti miehesi kanssa. Jos hän on vihreää valoa aiemmin näyttänyt, niin koita selvittää eikö mies vaan ole vielä valmis ja mikä siinä lapsenteossa häntä arveluttaa. Voitte ehkä sopia aikataulusta joka sopisi molemmille. Vauvakuume ei mielestäni ole paras aika edes rynnätä lastentekoon, silloin ei välttämättä ajattele kaikista selkeimmin ja fiksuimmin. Päätös on kuitenkin niin iso ettei sitä kannata hetken huumassa tehdä.

Meillä mies sitten lipsautti viime kesänä, että kyllä hän haluaakin omia jälkeläisiä. Ikää miehellä tuolloin 28-v. Olin hämmästynyt ja tosi onnellinen, koska olin itsekin alkanut salaa toivoa omaa lasta :) Heti ei kuitenkaan hommiin rynnätty, päätettiin että katsotaan sopiva hetki kun tietyt edellytykset täyttyvät. No ne täyttyikin sitten melko nopeasti, ja puolen vuoden päästä alkoi yritys. En kuumeillut kummemmin, aika vaan oli sopiva ja lapsi toivottu. Nyt odotan esikoistani hyvin onnellisena :)
 
[QUOTE="vieras";27290025]Te olette molemmat vielä nuoria, anna ajan kulua. Miehen aatokset voi olla ihan toisenlaisia kolmekymppisenä.[/QUOTE]

Jos aatokset eivät muutu, niin onpa lystiä vaikka kolmevitosena yrittää etsiä toinen mies ja hirveällä höngällä raskautua, ennen kuin ikä alkaa painaa päälle. : /
 
Kysy mieheltäsi miksei vielä halua omaa lasta, miksi 2015 olisi parempi kuin nyt. Ei raskaaksi välttämättä tule heti ettekä te enää teinejä ole. Ja jos miehesi ei omia lapsia jostain syystä halua, voit miettiä kumman valitset. Turhaan odottelet vuosia jos mies tyytyy silloinkin kummilapsiin (en ymmärrä, oma lapsi on TÄYSIN eri asia).
 

Similar threads

Yhteistyössä