En osaa käyttää rahaa, esitän rikasta, olen alakuloinen

Täytän tammikuussa 30 vuotta. Olen ollut työelämässä jo muutaman vuoden.

Mä en lapsena saanut juuri mitään ja emme reissanneet missään. Asuimme omakotitalossa, mulla oli oma huone ja terveellistä ja monipuolista ruokaa oli aina saatavilla riittävästi. Karkkia saatiin viikonloppuisin ja kaverisynttäritkin sain aina pitää.
Synttärilahjaksi sain jotain pientä ja jouluna lähinnä jotain halpaa... värikynät, paita ja barbie esim.
En saanut oikein koskaan mitään mitä toivoin ja mun vanhemmat olivat todella pihejä. Teininä sain yhdet liian suuret talvikengät kasvunvaraa ajatellen, vaikka jalkani on ollut seiskaluokalta asti saman kokoinen. Tai sitten äiti vain oli saanut kengät halvalla.
AINA sain ne 40 koon kengät, vaikka jalan koko oli 38. kengät oli äkkiä lintassa suuren koon vuoksi.
Vaatteet siskon vanhoja. Joskus toivoin merkkifarkkuja mutta en saanut periaatteestakaan.
Reissattu ei koskaan mihinkään. Särkänniemeen pääsin joskus lapsena.

Nyt aikuisena sitten olen matkustellut lapsuudenkin edestä. Matkailu on sinänsä ihan hyvä sijoitus ja olen päässyt näkemään maailmaa.

Mä elän jatkuvasti yli varojeni. Ostan vaatteita, kotiin kaikkea designia, löytyy kaikkea mahdollista, mikä nyt on modernia ja trendikästä. Sisustan koko ajan ja ostan uusia vaatteita. Saan hyvän olon tunnetta kun kuvaan niitä instagramiin ja moni tykkää.
Koulussa kiusattiin joskus vaatteista ja tavaroista. Nyt saatan ostaa vaikkapa Macin meikkejä ja "meikkailla" vähän töissä ihan vaan, että joku sanoisi "wooo sulla on oikein macin huulipuna".

Oltiin porukalla ostoksilla ja mun tili oli jo nollilla, mutta oli pakko ostaa eräs merkkipussukka vain että seuralaiseni ajattelisivat että wooo tolla on taas tollanen uus ihana kallis juttu..

Kutsuin työkaverit pikkujouluihin mun luo ja ostin heitä varten melkein 2000lla merkkikamaa kotiini vain näyttääkseni..

Mä en jaksa enää tätä elämää. Mä haluan vapaaksi tästä. luottotiedot ovat vielä kunnossa, mutta tätä menoa ei kauaa.
Nykyään olen koko ajan alakuloinen ja en jaksa miettiä kuin laskujani.

 

Voi tunnen sun tuskan ....

Olen samanlainen ja mieheni myös. Meillä on uusi hieno ja iso talo ja lainaa otettu alkujaan yli sisustamista varten. Meidän talon sisustus on varmaan halvan yksiön hintainen.
MacBookit osarilla, puhelimet osarilla, vihkisormus osarilla, lasten vaatteista tilejä sinne tänne.. lainaa yli 400 000.

Elämä on yhtä selviytymistä. Ajoittain inhoan elämää. Vihaan itseäni. En vain pääse tästä eroon.

Moni ei varmaan edes tajua, miten tuskaista kulissielämä on. henkisesti tosi raskasta ja eroon pääseminen on samalla levelillä kuin narkin eroon pääsy huumeista.

Ootko ap ajatellut ammattiapua?

 

Tilatkaa tavarat, ottakaa valokuvat someen ja palauttakaa tavarat. ei mul oo puoliakaa niist tavaroista joita blogis esittelen.
Sit esim sanoo lähtevänsä hesaa shoppailee, mut oikeesti meetteki vaikka mummolaa.. helppooo!
Ja wishiltä voi tilailla feikki maciä jne..

 

Ala juomaan viinaa. Ensin kaikki huolet häviää, sitten kun jäät riippuvaiseksi, niin juomisesta lähtee ilo. Toisaalta se on kuin puudutusaine. Mikään ei oikeastaan enää tunnu miltään, tai mitä nyt krapula. Ne parannetaan juomalla lisää viinaa. Eikä mene aikaakaan kun kaikki disaini kodistasi katoaa. Kaiken voi myydä, että saa ostettua lisää viinaa. Matkat on täysin turhia. Miksi mennä Thaimaahan juomaan viinaa, kun viinaa voi juoda Suomessakin. Tallinnassa voi käydä pakettiautolla. Sen matkan hinnan säästää viinan hinnassa ja jää vielä voitolle. Viinan kautta saa ajan myötä myös uusia kavereita. Ei siksi että juominen olisi seurassa kivempaa, vaan siksi että sä tarvit tukiseurueen. Kun omat rahat on jossain vaiheessa finaalissa, niin pitää löytyä ystäviä ketkä lainaa. Tai tarjoaa käytännössä. Sitten tarjoat itse vuorostasi kun saat rahaa. Sairaseläkkeelle pääset ja ne rahat juuaan. Lidlistä saa halvalla leipää ja juustoa, muut rahat juuaan. Ei kuule tarvi miettiä instagrammia, facebookkia tai sen semmoisia. Huomaat pian että ne on täysin turhaa, eikä ihminen tarvi moisia.

 

Hyvä aihe ja koskettaa liian montaa. Tämä on niin yleinen ongelma, että ihmettelen miksi asiasta ei puhuta enempää.

Mä työskentelen psyk. puolella ja törmään ap:n kaltaisiin ihmisiin viikoittain. Tuo yli varojen eläminen ja näyttämisen halu ja siitä kaikesta lopulta uupuminen on ihan yleinen etenkin alle nelikymppisten naisten ongelma.

Kehoittaisin hakemaan ammattiapua.

 

Usko pois, sä vielä masennut. Mä jaksoin tota elämää oikeastaan noin 13 vuotta. Oli jumalattomat velat joka paikkaan asunnosta, autosta, elektroniikasta, huonekaluista, osamaksuvaatteista. Elettiin koko ajan yli varojen ja meidän molempien vanhemmat on jeesannut meitä oikeasti ihan tosi paljon. Tuhansilla euroilla.
Uusi hieno kallis auto ja vakkarityö... silti jouduin kerran lainaamaan mun silloin 15vee pikkuveljeltä rahaa bensaan.
Mua auttoi:

Suljin blogini. Se helpotti ihan sairaan paljon. En enää selaa instaa, facea tms kovin ahkerasti. En saa jatkuvasti virikkeitä mitä pitä olla.

Mä myös sain jeesii seurakunnan perheneuvonnasta ja talousneuvontaa.

 

Myytiin meidän hieno talo. Muille olen sanonut vaan, että emme olleet omakotitalossa asujia ja omakotitalo ei ole meidän juttu. Nyt vuokralla ja joskus sit esim oma rivari. Talon myynnin kautta päästiin velka helvetistä ja helmikuussa erääntyy viimeiset osamaksut huonekaluista. Ulkomailla ei olla oltu tänä vuonna.

Mutta onhan oikeasti niitä ihmisiä joilla vaan on varaa ja omaisuutta ja ne voi huoletta shoppailla.

 

Yleinen ongelma. Facebookissa on eräs suosittu sisustusryhmä, jossa joku kysyi mistä ihmiset repii rahat jatkuvaan sisustamiseen ja olin pudota tuolilta, kun tosi yleinen vastaus olis että osamaksu tai joku laina jossain muodossa.

Mä joskus myin oman lapseni merkkivaatteita netissä ja paljon kysyttiin, voiko maksaa osissa tai ensi kuussa. Toisinaan mietin, että onko Gantin asukokonaisuus todella niin tarpeellinen, että siihen pitää käyttää koko lapsilisä..

No joka tapauksessa. Mikähän on se syy, että pitää elää yli varojen ja näyttää? Miksi se on niin tärkeää että joku ihailee sun meikkejä tai päivittelee sun design lamppujasi? Uskon että syy on jossain todella syvällä.

Eikö olisi kivaa, että sinusta pidettäisiin ihnisenä ja siksi, että oot hyvä tyyppi? Mieluummin kuin siksi, että sulla on hieno auto ja taas uusi kallis rotsi.

 

Itse aina ajattelen näin, jos jotain haluan sen eteen teen paljon töitä ja tietysti haluankin aina jotain, sehän on hauska ja kivaa .
Mutta että ylivarojen? Miksi? Tämä on liian stressaava sekä miksi pitäisi näytellä muille jos kaikki on hankittu velalla? Mitä iloa tästä voi oikein saada. Mun mielestäni mikään psykologi siihen ei auta, vaan sitten kun ongelmia alkaa tulemaan ja et pysty enää maksaa velkoja, ehkä ymmärrät tai sitten et. Mutta jos haluat paljon kaikenlaista, niin ei mulla muuta, kun tee paljon sen eteen niin saat paljon jos tästä se hyvä olo vain tulee......eikä tarvi veloissa olla, kun eihän se krääsää voi olla sinun jos velkaa joka paikkaan olet.

 

Varmaan jäänyt joku katkeruus lapsuudesta, kun en saanut ikinä mitään ja koin siitä kiusaamista.
Mä luulen olevani myös vähän rasittava persoona ja luulen ettei minusta kukaan pidä tällaisena ja luksus on ainoa millä saan ihailua.

Hirveän raskasta tämä on. kierre jota en saa loppumaan. Seinällä on nytkin uusi string hyllykkö ja mä vaan rupean itkemään kun katson sitä.

 

Yleinen ongelma. Facebookissa on eräs suosittu sisustusryhmä, jossa joku kysyi mistä ihmiset repii rahat jatkuvaan sisustamiseen ja olin pudota tuolilta, kun tosi yleinen vastaus olis että osamaksu tai joku laina jossain muodossa.

Mä joskus myin oman lapseni merkkivaatteita netissä ja paljon kysyttiin, voiko maksaa osissa tai ensi kuussa. Toisinaan mietin, että onko Gantin asukokonaisuus todella niin tarpeellinen, että siihen pitää käyttää koko lapsilisä..

No joka tapauksessa. Mikähän on se syy, että pitää elää yli varojen ja näyttää? Miksi se on niin tärkeää että joku ihailee sun meikkejä tai päivittelee sun design lamppujasi? Uskon että syy on jossain todella syvällä.

Eikö olisi kivaa, että sinusta pidettäisiin ihnisenä ja siksi, että oot hyvä tyyppi? Mieluummin kuin siksi, että sulla on hieno auto ja taas uusi kallis rotsi.

Ööö vähän väärin sanottu.
Itsekin ostelen vain laatua, design lamppuja, sisustus tuotteita ja kallista laadukasta meikkiä, vaatteet ja niin edelleen. Mutta siksi kun en kestä mitään HM, Jysk laatua (Paitsi Ikea ja Zaara on kivaa, ainoat Suomessa mistä saa ees jotain lapsille ja kotiin). Sekä olen yleensä aika siisti ihminen niin jos jotain tarvitsen vaikka myydä saan aina omia takaisin välillä jopa enemmän, kun rakastan kaikkia erikoista ja harvinaista. Mutta joo, en kärsi mistään ongelmista tai ehkä kun ei tarvitse viimeiset mun harrastukseen laittaa.

 

Meillä on muuten homma reilassa mut autolaina on yli 40.000 ja meidän tulot on keskivertoo pienemmät. ilman tota kauheeta autolainaa menis ihan hyvin. Auto on onneks miehen nimis.

 

Ööö vähän väärin sanottu.
Itsekin ostelen vain laatua, design lamppuja, sisustus tuotteita ja kallista laadukasta meikkiä, vaatteet ja niin edelleen. Mutta siksi kun en kestä mitään HM, Jysk laatua (Paitsi Ikea ja Zaara on kivaa, ainoat Suomessa mistä saa ees jotain lapsille ja kotiin). Sekä olen yleensä aika siisti ihminen niin jos jotain tarvitsen vaikka myydä saan aina omia takaisin välillä jopa enemmän, kun rakastan kaikkia erikoista ja harvinaista. Mutta joo, en kärsi mistään ongelmista tai ehkä kun ei tarvitse viimeiset mun harrastukseen laittaa.

Niin tuon viestin kirjoittajalla on itsellään varaa ostaa kaikkea kivaa.. Ymmärsin itse niin. Ja lähinnä tuomitsi velaksi ostajat. Ei

 

Varmaan jäänyt joku katkeruus lapsuudesta, kun en saanut ikinä mitään ja koin siitä kiusaamista.
Mä luulen olevani myös vähän rasittava persoona ja luulen ettei minusta kukaan pidä tällaisena ja luksus on ainoa millä saan ihailua.

Hirveän raskasta tämä on. kierre jota en saa loppumaan. Seinällä on nytkin uusi string hyllykkö ja mä vaan rupean itkemään kun katson sitä.

Mistä sä tiedät ettei kukaan susta pidä? Mä luulen se on vain sun päässä.
Tuskin joku susta alkaa pitämään vain siksi että ne luule että elät luxus elämä . Itse jos näytän edes vähän luxusta en saa ympärille kun katkeria ihmisiä.

 

Ööö vähän väärin sanottu.
Itsekin ostelen vain laatua, design lamppuja, sisustus tuotteita ja kallista laadukasta meikkiä, vaatteet ja niin edelleen. Mutta siksi kun en kestä mitään HM, Jysk laatua (Paitsi Ikea ja Zaara on kivaa, ainoat Suomessa mistä saa ees jotain lapsille ja kotiin). Sekä olen yleensä aika siisti ihminen niin jos jotain tarvitsen vaikka myydä saan aina omia takaisin välillä jopa enemmän, kun rakastan kaikkia erikoista ja harvinaista. Mutta joo, en kärsi mistään ongelmista tai ehkä kun ei tarvitse viimeiset mun harrastukseen laittaa.

Anteeksi, mutta en ymmärtänyt pointtiasi? Voi olla kyllä, että itse kirjoitin sekavasti.

Minäkin ostan paljon kaikkea kallista. Henkka Maukalla en yleensä edes käy. Toki lapselle siellä on joskus jotain ihan kivaa. Mulla on varaa ostetaa merkkikamaa, sisustaa, matkustaa ja vieläpä säästää ja sijoittaa. Mutta en mä mitään Vuittonia osta heti tosta noin vaan, vaikks voisin. Harkitsen tarkkaan ja jos sen verran jää rahaa yli kaikesta muusta niin ostan.
Ostelu on ok, jos on ylimääräistä.
Jos ei ole rahaa lamppuun X tai kenkiin X niin mä itse jättäisin ostamatta. Osamaksu ei ole mulle mikään vaihtoehto.

En todellakaan tuomitse ketään. Jokainen ostakoon velaksi mitä haluaa. Ihan sama mulle.

Mä vaan itse henk. koht pidän ihan järjettömänä sitä, että jos rahat on tiukilla niin silti on pakko saada lapselle joku merkkivaate tai vielä kamalampaa..sisustaa lainarahalla.

 

Itsellä vähän toisinpäin. Aina kun jotain ostan niiin pitää muistaa mainita et tarjouksesta ostin, puoleen hintaan. Yleensä Suomessa pröystäily ja luxus-tuotteet koetaan mun mielestä jotenkin noloiksi.

Me ei oltu ulkomailla viime vuonna eikä päästä tänäkään vuonna, koska remppasimme keittiön ja vaihdoin autoa. Tai no itse kyllä kävin viikonloppureissulla ilman perhettä. Eikä autokaan ole uusi eikä kallis. Kaikkeen ei rahat riitä vaikka olemme ihan keskituloisia. Mitään designia ei osteta ikinä...

Kaverit on ihan tavallista porukkaa joten kukaan ei tuhlaile merkkitavaraan.

 

Anteeksi, mutta en ymmärtänyt pointtiasi? Voi olla kyllä, että itse kirjoitin sekavasti.

Minäkin ostan paljon kaikkea kallista. Henkka Maukalla en yleensä edes käy. Toki lapselle siellä on joskus jotain ihan kivaa. Mulla on varaa ostetaa merkkikamaa, sisustaa, matkustaa ja vieläpä säästää ja sijoittaa. Mutta en mä mitään Vuittonia osta heti tosta noin vaan, vaikks voisin. Harkitsen tarkkaan ja jos sen verran jää rahaa yli kaikesta muusta niin ostan.
Ostelu on ok, jos on ylimääräistä.
Jos ei ole rahaa lamppuun X tai kenkiin X niin mä itse jättäisin ostamatta. Osamaksu ei ole mulle mikään vaihtoehto.

En todellakaan tuomitse ketään. Jokainen ostakoon velaksi mitä haluaa. Ihan sama mulle.

Mä vaan itse henk. koht pidän ihan järjettömänä sitä, että jos rahat on tiukilla niin silti on pakko saada lapselle joku merkkivaate tai vielä kamalampaa..sisustaa lainarahalla.

Ok ymmärsin väärin vähän
Samaa mieltä sun kanssa, kun pidän itsekin järjettömänä sen jos joku ostelee jatkuvasti lainarahalla. Vielä voin ymmärtää jos on tiukka ja auton pakko saada että pääse vaikka töihin mutta että muuten vaan jotain kallista en tajua. Kun jokaisella on oikeus tehdä vaikka työt sen eteen jos halua jotain kallista ja hienoa, mutta on ihmiset ketkä vaan elää lainarahalla ja lopuksi eivät voi edes omia velkoja maksaa. Muut sitten kärsii, kun joku vain halua.

P. S. Itse rakastan Vuittonia mutta olen tosi hullu keräilijä.

 

Itsellä vähän toisinpäin. Aina kun jotain ostan niiin pitää muistaa mainita et tarjouksesta ostin, puoleen hintaan. Yleensä Suomessa pröystäily ja luxus-tuotteet koetaan mun mielestä jotenkin noloiksi.

Me ei oltu ulkomailla viime vuonna eikä päästä tänäkään vuonna, koska remppasimme keittiön ja vaihdoin autoa. Tai no itse kyllä kävin viikonloppureissulla ilman perhettä. Eikä autokaan ole uusi eikä kallis. Kaikkeen ei rahat riitä vaikka olemme ihan keskituloisia. Mitään designia ei osteta ikinä...

Kaverit on ihan tavallista porukkaa joten kukaan ei tuhlaile merkkitavaraan.

Mitä väliä jos ,,Suomessa,, luxus tuotteiden ostaaminen on noloa ;-). Välillä tuntuu kun ihmiset elää vain muiden takia ja joko eivät uskalla tehdä ja sanoa mitään tai tekevät enemmän että saa muita ärsyttää, hauska kansa.

 

No en ole eläissäni omistanut yhtäkään luksus tuotetta. Tai no joskus mulla oli joku ihan ökyhintainen hajuvesi. Lasketaanko se?

Meillä on arkkitehdin suunnittelema yli 200m2 kivitalo ja kaksi autoa, joisten toinen ns "merkkiauto". Nää on ne meidän rah
asyöpöt. Mä oon parturikampaaja, joten palkkaa tulee sen mukaan mitä on asiakkaita. Joulukuu ja toukokuu on sesonkeja, jolloin mulla voi jäädä käteen parhaimmillaan jopa 1700 ja sit esim tammikuussa ja syyskuussa on hiljaisinta ja käteen jää heikoimmillaan 800e. Silloin en pärjää, vaan ONNEKSI saan apua vanhemmiltani ja miehen vanhemmilta. Mä teen myös siivoojan hommia sivutyönä ja vapaa-aikaa ei ole juurikaan. Siivouksesta jää 500e kuussa.

Velkoihin meillä menee kuukaudessa melkein 2500e. Mun miehen nettopalkka on 1800-2500e. Hän on tehdasduunari ja jos tekee viikonloput töitä eli 7 päiväistä työviikkoa niin käteen jää 2500e, mutta se tarkottaa ihan älytöntä töiden tekoa. Normaalilla kuukauipalkalla jää 1800e. Lapsilisät jää kahdesta lapsesta. Mies tekee pieniä remppahommia, auttaa kavereita raksalla, sukulaisen maatilalla jne mistä saa rahaa.

Velat, vakuutukset, autoverot, kiinteistöverot, bensat, ruoka, harrastukset, laskut jne jne.. Meidän tulot ei riitä millään.. Talous on viturallaan.

 

Mun on taas tosi vaikea tajuta, että mitä hienoa on ostaa ylihintaista kamaa ja luulla olevansa sen vuoksi jotain erityistä?
Hemmetisti hienompaa on tehdä itse, saada, löytää tai ostaa halvalla jotakin hienoa.
Kuka tahansa voi sisustaa kotinsa upeasti ja tuunata itsensä trendikkäästi isolla rahalla. Mutta se, joka sen tekee puoli- ilmaiseksi, on todellinen mestari.

 

Mun on taas tosi vaikea tajuta, että mitä hienoa on ostaa ylihintaista kamaa ja luulla olevansa sen vuoksi jotain erityistä?
Hemmetisti hienompaa on tehdä itse, saada, löytää tai ostaa halvalla jotakin hienoa.
Kuka tahansa voi sisustaa kotinsa upeasti ja tuunata itsensä trendikkäästi isolla rahalla. Mutta se, joka sen tekee puoli- ilmaiseksi, on todellinen mestari.

Mä oon tommonen puoli-ilmaiseksi sisustaja
Koluan nettikirpparit ja paikalliset kirpparit ym.
Tuunaan myös paljon itse.
En uskalla edes ajatella, paljonko meidän sisustukseen olis mennyt rahaa jos olisin kaikki ostanut uutena! Oikeastaan ainoat uutena ostetut huonekalut on sängyt ja hoitopöytä.

 

Mä oon tommonen puoli-ilmaiseksi sisustaja
Koluan nettikirpparit ja paikalliset kirpparit ym.
Tuunaan myös paljon itse.
En uskalla edes ajatella, paljonko meidän sisustukseen olis mennyt rahaa jos olisin kaikki ostanut uutena! Oikeastaan ainoat uutena ostetut huonekalut on sängyt ja hoitopöytä.

Ihanaa!!!!
Ja eikö ole sinustakin ihanaa, että kukaan ei voi arvottaa sisustustasi minkään hinnaston mukaan. Se on täysin sinun luomasi ja varmasti sinun näköisesi? Ei sen näköinen, mitä sinä luulet, että muut haluaa sen olevan?

 

Nyt saatan ostaa vaikkapa Macin meikkejä ja "meikkailla" vähän töissä ihan vaan, että joku sanoisi "wooo sulla on oikein macin huulipuna".

Onko joku muka oikeasti tullut sanomaan noin? Veikkaan, että puolet porukasta ei edes tunnista jotain Macia ja 99%:a ei kiinnosta, millä meikkaat.

 

Ihanaa!!!!
Ja eikö ole sinustakin ihanaa, että kukaan ei voi arvottaa sisustustasi minkään hinnaston mukaan. Se on täysin sinun luomasi ja varmasti sinun näköisesi? Ei sen näköinen, mitä sinä luulet, että muut haluaa sen olevan?

Kyllä, ihan mun, tai oikeastaan meidän, näköistä!
Vanhatkin huonekalut saa uuden ilmeen kun jaksaa hioa, maalata ja verhoilla uudestaan ja varmasti saa just sen näköiset kun itse tykkää.

Toki mullakin on paheeni.. Vallilan tekstiilit nimittäin mutta nekin on kaikki ostettu tarjouksista (just oli Tokmannillakin sivuverhot hintaan 15.95) tai kirppareilta.

 

Niin tuon viestin kirjoittajalla on itsellään varaa ostaa kaikkea kivaa.. Ymmärsin itse niin. Ja lähinnä tuomitsi velaksi ostajat.

Eihän tuollaisia pidäkään velaksi ostaa, niitä ostetaan vain, jos ne voidaan heti maksaa kokonaan, ja sittenkin vain silloin, jos tilille jää vielä pahan päivän varaa.

AP selvästi tietää miten pitää elää, mutta kuvittelee, että jotakuta kiinnostaa hänen tavaransa, ja siksi elää hölmösti. No, voin AP:lle kerta, että kukaan ei edes huomaa, onko kassisi 10 euron vai 1000 euron hintainen. Et saa mitään vau-reaktiota muissa aikaan ikinä, koska ihmiset ovat paljon kiinnostuneempia omista tavaroistaan kuin muiden tavaroista. Terapiasta voisi olla apua.