[QUOTE="tiina";28617189]Miksi aina ajatellaan niin, että lapsi rajoittaa elämää nuorena, mutta ei vanhempana? Asiahan voi olla myös niin, että lapsi ei rajoita elämää nuorena, mutta rajoittaa vanhempana. Mulla nimittäin näin. ONNEKSI tein lapseni 17v ja 19v, sillä jos olisin odottanut yli kolmekymppiseksi, lapset rajoittaisivat elämääni.
Elin oikein onnellisen, tasapainoisen ja seesteisen nuoruuden, suoritin korkeakoulututkinnon ja lapseni eivät ole mistään jääneet paitsi.
38-vuotiaana sain haluamani ja tavoittelemani ylennyksen, johon kuuluu jatkuvaa matkustelua. Onneksi lapseni ovat nyt täysi-ikäisiä ja asuvat jo omillaan, sillä en voisi toteuttaa unelmaani, jos lapseni olisivat nyt alaikäisiä.
Matkustelen työssäni paljon ja jouduin olemaan välillä kuukauden ulkomailla, pari viikkoa Suomessa, viikon ulkomailla, kuukausi Suomessa ja sitten saatan kuukauden aikana kiertää useita maita.
Työni on myös melko hektistä.
Olen aloittanut myös harrastuksen, jota en voisi niin täysipainotteisesti harrastaa, mikäli lapseni olisivat pieniä.[/QUOTE]
Siihen vaikuttaa tietysti se, että yleensä ihmiset haluavat juurikin nuorena kulkea vapaana ja silloin myös yleensä muutetaan ja pyöritään muutenkin päämäärättömästi ympäri maata ja maailmaa. Luulen, että myös se vaikuttaa, että lapset ovat kuitenkin elinikäinen sitoumus. Vaikka ne ovat lentäneet kotoa pois niin niistä on kuitenkin aina huolta ja voi olla, että heidän elämässä pitää olla ihan konkreettisesti mukana vanhempanakin.
