En olisi ikinä jaksanut hoitaa vauvaa alle 30-vuotiaana

Mun elämä olis mennyt totaalisesti metsään jos olisin lapset saanut ennen kuin täytin 30. Olis jäänyt koulut käymättä, nuoruus kaikkine ihanine kokemuksineen ja vapauden tunteineen kokematta ja mahtava uraputki aloittamatta, jos olisin lapset niin nuorena tehnyt. Valvomiset ja muut ei ole mua koskaan pelottaneet, eikä mun kroppa ole kokenut katastrofia kahdesta raskaudestakaan, vaikka olen ne joidenkin mielestä vanhana kokenut (33 ja 35v).

 

Plaaaplaaaaplaaaa....

 

Ööh....Niin? Mun kroppa taas kestää oikein hyvin kun saan neljännen lapsen nyt 26-vuotiaana. Olen saanut koulut käytyä, ammatin ja kaikki nuoruuden ihanat kokemukset on koettu. Minä kun en koe lapsiani esteenä elämiselle.

 

Ööh....Niin? Mun kroppa taas kestää oikein hyvin kun saan neljännen lapsen nyt 26-vuotiaana. Olen saanut koulut käytyä, ammatin ja kaikki nuoruuden ihanat kokemukset on koettu. Minä kun en koe lapsiani esteenä elämiselle.

Mulle ne todellakin olis olleet este elämiselle, jos olisin ne nuorempana saanut, niin sitovaa lasten hoito on. Nyt ei tunne onneksi jääneeni mistään paitsi, kun on ehtinyt nähdä ja kokea vaikka mitä tähän ikään mennessä.

 

mulla oli 3 lapsi tehtynä ku täytin 27...

kyllä on ihanaa nyt 3kymppisenä kun lapset on jo isoja, vanhimmat aloittaa koulun ja nuorin eskarin. saa olla töissä, nauttia lapsista jne jne. onneksi tein ne jo.

 

Mä taas en olisi jaksanut hoitaa vauvaa yli 30-vuotiaana.

 

Koulut käyty, nuoruutta eletty ja eletään jatkossakin vauvan kanssa, ei se lapsi sitä estä, toki tuo vastuuta elämään, mutta enkö voisi olla nuori ja nauttia elämästä myös lapsen kanssa? Töitä kerkeän tehdä kyllä myöhemminkin.

 

[QUOTE="aloittaja";28615221]Mulle ne todellakin olis olleet este elämiselle, jos olisin ne nuorempana saanut, niin sitovaa lasten hoito on. Nyt ei tunne onneksi jääneeni mistään paitsi, kun on ehtinyt nähdä ja kokea vaikka mitä tähän ikään mennessä.[/QUOTE]

Mikä tämän aloituksen idea oli ylipäätään? Se, että ihmiset ovat erilaisia?

 

mä jaksoin hoitaa yli ja ali 30v. Myöhemmin paremminkin vaikka kakkonen olikin vaativa tapaus ja olin jo huimat 40v.

 

Koulut käyty, nuoruutta eletty ja eletään jatkossakin vauvan kanssa, ei se lapsi sitä estä, toki tuo vastuuta elämään, mutta enkö voisi olla nuori ja nauttia elämästä myös lapsen kanssa? Töitä kerkeän tehdä kyllä myöhemminkin.

Toki voit! Itse taas en olisi voinut vaan mun nuoruus olisi loppunut samantien kun olisin tullut raskaaksi. Niin me ollaan erilaisia.

 

Itse olisin varmasti fyysisesti jaksanut nuorempana paaaaljon paremmin yöheräilyt ym, mutta toisaalta silloin olisi ollut paljon vaikeampi sitoutua vauva/pikkulalsi-elämään, kun olisi tehnyt mieli mennä ja reissata. Nyt vanhempana ja paljon kokeneena ei ole enää niin tarvetta mennä kokoajan.

 

Mikä tämän aloituksen idea oli ylipäätään? Se, että ihmiset ovat erilaisia?

Ihan vastine sille ketjulle, jossa 39-vuotias ei jaksaisi hoitaa enää vauvaa. Itse en olisi jaksanut nuorempana, en sitten millään. Henkisesti siis. Fyysisesti varmaan paremmin olisin jaksanut, mutta onneksi mun lapset on olleet hyviä nukkujia, ettei tässä fyysisestikään mitenkään väsynyt ole ollut.

 

ite en olis ollu valmis äidiksi alle 25veenä, sillon aloin oikeesti toivoa vauvaa mut vasta 30veenä sain ensimmäiseni. mulle sopii äitiys vanhempana mutta en myöskään tyrmää nuoria äitejä. me kun ollaan kaikki erilaisia ja toiset on aiemmin kypsempiä kun toiset. opiskella kerkee missä vaiheessa vaan samoin kuin tehdä töitä. selvä provohan tämä aloitus oli.

 

Olen 20v ja mulla on 6kk lapsi. Opiskelut on hoidettu ja töitäki oon jo kerinny tehä. Mulle tää oli just sopiva ikä saada esikoinen

 

Mielenkiinnosta mitä olet kokenut vuosina 22-30, mikä on ollut sinulle uutta? Itse valmistun 22-vuotiaana korkeakoulusta, todella hyvä työllisyystilanne edessä ja uralla etenemisen mahdollisuudet taas melko pienet. Olen tähän ikään mennessä käynyt 19 eri maassa, useimmissa moneen kertaan. Biletetty on jo monta vuotta, alkaa jo kännäämiset ja baarissa istumiset kyllästyttämään.Niin ja omistusasunto löytyy. Niin me ollaan erilaisia, minusta alle 30-vuotiaana on todella hyvä ikä hankkia lapsia omalla kohdalla, mutta sun kohdalla ei ilmeisesti.

Mä oikein odotan, että pääsen matkustelemaan lasten kanssa, näyttämään niille maailmaa ja antamaan samallaisia kokemuksia kuin omat vanhempani minulle. Ja tekemään metsäretkiä, opettamaan lapselle pyöräilyä ja uimista, potkimaan palloa ja lennättämään leijaa.

 

Mä jaksoin hyvin eikä haitannut ettei sitä rahaa silloin vauvavuonna kauheesti ollut kun ei ollut sitä ennenkään kun oli opiskelija. Opiskelut jatkuu lapsen syntymän jälkeenkin ja kaikkea on ehditty tehdä ja kokea ja lapsenkin kanssa voi tehdä vaikka mitä Oma lapsi on jo tarhaikäinen ja mielellään otan sisarien lapsiakin välillä hoitoon vaikka olenkin alle 30

 

[QUOTE="mie vaan";28615279]Mielenkiinnosta mitä olet kokenut vuosina 22-30, mikä on ollut sinulle uutta? Itse valmistun 22-vuotiaana korkeakoulusta, todella hyvä työllisyystilanne edessä ja uralla etenemisen mahdollisuudet taas melko pienet. Olen tähän ikään mennessä käynyt 19 eri maassa, useimmissa moneen kertaan. Biletetty on jo monta vuotta, alkaa jo kännäämiset ja baarissa istumiset kyllästyttämään.Niin ja omistusasunto löytyy. Niin me ollaan erilaisia, minusta alle 30-vuotiaana on todella hyvä ikä hankkia lapsia omalla kohdalla, mutta sun kohdalla ei ilmeisesti.

Mä oikein odotan, että pääsen matkustelemaan lasten kanssa, näyttämään niille maailmaa ja antamaan samallaisia kokemuksia kuin omat vanhempani minulle. Ja tekemään metsäretkiä, opettamaan lapselle pyöräilyä ja uimista, potkimaan palloa ja lennättämään leijaa.[/QUOTE]

Mitä tarkoitat? Itse olen käynyt kaksi korkeakoulututkintoa, kun ensimmäinen osoittautui vääräksi uravalinnaksi. Myös mies on vaihtunut tuossa välillä kahdesti. Reissattu on paljon, festareita kierrelty ja vietetty sitä surutonta nuoruusaikaa ystävien kera täysin rinnoin.

Eli jos olisin tehnyt lapseni alle 30-vuotiaana olisin tällä hetkellä kahden lapsen yh, ihan väärällä alalla ja nuoruus vedettynä wc-pöntöstä alas.

 

Mielipiteensä kullakin. Itse sain lapseni 19v ja 21 v. Ja tällä hetkellä koulutukseltani oikeustieteiden maisteri ja kropassa ei mitään vikaa, ei ole riipputissejä eikä kiloja. Ja pääsempä alle nelikymppisenä näkemään vielä lasteni teinivaiheen eli varmasti kestän sen angstin!

 

Miksei AP sano suoraan, että ei olisi viitsinyt. Hyvä jos nyt viitsi.

Minä olen jaksanut hoitaa lapseni 26-, 27- ja 33-vuotiaana.

 

Mä en kokenut vauvan hoitamisessa mitään jaksamista, vaan koin vauvanhoidon todella helpoksi ja yksinkertaiseksi jutuksi, mutta tuollainen uhmaikäinen vaatiikin jo henkistä kanttia...ja fyysistäkin, kun ei esim. nuku enää niin paljon.

Henkisesti olisi varmasti ollut helpompi tulla äidiksi jossain toisessa elämänvaiheessa, sillä mä olin niin hirveän pieni raakile, enkä todellakaan valmis vanhemmaksi.
Aikamoinen sopeutuminen se on ollut ja vasta nyt tämän kevään aikana olen tajunnut, että mä haluan olla tuon lapsen kanssa, eikä enää kiinnosta oikeasti ollenkaan se vapaus, mikä oli ennen lasta.

Ihan tyytyväinen olen silti valintaani, sillä onpahan nyt ainakin huomannut, ettei vanhemmuus ole mun juttu ihan oikeastikaan.
Olin tuota mieltä jo ennen raskautumista, mutta nyt se on tullut todistettua ja "en halua lapsia" on vaihtunut "en halua lisää lapsia".
Ja onhan tässä hyvät puolensa..ei tule työelämässä myöhemmin keskeytyksiä, lapsi saa nähdä ja kokea paljon kun mä olen "nuori hilluja", saa "rennon" nuoren mutsin ja ehkä pitää minut kauan elämässään. Muunmuassa.

Jos mun ois pitäny päättää, että mun ois pakko lisääntyä jossain tietyssä iässä, niin olisin valinnut 23-25, en sen alle, enkä yli 30.

 

[QUOTE="aloittaja";28615318]Mitä tarkoitat? Itse olen käynyt kaksi korkeakoulututkintoa, kun ensimmäinen osoittautui vääräksi uravalinnaksi. Myös mies on vaihtunut tuossa välillä kahdesti. Reissattu on paljon, festareita kierrelty ja vietetty sitä surutonta nuoruusaikaa ystävien kera täysin rinnoin.

Eli jos olisin tehnyt lapseni alle 30-vuotiaana olisin tällä hetkellä kahden lapsen yh, ihan väärällä alalla ja nuoruus vedettynä wc-pöntöstä alas.[/QUOTE]

Eli jaksaminen tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, ettet ollut vielä tuolloin löytänyt omaa alaa ja oikeaa miestä?

 

Eli jaksaminen tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, ettet ollut vielä tuolloin löytänyt omaa alaa ja oikeaa miestä?

Ei, vaan kerroin mistä muusta olisin jäänyt paitsi. Jaksaminen tarkoittaa nimenomaan henkistä jaksamista, en olisi kestänyt sitä sitovuutta tuossa iässä, en ikinä. Oli ihanaa elää itsekkäästi ja ajatella kaikkea muuta kuin lapsia tuossa iässä.

 

[QUOTE="aloittaja";28615318]Mitä tarkoitat? Itse olen käynyt kaksi korkeakoulututkintoa, kun ensimmäinen osoittautui vääräksi uravalinnaksi. Myös mies on vaihtunut tuossa välillä kahdesti. Reissattu on paljon, festareita kierrelty ja vietetty sitä surutonta nuoruusaikaa ystävien kera täysin rinnoin.

Eli jos olisin tehnyt lapseni alle 30-vuotiaana olisin tällä hetkellä kahden lapsen yh, ihan väärällä alalla ja nuoruus vedettynä wc-pöntöstä alas.[/QUOTE]

No just tota tarkotin. Harmi, ettei mies ja ala valinnat onnistuneet kerralla. Mä esimerkiksi en ikinä jaksaisi opiskella uutta ammattia (en tykkää opiskelusta, opiskelija elämästä kylläkin) ja alalla melkein koko opiskeluajan keikkaileena tiedä mitä se on. En kyllä ymmärrä miten noi asiat vaikuttaa jaksamiseen, tuskin tiesit miehen ja alan olevan väärät silloin, muutenhan olisit vaihtanut jo paljon aiemmin.

 

No en minäkään sitä 17v jaksanut hoitaa mutta onneksi isovanhemmat jaksoivat niin asui siellä.Itse sain mennä ja viettää villiä nuoruuttani.Alle 30v ei kannata tosiaankaan hommata lapsia.Se toisen ketjun ap.

 

Jotenkin arvasin että tästä tulee tällainen vääntö! Ihme kun menee herneet nenään niin monilla, eikös sitä sanota että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa...! Itse olen täysin samaa mieltä kuin aloittaja. Se on hyvä jos jostakin elämä on samanlaista lasten kanssa kuin ilmankin ( sitovuuden kannalta ajatellen). Sanokoon muut mitä haluaa, mutta on ihan eriasia mennä nuorena kun ei ole vauvaa tai lapsia. Sen ymmärrän että moni nuorempi nauttii lasten kanssa olosta, mutta ei voi väittää että lasten kanssa voisi nuoruutensa samalla tavoin elää ja mennä tai on huono äiti!