En olisi ikinä uskonut että tulisin joskus olemaan näin yksinäinen :(

["yksinäinen"]

Ja mitä enemmän yritän tilannetta parantaa sitä pahemmaksi se menee. Olen jo itsekin niin hermostunut tilanteestani etten enää osaa olla normaalisti muiden ihmisten seurassa ja ihmiset tuntuvat vaistoavan "epätoivoni". Opiskelen ja en taida ikinä tutustua opiskelijatovereihini kunnolla kun jännitän enkä osaa enää olla oma itseni. Olen jäänyt ulkopuolelle kaikista ystäväporukoista ja "kuppikunnista" enkä tunnu oikein pääsevän mukaan vaikka kuinka yritän..:/

Kohtalotovereita?

 

["mirkku"]

Oma opiskeluaikani oli tuollaista. Mulla oli huono itsetunto, enkä osannut tunkea porukoihin.
Aika vaikeaa aikaa... Onneksi heti opiskelujen jälkeen löysin miesystävän ja muutenkin aloin rohkaistua ja löytää enemmän omanhenkisiä ihmisiä joiden kanssa ystävystyin.

 

["ujo piimä"]

mäkin olen yksinäinen,on mulla pari kaveria mutta...ei oo miestä ei lapsia ei mitään.Töissä on onneks työkavereita mutta sinne ne jää kun kotiin lähtee,ovat mua kaikki lähes 15v ja siitä ylöspäin vanhempia joten ei niihinkään tule pidettyä yhteyttä muuten.
Mulle tää on silleen uutta kun ennen oli mies kuitenkin joka päivä kuvioissa mutta nyt ei ole niin outoa on.Onneks nyt on ees noi 2 kaveria joista kyllä toinenkin on etääntynyt...en tiedä miksi. En minäkään osaa tutustua uusiin ihmisiin vaikka ajttelen aina et nyt uskallan mutta sitten tosi paikan eessä en saa suuta auki.