Ihan samaa mieltä kuin jo moni täällä, moukkaa mun miehestäni ei saa, vaikkei hän mulle ostakkaan lahjaa äitienpäivänä. En ole koskaan sellaista halunnutkaan. Äitienpäivänä haluan vain ja ainoastaan, että mieheni auttaa lapsia minun muistamisessani. Äitienpäivä on vuoden ainoa aamu, kun saan kauniisti katetun ja herkullisen aamiaisen tarjottimella sänkyyn tarjoiltuna. Saan myös lapsiltani kortin, ja rakastan eniten sitä, kun kuulen kuinka astiat kolisevat ja lapset kuiskailevat. Kuinka he syöksyvät ulos poimimaan valkovuokkoja. Kuinka he ovat jo pitkään olleet malttamattomia, kun haluaisivat jo antaa lahjansa minulle. Sitä on äitienpäivä minulle.
Tuo kaikki ei tarkoita sitä, eteikö mieheni arvoistaisi minua äitinä ja vaimona. Hän todentotta tekee niin. Hänen rakkautensa osoitukset ovat pieniä ja joka päiväisiä. Esim. kerran talvella olin kadottanut toisen nahkahansikkaani. Autoa ei oikein ajeta lapaset kädessä. Mies oli kaivanut jostain esiin omat toiset nahkahanskansa ja jättänyt ne minulle esille. Tai kun hän tulee tänään kotiin, tuo todennäköisesti minulle jotain pientä herkkua. Hän osoittaa rakkauttaan tekemällä myös asioita, joista ei itse välittäisi tai joita ei itse tekisi, mutta tietää minun nauttivan niistä. Arvostan kaikkea sitä mitä hän tekee, enkä tarvitse äitienpäivänä häneltä lahjaa kertomaa, että hän arvostaa minua äitinä.
Toisissa perheissä on toiset tavat, tämä on meidän perheemme tapa!
