En oikein ymmärrä, mutta ehkä ei tarvitsekaan

[että näin]

Isovanhemmilla on yksi esine, jonka olisimme halunneet lapsillemme. Olisin maksanutkin siitä eli ostanut sen, jos rahasta on kiinni, mutta ei. Sitä korkeintaan lainataan. Tällä hetkellä sitä ei käytä kukaan ja meidän lapset on ainoat lapsenlapset. Lisää lapsenlapsia tuskin on tulossa lähivuosina. Sisarukset ovat 30-v lapseton sinkku, joka ei omien sanojensa mukaan halua lapsia ja alle 20-v opiskelija. Kumpikaan ei edes seurustele kenekään kanssa. Siitä huolimatta tätä esinettä ainoastaan lainattaisiin meille ja se pitäisi palauttaa, kun tulevat lapsenlapset tarvitsevat sitä. Se on vanha ja sitä joutuisi kunnostamaan, joten en ala lainata sellaista. Kauhea homma laittaa se kuntoon ja sitten pitäisi antaa se pois.

Eihän kenenkään ole pakko antaa/myydä tavaroitaan muille. Mutta ihmettelen silti vähän, kun nyt sitä ei kukaan käytä ja meidän lapset käyttäisivät. Mutta ei, odotetaan nyt vaan niitä tulevia ja ilmeisesti arvokkaampia lapsenlapsia, joita ei näillä näkymin tule ikinä.

 

[Vasemman käen rukkanen]

Kehto? Lainaan minäkin sen vain pyysin ja palautin aina käytön jälkeen Se vaan kuuluu sinne vanhaan taloon

 

[salla]

jospa sillä tavaralla on jotakin sellaista tunnearvoa ettei siitä haluta luopua?
vaikea sanoa kun ei tiedä mistä on kyse.
miksi teidän pitäisi saada juuri se?

 

[cat]

Oletkohan nyt hiukan itsekäs

"Mutta ei, odotetaan nyt vaan niitä tulevia ja ilmeisesti arvokkaampia lapsenlapsia, joita ei näillä näkymin tule ikinä"

Usoisin että isovanhemmat haluavat antaa kaikille tuleville lapsenlapsille mahdollisuuden sillä leikkiä,ja jos sen teille antaa kun niin tykätään niin varmasti menee rikki jossain vaiheessa.
Nyt kun esine on isovanhempien hoidossa sillä' voi sitten teidän lapset sekä tulevat lapsenlapset kaikki yhteisesti leikkiä,ja näin pysyy ehkä jonkilaisessa kunnossa.
Ja lastenkin on opittava ettei kaikkea saa,kaikki ei ole rahalla ostettavissa.Tämä on hyvä opettaa lapsille,etteivät aina kuvittele vanhempien ostavan sen ja sen koska rahalla saa.
Rahalla ei onneksi kaikkea saa

 

[Rouva B]

Niin tai voisitteko sopia, että se kyllä kulkisi aina suvussa? Eli että aina annettaisi eteenpäin uudelle vauvalle? Ja että kaikki jotka esinettä käyttävät, sitoutuisivat sitä huoltamaan ja pitämään kauniisti?

-Bee

 

[ap]

Kyse ei ole pienen vauvan tavarasta. En nyt tässä ala eritellä mikä se on, mutta tällä hetkellä sitä ei käytä kukaan. En oikein jaksa uskoa, et meidän lapset saa ikinä serkkuja, jotka sen joskus ottaisivat käyttöön. En halua lainata mitään, mikä tarvitsee palauttaa pyydettäessä. Miksi ihmeessä minä näkisin kovan vaivan ja kunnostaisin sen toisten lapsia varten. Ja entä jos sille tapahtuu jotain ja se on vain lainassa. Kiva siinä sitten sanoa, et oho sori ei voidakaan palauttaa. Hankin vastaavan tavaran muualta. Sillä se tulee hoidettua. Tulee vaan väkisin mieleen, et meidän lapsilla ei ole mitään väliä, kun tavaraa mieluummin säästetään niitä muita lapsenlapsia varten. Ei niitä ole vielä olemassakaan, tuskin suunnitteillakaan, mutta kai niitä silti kannattaa odottaa ja säästää se tavara vain niitä varten.

 

[Pinki]

Jos se on laitettu papereihin, että menee perintönä jollekkin?

 

[Aamuäree]

Se ei ole sinun. Se joka tavaran lainaa, saa sitä pyytää myös takaisin.
Ja itse ajattelisin että jos kunnostankin, siitä voivat hyötyä myös muut- sitä esinettä ja perintöä kunnioittaen. Kuulostaa 'itsekkäältä' että haluaisit kunnostaa tavaran vain ja ainoastaan omia lapsiasi ajatellen.

Ymmärrän hyvin, että voi olla jokin tavara mistä ei vaan halua kokonaan luopua, vaikkei sitä sillä hetkellä käytettäisikään.

Ja saavathan he toivoa lisää lastenlapsia, vaikka sinä kuinka sitä mieltä olisitkin että ei niitä tule! Eivätkä varmasti ole yhtään sen 'arvokkaampia' oot vain mossahtanut kun et saanut tahtoas perille.....

 

[vv]

Minusta olet kyllä aika röyhkeä. Tietenkään isovanhempien ei tarvi sinulle mitään myydä jos eivät halua ja jos et ole valmis lainaamaan niin se on ihan oma häpeäsi. Tuon että parempia lapsenlapsia odotellessa voisi kääntää myös niin päin että miksi sinun lapsesi ovat niin arvokkaista että heidän yksin pitäisi se saada? Alle 20- vuotias saattaa ihan hyvin saada jo parin vuoden päästä lapsia samoin se 30- vuotias vaikka nyt puhuisikin ettei halua.

 

[vieras]

Minulle tulee mieleen, että kyseessä olisi joku vanha keinuhevonen tai muu vanha lelu ja ymmärän isovanhempia, etteivät he halua antaa sitä ainoastaan teidän käyttöönne, vaan haluavat sen yhtälailla kaikkien muiden käyttöönkin tarvittaessa tasapuolisuuden nimissä. Jotenkin sinun kirjoituksistasi kuultaa kaiken läpi, että se olisi teille, eikä muilla olisi siihen sitten mitään oikeutta. Todennäköisesti sillä (mikä se sitten onkin) on suurta tunnearvoa isovanhemmille itselleen.

 

[v]

Mun vanhemmat ovat tuollaisia. Tasapuolisia jopa epäoikeudenmukaisuuteen saakka toisinaan. Mutta olen kyllä tyytyväinen: mun lapseni on meidän ison sisaruskatraan kuopus, lapsen nuorinkin serkku on jo 13-vuotias. Minusta on kiva, että mummolassa on niitä samoja lasten tavaroita, joita siellä oli jo silloin kun vanhimman sisareni lapset olivat pieniä (parikymmentä vuotta sitten).

Ei kukaan varmaan minunkaan lapsentekoon uskonut, ehkä vähiten minä itse, mutta niin vain elämä osaa yllättää iloisestikin.

 

[vieras]

Hankalaa ottaa kantaa, kun ei tiedä mistä on kyse. Mutta yleensä olen sitä mieltä, ettei perintöä voi jakaa, jollei mummo/vaari itse sitä ehdota. Kannattaa ostaa muualta. Sisarukset ovat vielä niin nuoria, ettet oikeasti voi tietää tuleeko serkkuja. Ja onko isovanhempien ajatus edes se, että tavaraa säästetään jollekulle.

 

[ap]

Jos se on laitettu papereihin, että menee perintönä jollekkin?

No eikö olisi reilumpaa sanoa suoraan, ettei sitä haluta meillle antaa ja piste. Miksi pitää tarjota edes lainaksi, jos se on varattu jollekin lapselle, jota ei ole edes olemassa.

 

[Aamuäree]

Jos se on laitettu papereihin, että menee perintönä jollekkin?

No eikö olisi reilumpaa sanoa suoraan, ettei sitä haluta meillle antaa ja piste. Miksi pitää tarjota edes lainaksi, jos se on varattu jollekin lapselle, jota ei ole edes olemassa.

Turhaan änkkäät asiasta palstalla, meillä on nyt vain sun mielipiteesi asiasta.

Miksi et voi 'aikuisten tavalla' jutella asiasta vanhempiesi kanssa? Tuli vain mieleen...

 

[juuh]

Mä en nyt kertakaikkiaan ymmärrä miksi vedetään herneet nenään kun ei saa jotain esinettä, joka kuuluu jollekin toiselle?

Siis häh?

Että jos nyt vaikka mun äidillä ois villasukat jotka sopii mulle mutta ei sille ni sen ois pakko ne mulle antaa? Eihän se noin mene. Jos se vaan haluiski niitä sukkia muutenvaan säilytellä ni eiköhän sillä ole siihen oikeus.

Omistajat saavat vaikka polttaa esineensä takassa ja ap voi sitten imeskellä meloneja nenäänsä ihan keskenään. Jotenkin ihan outo tapaus.

 

[siiri]

Ilmeisesti kyse ei ole sinun vanhemmistasi. Mitäpä jos esineeseen liittyy jopa jokin vaikea asia jonka vuoksi eivät halua antaa. Esim esine on kuulunut jollekin kuolleelle omaiselle tai vastaavaa josta ei vain haluta puhua eikä siksi antaa lapselliekkaan. Näitä nimittäin löytyy eikä niistä välttämättä puhuta edes omille lapsille.

 

[vieras]

Jos se on laitettu papereihin, että menee perintönä jollekkin?

No eikö olisi reilumpaa sanoa suoraan, ettei sitä haluta meillle antaa ja piste. Miksi pitää tarjota edes lainaksi, jos se on varattu jollekin lapselle, jota ei ole edes olemassa.

Turhaan änkkäät asiasta palstalla, meillä on nyt vain sun mielipiteesi asiasta.

Miksi et voi 'aikuisten tavalla' jutella asiasta vanhempiesi kanssa? Tuli vain mieleen...

Tai miehen vanhempien , kuulostaa paremmin heiltä...

 

[Aamuäree]

Jos se on laitettu papereihin, että menee perintönä jollekkin?

No eikö olisi reilumpaa sanoa suoraan, ettei sitä haluta meillle antaa ja piste. Miksi pitää tarjota edes lainaksi, jos se on varattu jollekin lapselle, jota ei ole edes olemassa.

Turhaan änkkäät asiasta palstalla, meillä on nyt vain sun mielipiteesi asiasta.

Miksi et voi 'aikuisten tavalla' jutella asiasta vanhempiesi kanssa? Tuli vain mieleen...

Tai miehen vanhempien , kuulostaa paremmin heiltä...

Tjaah- mistähän mä ajattelinkin että omat vanhemmat... no, kenen tahansa vanhempia ovatkin :xmas:

 

[ap]

Hankalaa ottaa kantaa, kun ei tiedä mistä on kyse. Mutta yleensä olen sitä mieltä, ettei perintöä voi jakaa, jollei mummo/vaari itse sitä ehdota. Kannattaa ostaa muualta. Sisarukset ovat vielä niin nuoria, ettet oikeasti voi tietää tuleeko serkkuja. Ja onko isovanhempien ajatus edes se, että tavaraa säästetään jollekulle.

Nimenomaan ajatus on juuri se, että sitä säästetään niille muille lapsenlapsille, joita ei ole edes olemassa. Mielestäni olisi selkeämpää, että me ostaisimme sen lainaamisen sijaan ja tarvittaessa, jos niitä serkkuja joskus muka tulee, myisimme sen sitten taas heille. Ei se meidän lapsien käytössä kuitenkaan ikuisesti olisi. Jos se olisi oma, se voisi antaa eteenpäin sitten kun ei itse enää tarvitse. Jos se on lainassa, se pitää palauttaa heti kun pyydetään riippumatta siitä tarvitseeko sitä vielä vai ei.

Mutta jos isovanhempien mielestä on parempi, että iso esine vie paljon tilaa tyhjänpanttina ja odottaa pölykerroksen alla lapsenlapsia, joita joko tulee tai sitten ei, niin siitä vaan.

 

[Aamuäree]

End of story. Niistähän varovasti :saint:

 

[ap]

Mä en nyt kertakaikkiaan ymmärrä miksi vedetään herneet nenään kun ei saa jotain esinettä, joka kuuluu jollekin toiselle?

Siis häh?

Että jos nyt vaikka mun äidillä ois villasukat jotka sopii mulle mutta ei sille ni sen ois pakko ne mulle antaa? Eihän se noin mene. Jos se vaan haluiski niitä sukkia muutenvaan säilytellä ni eiköhän sillä ole siihen oikeus.

Omistajat saavat vaikka polttaa esineensä takassa ja ap voi sitten imeskellä meloneja nenäänsä ihan keskenään. Jotenkin ihan outo tapaus.

On toki. Mutta jos sä olisit ilman villasukkia ja sun äidilläs kaappi täynnä hänelle väärän kokoisia sukkia, mut ei piruuttaankaan antais niitä sulle, niin eikö sekin olis vähän hassua? Mä antaisin omille lapsilleni vastaavassa tilanteessa, mut ehkä meitä on moneksi.

 

[juuh]

Mä en nyt kertakaikkiaan ymmärrä miksi vedetään herneet nenään kun ei saa jotain esinettä, joka kuuluu jollekin toiselle?

Siis häh?

Että jos nyt vaikka mun äidillä ois villasukat jotka sopii mulle mutta ei sille ni sen ois pakko ne mulle antaa? Eihän se noin mene. Jos se vaan haluiski niitä sukkia muutenvaan säilytellä ni eiköhän sillä ole siihen oikeus.

Omistajat saavat vaikka polttaa esineensä takassa ja ap voi sitten imeskellä meloneja nenäänsä ihan keskenään. Jotenkin ihan outo tapaus.

On toki. Mutta jos sä olisit ilman villasukkia ja sun äidilläs kaappi täynnä hänelle väärän kokoisia sukkia, mut ei piruuttaankaan antais niitä sulle, niin eikö sekin olis vähän hassua? Mä antaisin omille lapsilleni vastaavassa tilanteessa, mut ehkä meitä on moneksi.

Kuka on sanonut että piruuttaan? Jos sillä ois yhdet sukat, joita mielellään pällistelis?

Ymmärsin, että teilläkin YKSI esine, josta ei halua luopua. Ei tartte. Eri asia jos oliski se sata, ja vois jokaiselle antaa, ja itsellekin jäis.

 

[miksimää]

Minulla on joitakin lasten vanhoja rääsyjä varastossa. Täysin käyttämättömänä ja lainauskiellossa. Siellä ne ovat tarvittaessa jos haluan niitä katsella. Ymmärrän täysin isovanhempia. Se on heidän ja he haluavat pitää sen lähellään.

 

[vv]

Hankalaa ottaa kantaa, kun ei tiedä mistä on kyse. Mutta yleensä olen sitä mieltä, ettei perintöä voi jakaa, jollei mummo/vaari itse sitä ehdota. Kannattaa ostaa muualta. Sisarukset ovat vielä niin nuoria, ettet oikeasti voi tietää tuleeko serkkuja. Ja onko isovanhempien ajatus edes se, että tavaraa säästetään jollekulle.

Nimenomaan ajatus on juuri se, että sitä säästetään niille muille lapsenlapsille, joita ei ole edes olemassa. Mielestäni olisi selkeämpää, että me ostaisimme sen lainaamisen sijaan ja tarvittaessa, jos niitä serkkuja joskus muka tulee, myisimme sen sitten taas heille. Ei se meidän lapsien käytössä kuitenkaan ikuisesti olisi. Jos se olisi oma, se voisi antaa eteenpäin sitten kun ei itse enää tarvitse. Jos se on lainassa, se pitää palauttaa heti kun pyydetään riippumatta siitä tarvitseeko sitä vielä vai ei.

Mutta jos isovanhempien mielestä on parempi, että iso esine vie paljon tilaa tyhjänpanttina ja odottaa pölykerroksen alla lapsenlapsia, joita joko tulee tai sitten ei, niin siitä vaan.

No ehkä se pointti on juuri tuo että eivät halua sinun antavan sitä eteenpäin ihan kenelle vain.

 

[piina]

Mun mielestä ei ole mitään outoa, ettei halua luopua jostain, vaan haluaa säilyttää sen itsellä ja jättää perinnöksi kun aika jättää. Mun mielestä on enemmin outoa se, että vängellä halutaan sellainen esine itselle.