En oikein ymmärrä perheitä, joissa isä (tai äiti) on jatkuvasti töissä.

Esim. rekkakuskeja tai muuta reissutyötä tekeviä tms. Miten parisuhde jaksaa tuollaista? Onko se kotona oleva puoliso tyytyväinen tilanteeseen? Entä isän ja lasten välit? Tunnen perheen, jossa isä on rekkakuski ja AINA töissä, lähtee aamukuudelta ja palaa usein vasta iltakymmeneltä...ainoastaan sunnuntait ovat JOSKUS vapaita ja silloinkin lähtee yleensä harrastuksiinsa. Lapset ovat jo kaikki aikuisia/teinejä ja sama juttu edelleen, on tehnyt aina noin paljon töitä. En vaan ymmärrä millään. Onko työ noin paljon perhettä tärkeämpää? Miksi perustaa perhe, jos ei juurikaan ehdi lapsiaan näkemään/kasvattamaan? Vai ajatellaanko näissä perheissä vanhanaikaisesti, että äiti on tärkein ja isä pelkkä elättäjä? Eri juttu, jos vanhempi on sellaisissa reissuhommissa, joissa on säännöllisesti vapaata, esim. viikko töitä-viikko vapaata tms.

 

No meillä ainakin mies on työnarkomaani, ei siinä auta selittelyt lapsista tai omasta kurjasta olosta.

 

no, ole tyhmä äläkä ymmärrä, ei kiinnosta!!

 

no, ole tyhmä äläkä ymmärrä, ei kiinnosta!!

No en tosiaan ymmärrä. Minusta ei ole järkevää hankkia lapsia, jos työ on perhettä tärkeämpää.

 

Jonkun se vaan täytyy noi paska hommatkin tehdä, että maa menis eteenpäin......Ei vais, mun mies on rekkakuski ja tekee sitä epäsäännöllisen pitkää päivää. Mutta silloin kun on kotona vp:llä, niin silloin on ja puuhastelee todella paljon lastensa kanssa. Minkäs teet, että aikaa on rajoitetusti mutta se mikä meillä on, se käytetään hyvin. Yhtälailla minä ihmettelen niitä 9-17 töitä paiskovia, jotka sitten kaiken likenevän ajan juoksevat harrastuksissaan ympäri kyliä tai tekevät mitä tekevät...yhtä vähän ellei vähemmänkin heille jää aikaa olla lastensa kanssa. Enempi tuntuu semmoset valittavan yhteisestä ajastaan kuin "meikäläiset"...Kukin tekee tyylillään.

 

eipä tuolle mitään voi. kyllä välillä harmittaa todella paljon, ja varmasti menis parisuhteessa paremmin jos tuo toinen ois enemmän kotona, ts. tekis normaalia työpäivää. mut toisaalta, kun on pienipalkkainen työ, ei vähemmilläkään tunneilla oikein pärjätä.

ja se on todella todella hieno asia että miehellä sentään on töitä, kaikilla ei ole..

 

Minusta tuntuu, että monet tekevät paljon enemmän töitä kuin on pakko. Tuskin yhdenkään rekkakuskin on ihan välttämätöntä olla töissä 6 kertaa viikossa klo 06-22.00?

 

Samoja mietteitä ap:n kanssa. Itse en haluaisi mistään hinnasta alkaa siihen, että mies käy kotona vaan nukkumassa, jos sitäkään.

 

Meillä on viimeiset viisi vuotta ollut niin että me vanhemmat ollaan yhtä aikaa kotona vain viikonloppuisin ja niistäkin usein vain sunnuntai kokonaan.
Mutta tarkoitit varmaan tilannetta jossa toinen on jatkuvasti pois ja toinen paikalla.

 

up

 

Ahaa, rekkarit on nyt syynäyksen alla ...Minkäs teet, että päivät venyy. Lastit ovat matkojen päässä, välillä voi tulla kalustuksen kanssa hasardia, välillä logistiikan, välillä kelien...ja kelloakin pitää katsella, sillä digipiirturit määrittää aika rajusti, milloin auto saa liikkua ja milloin ei. Eli päivän pituus riippuu monesta eri tekijästä, ei se niin yks yhteen ole. Ja mikäli sun mies ei ole rahtari, niin mikäs sua sitten korpee? Olisit tyytyväinen omaan tilanteeseesi, kyllä me muut asian kanssa pärjätään .

 

No mun isäni on yksityisyrittäjä ja käytännössä katsoen on ollut lähes aina töissä (liikkui laivojen päällä ympäri Eurooppaa ja Afrikassakin), kun olin lapsi/nuori. Kesälomaa on noin 30 vuoden aikana pitänyt kaksi kertaa, viikon pätkät. Silloin kun oli kotona, touhusi kyllä meidän lastenkin kanssa, esimerkiksi kävi meidän kanssa elokuvissa, hiihti kanssamme, istui urheilukisojen katsomossa hurraamassa meille ja pelasi kanssamme erilaisia lautapelejä yms. Kyllä, arki kotona oli pitkälti äitini harteilla, koska isäni oli paljon poissa. Äitini kuitenkin sai olla kotona, ja hoiti siinä samalla isäni yrityksen laskutus- yms. puolta.

Meillä kolmella lapsella on ollut onnellinen lapsuus ja äitini on ollut tyytyväinen omaan elämäänsä, vaikka toki se rankkaa hänellekin on välillä ollut. Ja joo, niiden parisuhde voi hyvin, ovat edelleenkin yhdessä ja isäni on jo osa-aikaeläkkeellä. Yhdessäolovuosia tähän mennessä heillä kasassa 35v. Meillä lapsilla on läheiset välit kumpaankin vanhempaamme, kun soitamme kotiin, voi ihan yhtä hyvin puhua kumman kanssa tahansa.

 

No jonkun ne reissuhommatkin on tehtävä, ei kaikki mitenkään pysty vaihtamaan ammattiaan heti perheentulon myötä.

 

Toisilla perheillä on erilainen elämäntilanne kuin toisilla. Raha on elämiseen jostain tienattava. Meillä mies ollut aina kova tekemään työtä ja sen vuoksi mahdollistanut että minä olen voinut hoitaa pienet lapset kotona. Silti on meillä kultaakin kalliimpaa aika jonka ollaan kaikki yhdessä kotona.

 

Kunhan ihmettelen joidenkin arvoja. Minusta se on niin väärin, että perheellinen isä/äiti tekee enemmän töitä kuin on pakko ja ihmettelen etenkin niitä, jotka juoksevat ne vähäiset vapaapäivät harrastuksissa. Vaikea käsittää, kun minun lapsuudessani molemmilla vanhemmilla oli säännöllinen päivätyö, kumpikin oli viimeistään viideltä kotona ja kaikki viikonloput oli vapaita. Harrastuksissa kävivät kumpikin korkeintaan kerran viikossa. Mutta meillä olikin isä ja äiti tasaveroisia vanhempia, joille perhe on paljon tärkeämpi kuin työ, raha ja materia. Kun me lapset olimme jo lähes aikuisia, isästä tuli yrittäjä...tosin silloinkin hän oli aina viimeistään kuudelta kotona, lauantaina iltapäivällä ja sunnuntait vapaana. Ei olisi ryhtynyt yrittäjäksi silloin, kun lapset oli pieniä.

 

Missä vaiheessa se aina töissä oleva isä ehtii tutustua lapsiinsa? On ihan turha väittää, että välit on silloin läheiset tai etenkään, että molemmat vanhemmat olisivat lapsille yhtä tärkeitä. Kyllä se on ykkösvanhempi, joka on arjessa läsnä.

 

Kunhan ihmettelen joidenkin arvoja. Minusta se on niin väärin, että perheellinen isä/äiti tekee enemmän töitä kuin on pakko ja ihmettelen etenkin niitä, jotka juoksevat ne vähäiset vapaapäivät harrastuksissa. Vaikea käsittää, kun minun lapsuudessani molemmilla vanhemmilla oli säännöllinen päivätyö, kumpikin oli viimeistään viideltä kotona ja kaikki viikonloput oli vapaita. Harrastuksissa kävivät kumpikin korkeintaan kerran viikossa. Mutta meillä olikin isä ja äiti tasaveroisia vanhempia, joille perhe on paljon tärkeämpi kuin työ, raha ja materia. Kun me lapset olimme jo lähes aikuisia, isästä tuli yrittäjä...tosin silloinkin hän oli aina viimeistään kuudelta kotona, lauantaina iltapäivällä ja sunnuntait vapaana. Ei olisi ryhtynyt yrittäjäksi silloin, kun lapset oli pieniä.

Samaa mieltä. :wave:

 

Meillä on tilanne se, että mä teen jatkuvaa yötä (6päivää putkeen+2vapaata and so on) ja mies päivää (normi 5+2). Lapset hoidetaan kotona, joka tarkottaa sitä, että kun mies tulee töistä, mä painun sänkyyn. kun mies tulee nukkumaan, mä nousen ylös töihin menoa varten. Aamulla ehditään hätäsesti nähdä ehkä vartti. Koska vapaapäivät osuvat kohdilleen noin kerran kahdessa kuukaudessa, parisuhde on kyllä aika koetuksella kun yhteistä aikaa perheelle/parisuhteelle ei ole, kaikenlainen harastaminen on myös äärimmäisen hankalaa.
Homman nimi on vaan se, että pakko on töitä tehdä jos meinaa syödä.

 

Kunhan ihmettelen joidenkin arvoja. Minusta se on niin väärin, että perheellinen isä/äiti tekee enemmän töitä kuin on pakko ja ihmettelen etenkin niitä, jotka juoksevat ne vähäiset vapaapäivät harrastuksissa. Vaikea käsittää, kun minun lapsuudessani molemmilla vanhemmilla oli säännöllinen päivätyö, kumpikin oli viimeistään viideltä kotona ja kaikki viikonloput oli vapaita. Harrastuksissa kävivät kumpikin korkeintaan kerran viikossa. Mutta meillä olikin isä ja äiti tasaveroisia vanhempia, joille perhe on paljon tärkeämpi kuin työ, raha ja materia. Kun me lapset olimme jo lähes aikuisia, isästä tuli yrittäjä...tosin silloinkin hän oli aina viimeistään kuudelta kotona, lauantaina iltapäivällä ja sunnuntait vapaana. Ei olisi ryhtynyt yrittäjäksi silloin, kun lapset oli pieniä.

No meidän tapauksessamme isämme oli yrittäjä jo ennen syntymäämme. Ja turha ainakaan meidän perhettämme ja arvojamme sääliä, sinä kun et tiedä niistä yhtään mitään. =)

 

Ei sen, että mies on paljon töissä tarvitse kyllä merkitä sitä, että työ olisi tärkeämpää kuin perhe.
Joskus on vain töitä, jotka on vaan tehtävä. (a man has to do what a man has to do. B) )
ja ihan mitätön syy, ei ole taloudellisetkaan syyt. Oma mieheni tekee paljon töitä, mutta tämä on taa mahdollistanut sen, että itse sain olla lasten kanssa pitkään kotona.
Toki joskus siihen, että toinen on paljon töissä väsyy. Ja mies varmaan vieläkin enemmän.
Itse asiassa silti koen olevani jollain tapaa etuoiketettu, tai etuoikeutetumassa asemassa mieheeni nähden. Minusta ei olisi niin pitkiin työpäiviin. Joskaan se ei omalla alallani olisi mahdollistakaan.
Mutta, minä en haluaisi olla perheessäämme se, joka on aina töissä.

 

jos on koulutus, työkokemus ja nauttii työstänsä niin pitäisikö se perheen vuoksi vaihtaa sellaiseen työhön missä ei viihtyisi. siitä kun voi tulla ketutus josta kärsii sitten perhekin!
eikä työtä tällä hetkellä niin vain löydy, kun työttömyys lisääntyy.
terveisin hoitaja, joka tekee 3vuorotyötä ja pitkiä päiviä hoitaja pulan takia. jotta teillä olisi paikka mistä hakea hoitoa niille sairaille lapsillenne.

 

En ymmarra sita etta pikkupalkalla, kuten rekkakuski, joku viitsisi tehda pitkaa paivaa. Toinen asia on sitten miehet/naiset joilla on vaativa ura mutta jotka tyollaan tuovat korkean elintason koko perheelle, silloin pitkat paivat tuovat ovat oikeutettuja.

 

Älä suotta huolestu meidän arvoista, sillä ne ovat kunnossa - paremmassakin kuin monien muiden . Ja mitä tulee siihen pakosti työn tekemiseen, niin meillä ainakin on niin, että päivän tilatut hommat vain on tehtävä ja jos päivä venyy, niin sille ei voi mitään. mun käsittääkseni lähes joka paikassa pitää jokaisen tehdä se päivän kohdalle osuva homma loppuun työajan puitteissa - ja esim. rekkareilla se työ- eli ajoaika voi todellakin olla sen kahdeksan tuntia päivässä mutta se on vain puhdasta ajoa, ei siihen ole laskettu lastausta ja sen purkua... Whatever, meillä homma toimii kuten sanottua, ja hyvin mies joutaa lastensakin kanssa olemaan . Muuten, oletko miettinyt, kuka sinullekin on roudannut lopulta sen sanomalehden mitä luet tai leivän ja maidon mitä syöt ?

 

Kunhan ihmettelen joidenkin arvoja. Minusta se on niin väärin, että perheellinen isä/äiti tekee enemmän töitä kuin on pakko ja ihmettelen etenkin niitä, jotka juoksevat ne vähäiset vapaapäivät harrastuksissa. Vaikea käsittää, kun minun lapsuudessani molemmilla vanhemmilla oli säännöllinen päivätyö, kumpikin oli viimeistään viideltä kotona ja kaikki viikonloput oli vapaita. Harrastuksissa kävivät kumpikin korkeintaan kerran viikossa. Mutta meillä olikin isä ja äiti tasaveroisia vanhempia, joille perhe on paljon tärkeämpi kuin työ, raha ja materia. Kun me lapset olimme jo lähes aikuisia, isästä tuli yrittäjä...tosin silloinkin hän oli aina viimeistään kuudelta kotona, lauantaina iltapäivällä ja sunnuntait vapaana. Ei olisi ryhtynyt yrittäjäksi silloin, kun lapset oli pieniä.

Kaikkien ei tarvii tehdä samalla tavalla Eikä kaikkea tarvii ymmärtää, kunhan pitää omista asioistaan huolta.

 

jos on koulutus, työkokemus ja nauttii työstänsä niin pitäisikö se perheen vuoksi vaihtaa sellaiseen työhön missä ei viihtyisi. siitä kun voi tulla ketutus josta kärsii sitten perhekin!
eikä työtä tällä hetkellä niin vain löydy, kun työttömyys lisääntyy.
terveisin hoitaja, joka tekee 3vuorotyötä ja pitkiä päiviä hoitaja pulan takia. jotta teillä olisi paikka mistä hakea hoitoa niille sairaille lapsillenne.

Sun ei ole mikään pakko tehdä pitkiä päiviä. Jos on hoitajista pula, niin se on esimiehesi ongelma, ei sinun. Töitä kerkeää tehdä koko elämänsä, mutta lapset on vain hetken pieniä. Joillakin se koulutus, työkokemus ja työ menee vaan arvomaailmassa perheen edelle.