En oikein ymmärrä perheitä, joissa isä (tai äiti) on jatkuvasti töissä.

Tama ketju on kylla kaiken huippu! Muualla Euroopassa on kunnia asia tehda paljon toita jotta perheella on hyva elintaso, mutta Suomessa taitaa olla kunnia-asia kituutella tuilla tai pienipalkka-aloilla lopun elamaansa.

Mina kunnioitan miestani joka on sellaisessa asemassa etta hanen taytyy tehda ylitoita vakisinkin. Olemme ratkaisseet asian niin etta han ei jaa tyopaikalleen ylitoihin, vaan tekee loput tyot kotona. Itse teen normaalia tyopaivaa.

Mieheni tyo on kuitenkin taannut meille todella hyvan elintason, voin sanoa etta olen nostanut 0 eur minkaanlaisia tukia.

Minun vanhempani olivat molemmat ihan tavallisia, hieman alle keskituloisia ja tekivät töitä säännöllisillä työajoilla. Eikä meiltä lapsilta ikinä puuttunut mitään, mutta vanhempamme tinkivät omista menoistaan eikä meillä ollut esim. kahta autoa tai omakotitaloa. Eikä kyllä koskaan tarvinnut hakea sossusta rahaa. Ei tarvitse olla hyvätuloinen tullakseen hyvin toimeen. Kyllä lapsille tärkeämpää on heidän kanssa aikaansa viettävät vanhemmat kuin hyvä elintaso. Vai mitä tarkoitat hyvällä elintasolla? Kyllä meillä oli aina varaa kaikkeen tarpeelliseen ja saimme harrastaa mitä halusimme jne.

Haluamme taata lapsellemme hyvan elintason ja se pitaa sisallaan esim. paljon matkustelua josta mina myos nautin lapsena. Vanhempani ovat kummatkin yrittajia enka itse kaivannut heilta enempaa aikaa, vaikka he pitkaa paivaa tekivatkin.

Meille korkea elintaso on myos tarkea, koska en tosiaan nosta mitaan tukia, en lapsilisaa yms. ja mieheni korkea palkka takasi etta sain olla vauvani kanssa vuoden kotona normaalin 3 kk:n aitiysloman sijaan.

Lisaksi jos mies ei nyt suht' nuorena tee vaativaa hommaa, niin milloinkas sitten? Kylla se ura on luotava kolmekymppisena, muuten jaa kelkasta pois.

 

Hyvin kirjoitettu poipoipoi!

 

Minun isä on työnarkomaani ja on ollut sitä aina. Siitä jäi meille lapsille elinikäiset traumat.. Niistä lapsen tuntemista asioista voisi kirjoittaa kirjan. En toivoisi edes pahimmalle viholliselle välinpitämätöntä vanhempaa saatikka molempia. Eikä se asiaa korjaa vaikka vanhempi sanoisi välittävänsä ja rakastavansa, teot ratkaisevat. Lapset ovat todella herkkiä ottamaan omaksi syykseen kaiken.

Aivan, joku ymmärsi ajatukseni! Ei lapsi kaipaa rahaa, materiaa tai ns. laatuaikaa vaan AIKAA, ihan tavallista arkea molempien vanhempien kanssa.

ja tavallista arkea on olemassa vain yhtä ja ainoaa lajia ?
aika ja sen antaminen on todella tärkeää lapsille, mutta siitä ei kerro mitään mielestäni kyllä se, että onko ihminen kotona kaksi päivää viikosta tai viisi päivää viikosta.

No on kai itsestäänselvää, että lasten kanssa ehtii viettämään enemmän aikaa, jos on kotona kaikki illat ja viikonloput kuin silloin, jos on vain viikonloput/yhden päivän viikonlopusta. Itse en pystyisi näkemään lapsiani vain yhtenä-kahtena päivänä viikossa ja ehkä siksi minun on niin vaikeaa ymmärtää niitä, jotka ryhtyvät siihen vapaaehtoisesti.

 

Minun isä on työnarkomaani ja on ollut sitä aina. Siitä jäi meille lapsille elinikäiset traumat.. Niistä lapsen tuntemista asioista voisi kirjoittaa kirjan. En toivoisi edes pahimmalle viholliselle välinpitämätöntä vanhempaa saatikka molempia. Eikä se asiaa korjaa vaikka vanhempi sanoisi välittävänsä ja rakastavansa, teot ratkaisevat. Lapset ovat todella herkkiä ottamaan omaksi syykseen kaiken.

Aivan, joku ymmärsi ajatukseni! Ei lapsi kaipaa rahaa, materiaa tai ns. laatuaikaa vaan AIKAA, ihan tavallista arkea molempien vanhempien kanssa.

ja tavallista arkea on olemassa vain yhtä ja ainoaa lajia ?
aika ja sen antaminen on todella tärkeää lapsille, mutta siitä ei kerro mitään mielestäni kyllä se, että onko ihminen kotona kaksi päivää viikosta tai viisi päivää viikosta.

No on kai itsestäänselvää, että lasten kanssa ehtii viettämään enemmän aikaa, jos on kotona kaikki illat ja viikonloput kuin silloin, jos on vain viikonloput/yhden päivän viikonlopusta. Itse en pystyisi näkemään lapsiani vain yhtenä-kahtena päivänä viikossa ja ehkä siksi minun on niin vaikeaa ymmärtää niitä, jotka ryhtyvät siihen vapaaehtoisesti.

mutta sä oletat automaattisesti, että kaikki kotona illat ja viikonloput viettävät ovat myös OIKEASTI läsnä lapsilleen siinä.
kun mä taas ajattelen, että paikalla voi olla fyysisesti, mutta se ei tarkoita todellakaan sitä että olis mitenkään erikoisemmin läsnä lapsilleen kuitenkaan.
vrt kotiäiti 10tuntia palstailee, työäiti käy töissä 10 tuntia/pvä. kumpi on enempi läsnä ?