Tai on meilläkin omat tilit mutta hankinnat tehdään yhdessä. Kysytään toiselta ennenkuin ostetaan jotain vaikka se tehdään "omilla" rahoilla. Vähän outoa että avoliitossa voisi mällätä miten haluaa vaikka on yhteisiä menoja.
En oikein usko että pariskunnilla on normaalisti omat rahat
- Viestiketjun aloittaja kilttimies
- Ensimmäinen viesti
vierailija
Meillä on omat rahat ollu aina. Usko täi älä. En ole koskaan kyselly toiselta omista hankinnoista.
Niinnosiis me ainakin hoidetaan ne yhteiset kulut heti tilipäivänä.
Sit kuukausi kuluu ja kumpikin käyttää tilejään ruoka- ja päivittäistavaraostoksiin. Kuun lopussa päätetään, hankitaanko yli jääneellä jo jotain tulevaa vuotta varten eli vuokrataan ja maksetaan vaikka mökkivuokra tai lentomatkat tai tarvitaanko juuri sillä hetkellä jotain kalliimpaa. Tai heitänkö ylijääneet säästötilille tai lyhennänkö asuntolainaa enemmän ku ois pakko.
Periaatteessa siis kummallakin on joka kuukausi useampi satanen laittaa ihan mihkä mielii.
Sit kuukausi kuluu ja kumpikin käyttää tilejään ruoka- ja päivittäistavaraostoksiin. Kuun lopussa päätetään, hankitaanko yli jääneellä jo jotain tulevaa vuotta varten eli vuokrataan ja maksetaan vaikka mökkivuokra tai lentomatkat tai tarvitaanko juuri sillä hetkellä jotain kalliimpaa. Tai heitänkö ylijääneet säästötilille tai lyhennänkö asuntolainaa enemmän ku ois pakko.
Periaatteessa siis kummallakin on joka kuukausi useampi satanen laittaa ihan mihkä mielii.
vierailija
Kämppikset ei varmaankaan paneskele tai käy yhdessä sukuloimassa? Oma talous ei ole sama asia, kuin omat tilit.
vierailija
Kodinkoneet ym ostetaan yhdessä. Mutta kyllä mä omilla rahoilla "mällään" kun hankin vaikka uusia mattoja, lakanoita, astioita tai uusia huonekaluja.
vierailija
Suomessa homma menee yleensä näin: Jos mies tienaa enemmän (niinkuin yleensä on, koska naiset harvemmin huolii persaukisia ukkoja), niin rahat ovat yhteiset. Jos kuitenkin nainen tienaa enempi, niin molemmilla on omat rahat.
Minun mielestä on niin, että kun yhdessä elellään niin on yhteiset rahat.
Olen lukenut palstalta kuinka pariskunnasta vain toinen pääsi etelään lomalle, koska toisella oli pieni palkka eikä ollut varaa lähteä mukaan!
Tuo ei mielestäni ole mikään rakkaussuhde vaan joku ihmeellinen muu viritys.
En ikinä lähtisi lomalle tietäen että rakkain ei pääse koska hänellä ei ole rahaa!
Eikä tuntuisi oikealta sekään, että minut jätettäisi rannalle ruikuttamaan.
Olen lukenut palstalta kuinka pariskunnasta vain toinen pääsi etelään lomalle, koska toisella oli pieni palkka eikä ollut varaa lähteä mukaan!
Tuo ei mielestäni ole mikään rakkaussuhde vaan joku ihmeellinen muu viritys.
En ikinä lähtisi lomalle tietäen että rakkain ei pääse koska hänellä ei ole rahaa!
Eikä tuntuisi oikealta sekään, että minut jätettäisi rannalle ruikuttamaan.
Meillä on kyllä omat rahat. Tienaan enempi, tosin ns. ylimääräiset sijoitan ja sinällään ne menee vähän kuin yhteiseen hyvään.
Joskus saattaa olla, että maksan jostakin asiasta vähän enempi. Tai kerran ostin vaimolle auton lahjaksi.
Mutta suurimmat kulut maksamme kyllä 50-50. Olen kyllä joskus ajatellut, että voisi olla joku yhteinen tili, mutta meillä homma toimii näin. Vaimo ostaa pääosin perustarvikkeet ja kerran kuussa laittaa mulle "laskun". Ei tartte eurolleen laskea.
Joskus saattaa olla, että maksan jostakin asiasta vähän enempi. Tai kerran ostin vaimolle auton lahjaksi.
Mutta suurimmat kulut maksamme kyllä 50-50. Olen kyllä joskus ajatellut, että voisi olla joku yhteinen tili, mutta meillä homma toimii näin. Vaimo ostaa pääosin perustarvikkeet ja kerran kuussa laittaa mulle "laskun". Ei tartte eurolleen laskea.
Kuinka monesti on yleensä?
Minulla on melko korkea omanarvontunne joten minä en huoli mitään älyttömiä lahjuksia, vaikka överiantelias itse olenkin.
Olen joskus tienannut miestä enemmän, ei mitään omia rahoja ole silti koskaan ollut.
Vapaus, luonto, lämpö ja ravinto riittää ihmiselle, niillä pötkii jo hyvin pitkälle, muu on extraa.
vierailija
Kyllä joku voi jättää toisen jopa kippeenä kottiin jos on ehtinyt ostaa matkalipunMinun mielestä on niin, että kun yhdessä elellään niin on yhteiset rahat.
Olen lukenut palstalta kuinka pariskunnasta vain toinen pääsi etelään lomalle, koska toisella oli pieni palkka eikä ollut varaa lähteä mukaan!
Tuo ei mielestäni ole mikään rakkaussuhde vaan joku ihmeellinen muu viritys.
En ikinä lähtisi lomalle tietäen että rakkain ei pääse koska hänellä ei ole rahaa!
Eikä tuntuisi oikealta sekään, että minut jätettäisi rannalle ruikuttamaan.
vierailija
Uusioperheissä, joissa puolisoilla jo omaisuutta edellisestä "elämästään" on selvää, että molemmilla on omat tilinsä ja yksi yhteinen käyttötili. Avioero opettaa huolehtimaan omasta omaisuudestaan.
Me ollaan tilanteessa missä avoliitto on molemmilla ensimmäinen. Lähinnä ihmettelen sitä miten helposti voi käyttää rahoja muuhun kuin perheen ja parisuhteen hyvinvointiin. Olen aina ajatellut että avoliitto ja yhteinen talous tarkoittaa myös yhteisiä rahoja.
En saanut. Opiskeluaikoina luin Facebookin kimppakyytiryhmistä ja oletin että naiset tykkää kun ostan auton mutta olin väärässä. Pidin sen kuitenkin ja vaihdoin pois vasta kun muutin yhteen daamini kanssa.
Ja vaikkei omaisuutta enää olisikaan ni mulle ei ainakaan tulisi mieleenkään uskoa koko elämääni -etenkään rahapuolta- kenenkään toisen käsiin kokonaan.
Ite en menis, jäisin hoitamaan miestä.
yhteinen loma vietettäisi myöhemmin yhdessä.
Meillä päätetään yhdessä yli 50 euron ostoksista. Sitä pienemmät voidaan tehdä itse. Paperilaskut avaa se kenelle ne on osoitettu ja ne laitetaan kirjoituspöydälle tietokoneen viereen. Ne maksaa sitten se joka seuraavaksi kirjautuu omaan nettipankkiin. Samalla voi kysyä toiselta esimerkiksi sähköpostiin tulevista laskuista. Suoraan verkkopankkiin tulevia laskuja maksaa se kenen pankkiin ne tulee.
Tunnetaan myös tapauksia missä toinen on saanut koko perheen talouden sekaisin pelaamalla kaikki rahansa.
Paitsi ”asiantuntijoiden”, ”virkamiesten” jne. Eli ihan tuntemattomien käsissä, koko elämä.
Eihän siinä ole muuta mahdollisuutta kuin luottaa?
Aikalailla samalla tyylillä meillä. Paitsi että kengät tai takki voi hyvin maksaa reilusti yli satasen eikä sitä silti toiselta kysellä jos se on tarpeellinen.
Samoin voin sujauttaa viisikymppisen lapselle ohimennen mut yli satasen lahjoista kyllä ainakin mainitsen.
Sen takia on varmaan hyvä käydä usein yhdessä läpi perheen raha-asioita?
Kumpikin maksaa tileiltä laskuja niin selviää kyllä jos rahaa on mennyt johonkin mihin ei pitäisi?
Myös neule ja farkut maksaa lähemmäs sen satasen ja niistä päätettäisi yhdessä. Takki voitaisi yrittää korjata itse. Tarkoitus ei rajoittaa toisen rahan käyttöä vaan tällä tavalla meillä on aina hyvä käsitys perheen taloudellisesta tilanteesta.
Yhteiset rahat sopii myös niille jotka ei halua riidellä rahasta. Meidän tapauksessa meillä on myös isoja menoja mitä kaupungissa asuessa ei ollut. Viimeisin on nyt toissapäiväinen pellettisiilo ja samalla selvisi ettei pellettirekalla ole tänne mitään asiaa.