En minä ehkä jaksakaan

[homelitoosa]

oliskohan tarkoittanut lohdutukseksi tuon " et ole ensimmäinen..."
sai vaan kuulostamaan tökeröltä. mutta oikeassa olet, tuo tapahtuu nyt sinulle, ja sinulla on oikeus olla surullinen. ero ei ole ikinä helppo, vaikkei olis lapsiakaan. ja sulla on. hyvä äiti olet lapsellesi, vaikka kuinka elämä murjoo niin aina vain jaksat laittaa lapsen etusijalle :heart:

hyvää yötä, toivottavasti saat nukuttua :hug:

 

[äiti]

Tänään olin niin rikki että sanoin äidilleni vieväni pojan lastenkotiin ja vetäväni itteni hirteen.

Tämä alkaa taas... Tämä olo.... Ei helvetti, mulla on lapsi joka tarvii minua. Ajattelin että sillä on parempi muualla kun mun luona kun en jaksa.
Vaihan vaipat ja syötän, muuta apua minusta ei ole.

On niitä äitejä, saa lukea lehdistä, jotka on jopa tappanu lapsensa.
Näistä oloista kai se lähtee. Minä kuitenkin oon hakenu apua, en satuttais lasta. En vaan jaksa hoitaa. Ei kiinnosta.

Tahtosin vaan juua ja juua... Niin kauan että kuolen siihen....

Tuo lapsi oli sentään pelastus etten aikoinaan juonut itseäni hengiltä....
Nuoruus meni minulla täysin juodessa.

Voi jumalauta miten oon tsempannu!!! En jaksais enää... :'(

Suhde lapsen isään loppui vähän aikaa sitten ja laskin niin paljon sen varaan että ollaan aina yhdessä.
Tyhmä minä. Nähtiinhän se niin sata kertaa ettei siitä mitään tule. :'(
Taas yksi asia meni mönkään, tuntuu että mikään ei koskaan onnistu.

Haleja!! Itselläni kaksi lasta ja kolmas tulossa(rv 22) ja kuukausi sitten mies lähti toisen matkaan. Romahdin alkuun täysin, mutta kun ajattelin että 2 lasta ja kolmas tulossa, minä olen heille tärkeä ja minun täytyy jaksaa heidän takiaan. Toki on vaikeaa, illat itken vieläkin kun lapset nukkuu. On miestä ikävä, mutta takasin en enään ottaisi, koska meisänkin suhde veteli kauan viimeisiään. Ei muuta voi sanoa kuin päivä kerrallaan, jos saisit alkuun esim mielialalääkkeet ja pojallesi esim hoitoapua niin oma vointisi paranisi ja voisit jälleen olla onnellinen. VOIMIA!

 

[äiti]

Huonoja puolia olen paukuttanut itselleni, ei tässä niinkään ole kysymys siitä että olisin halunnut jatkaa huonossa suhteessa.
Jotenkin vaan tuntuu niin pahalta että lapselta särkyi perhe ja mietin että olisiko jotain voitu tehdä toisin että näin ei olisi käynyt.

Olisi joo voitu tehdä mutta kun mies ei puhunut, eikä ollut halukas lähtemään vaikka perheneuvolaan, niin ei kai tässä mitään ollut enää tehtävissäkään.
En minä yksin voinut tätä kannatella ja paremmaksi muuttaa vaikka toden totta minä kyllä yritin!
Oli liian raskas taakka kannettavaksi yksin.

ÄLÄ SURE ETTÄ LAPSELTA SÄRKYI PERHE: ILMEISESTI ETTE OLLEET ONNELLISIA YHDESSÄ,SIITÄ LAPSI ENEMMÄN KÄRSII KUN ELÄÄ ONNETTOMASSA PERHEESSÄ: KUN SAAT ITSESI KUNTOON NIIN POKASI ON JÄLLEEN ONNELLINE. LÖYDÄT UUDEN TASAPAINOISEN SUHTEEN JOSKUS JA LAPSI KOKEE SEN MITÄ ON ELÄÄ PERHEESSÄ JOSSA RAKASTETAAN JA AJATELLAAN PERHEEN PARASTA!

 

[The titityy]

Varmaankin meillä on pojan kanssa hyvin sitten kun tämä tästä tasaantuu.
Ei tarvitse enää jännittää kun isä ei ole hyvä isä pojalle.
Viikonloput kun isi oli kotona, niin sehän oli minulle yhtä pelkoa että miten isi jaksaa lasta edes sen aikaa, eihän se jaksanut..
Sitten suruissani olin kun isä pojalle karjuu naama punaisena kun pieni vähän itkee.
Pitäisi hermojen kestää kun vain pari päivää lapsen kanssa viikosta on.

Toivon että tulevaisuudessa löydän miehen joka rakastaa minua ja minun lasta sellaisena kuin me olemme.
Luulen vaan että kuka nyt huolisi minua jolla pieni lapsi.
Se ei tosin ole ajankohtaista. Haluan olla pojan kanssa nyt kaksin ja katsoa mieskuttuja vasta piiiiitkänajan päästä.

 

[äiti]

Varmaankin meillä on pojan kanssa hyvin sitten kun tämä tästä tasaantuu.
Ei tarvitse enää jännittää kun isä ei ole hyvä isä pojalle.
Viikonloput kun isi oli kotona, niin sehän oli minulle yhtä pelkoa että miten isi jaksaa lasta edes sen aikaa, eihän se jaksanut..
Sitten suruissani olin kun isä pojalle karjuu naama punaisena kun pieni vähän itkee.
Pitäisi hermojen kestää kun vain pari päivää lapsen kanssa viikosta on.

Toivon että tulevaisuudessa löydän miehen joka rakastaa minua ja minun lasta sellaisena kuin me olemme.
Luulen vaan että kuka nyt huolisi minua jolla pieni lapsi.
Se ei tosin ole ajankohtaista. Haluan olla pojan kanssa nyt kaksin ja katsoa mieskuttuja vasta piiiiitkänajan päästä.

Heleja vielä! Samoin minä ajattelen, mies jutut on sit joskus tulevaisuudessa. Nyt tärkein oma jaksaminen jotta lapset ja raskaus voi hyvin. Tiedän tunteesi hyvin ja tämän pahan olon. Mutta päivä kerrallaan kun menee etiäpäin niin kyllä se siittä! Voimia!!

 

[The titityy]

Päätän tämän ketjun tähän osaltani harmaan vittuilijan takia.
Koetan elää eteenpäin ja sillä siisti. :wave: