En meinaa jaksaa, kun vauva ei nuku kunnon päiväunia

Eikös tämä tarkoita että vauvan tulevaisuus on tuhoon tuomittu jos vauva on sellainen että itkee sylissä, itkee sitterissä, itkee vaikka saisi tuttia/tissiä/pulloa/lelua, itkee vaikka vanhemmat tekisivät mitä tahansa? Näitäkin tapauksia on.

No ei jos et jätä vauvaa yksin hätänsä kanssa ja vastaat itkuun.

 

Eikös tämä tarkoita että vauvan tulevaisuus on tuhoon tuomittu jos vauva on sellainen että itkee sylissä, itkee sitterissä, itkee vaikka saisi tuttia/tissiä/pulloa/lelua, itkee vaikka vanhemmat tekisivät mitä tahansa? Näitäkin tapauksia on.

Vauvalle on aivan eri asia itkeä saadessaan kuitenkin samalla turvaa/syliä ja tietäessään ettei ole "hylätty". On aivan eri asia joutua itkemään yksin, vauva elää hetkessä ja sillä hetkellä tosiasia on, että äiti ei auta vaikka on tuska ja hätä. Ei vauva vielä ymmärrä ettei oikeasti ole hylätty. Kannattaa tosiaan opiskella edes perusjutut kehityspsykologiasta…

 

Joko ap soitti itselleen apua??

 

[QUOTE="xxxx";30705811]En ole ikinä ymmärtänyt näitä kylmässä maassa lapsiaan ryömittäjiä. Ei MITÄÄN järkeä. Nokka räässä on ne lapset aina kun heitä näkee.[/QUOTE]

Hih, maastahan se flunssa iskee.

 

Ei 9 kk ikäinen lapsi ole mikään vastasyntynyt. Hänen psyykkeensä ei hajoa siitä, että äiti tekee parin metrin päässä ruokaa ja laittaa astiat koneeseen ILMAN häntä. Monet ottavat ensiaskeleitaan tuossa iässä. En todellakaan tuon ikäistä kantelisi / ole kannellut kotitöiden ajan. Pyydä 3-vuotiasta apuun viihdytykseen, saa hänkin samalla vähän haastetta. Vaihe on vaikea, mutta se helpottaa ajan kanssa.

 

[QUOTE="...";30706183]Hih, maastahan se flunssa iskee.[/QUOTE]

Mikä tuon lauseen pointti oli?

 

[QUOTE="huoh";30706224]Ei 9 kk ikäinen lapsi ole mikään vastasyntynyt. Hänen psyykkeensä ei hajoa siitä, että äiti tekee parin metrin päässä ruokaa ja laittaa astiat koneeseen ILMAN häntä. Monet ottavat ensiaskeleitaan tuossa iässä. En todellakaan tuon ikäistä kantelisi / ole kannellut kotitöiden ajan. Pyydä 3-vuotiasta apuun viihdytykseen, saa hänkin samalla vähän haastetta. Vaihe on vaikea, mutta se helpottaa ajan kanssa.[/QUOTE]

Tuon ikäinen nimenomaan tarvitsee vastausta itkuilleen.

 

[QUOTE="xxxx";30706233]Tuon ikäinen nimenomaan tarvitsee vastausta itkuilleen.[/QUOTE]

Itkuun "vastaaminen" ei tarkoita sitä, että lasta pitäisi kantaa loppupäivä sylissä ja että hän saisi siten määrätä koko perheen rutiineista. Äiti ottaa lapsen syliin, lohduttaa, tarjoaa turvaa, laskee maahan vierelleen jonkun kivan lelun kanssa ja kertoo lapselle ettei hänellä ole mitään hätää, äiti on lähellä ja tekee tämän ja tämän asian. Toisaalta, jos joku lapsistani itkisi KOKO ajan hereillä ollessaan, epäilisin kipua ja antaisin lääkettä. Se ei ole normaalia.

 

[QUOTE="xxxx";30706231]Mikä tuon lauseen pointti oli?[/QUOTE]

Se, että mitä tekemistä maassa ryömimisellä on flunssan tai muun räkätaudin kanssa?

 

En nyt ehdi koko ketjua lukea, mutta ap meillä esikoinen oli juuri tuollainen kuin kuvailit tuossa iässä. Ei antanut mulle hetken rauhaa valveilla ollessaan, jos olin hellan tai tiskialtaan äärellä, meni siihen väliin seisomaan ja työnsi mut pois. Vaati jatkuvan huomion. Oli varmaan eroahdistuksesta kyse.

En tiedä lohduttaako paljon tähän hätään, mutta se menee ohi. Eroahdistus on nyt varmaan pahimmillaan, mutta ei se loputtomasti kestä. Mä sain hetken rauhan (ehkä muutaman minuutin kerrallaan) kun annoin lapsen penkoa keittiön alalaatikoita, siivotahan ne sitten sai perässä mutta ainakin sai jotain välillä tehtyä.

Ulkoilu tulee ihan kohta helpottumaan, kun lapsi oppii kävelemään ja kevään/kesän tullen saa jättää hankalat toppavaatteet pois jolloin lapsi varmasti alkaa pihallakin viihtyä paremmin.

Meillä ei kuopuksen kanssa enää vastaavaa ongelmaa ollut, kun hänellä oli isosisarus sitten seurana. Ikäerokin oli suunnilleen sama. Eikö teillä lapset keksi keskenään puuhaa? Pystyisitkö siihen jotenkin rohkaisemaan?

 

Minä mietin tuota äidin närästysvaivaa, että hermot menee varmasti senkin takia. Minkä sorttisia lääkkeitä olet kokeillut, jotain mikstuuraa (esim. Gaviscon), tabletteja jotka neutraloivat happoja vai tabletteja jotka estävät kokonaan mahahappojen tuoton? Kyllä jonkun pitäisi tuohon auttaa, jos oikeasti on närästyksestä kyse. Muitakin vatsavaivoja on toki olemassa ja tähystys ei ikävä kyllä kerro aina kaikkea. Minun ensimmäinen tähystykseni parikymppisenä antoi normaalin tuloksen, vaikka oireet olivat jatkuvia. N. viisi vuotta myöhemmin tehty tähystys paljasti palleatyrän ja löystyneen mahanportin. Haponsalpaajia ja protonipumpun estäjiä olen syönyt nyt 20 vuotta ja ihan hyvin pärjäilen.

 

[QUOTE="...";30706183]Hih, maastahan se flunssa iskee.[/QUOTE]

no niimpä. kas kun ei tuohon iskeny yhtään useammin ku kärrissä kuskatut. Hyvin puetulla melkein 10kk ei ole mitään hätää mönkiä maassa.

 

[QUOTE="xxxx";30706233]Tuon ikäinen nimenomaan tarvitsee vastausta itkuilleen.[/QUOTE]

Sekö tarkottaa vain ja ainoastaan sitä että muu jää ja lapsi pääsee aina syliin? Vastata voi siten että äiti tekee tässä nyt tämän homman ja sinä saat olla siinä lähellä. Ei 9kk tarvi enää kokoaika kanniskelua eikä säry jos äiti ei samantien otakaan syliin.

 

Lapset päiväkotiin ja äiti töihin.

 

Lapset päiväkotiin ja äiti töihin.

Tuo on varteenotettava vaihtoehto. Vaikka äidillä ei olisi edes töitä, niin jossain tapauksessa lapset kannattaa silti panna hoitoon (vaikka puolipäiväiseen) ja äidin ruveta etsimään töitä tai opiskella.

Perhetyöntekijääkin voi kysellä, mutta joillakin on periaatteena vain antaa neuvoja ja keskusteluapua, joten sitä omaa rauhaa pitää kuitenkin järjestää itse...

Minä tulisin itse hulluksi, jos ei olisi yhtään omaa aikaa. Meillä oli kanssa vauva, joka nukkui vain ihan lyhyitä unia. Minun oma aikani alkoi, kun mies tuli töistä, silloin vetäydyin syrjään ainakin tunniksi. Illalla vauvan nukahdettua oli toinen hetki. Kotityöt pyrin tekemään aina ennen kuin mies tuli kotiin, niin sitten sai ottaa illan rennosti. Me nyt ei muutenkaan suoritettu kotitöitä vaan tehtiin vaan ihan pakolliset silloin kun lapsi oli pieni, eikä koti ollut mitenkään tip top aina. Mitä sinä sanoisit päivärytmin suunnitelusta eli "lukujärjestyksestä", johon kirjaisitte kaikki pakolliset hommat ja myös vapaa-ajat sinulle ja miehelle? Minusta se on ainoa ratkaisu tuohon teidän tilanteeseen. Sinä tarvitsiset hengähdystaukoja jaksaaksesi, se nyt vaan on fakta.

 

Mite ap jakseleet?

 

Tuli huoli ap:sta luettuani tämän kaiken. Selkeästi jonkinlainen mitta ylittynyt jaksamisessa. Hyviä vinkkejä täällä on tosi paljon, mutta tuohon arkeen tarvitsisi varmaan nyt ihan rajumman hetken katkaisun, jotta voimat palautuvat. Ap:lla on varmasti huoli myös esikoisesta, ettei tämä kärsi liikaa stressaavasta tilanteesta. Ulkopuolista apua kyllä ehdottomasti pyytämään, ihan taatusti perhetyöntekijä auttaisi, ellei varaa parin tunnin hoitajan palkkaamiseen ole.

Ole kuitenkin onnellinen lapsistasi, raskaat hetket eivät kestä ikuisesti. Voimia!
T. Nimim. Voi kun saisi toisen lapsen joku kaunis, kovasti odotettu päivä... Tämänkin kuvauksen uhkalla!

 

Meilläkin vauva nukkui vain vajaa puoli tuntia kerrallaan, nukkui vain vaunussa, ei viihtynyt vaunuissa kuin nukkuen, viihtyi kyllä repussa jonkun verran. Ei viihtynyt yhtään miehen kanssa!! Omaa aikaa ei käytännössä ollut, mutta vauva oli niin älyttömän odotettu, että sen kanssa oli vain ihana köllötellä ja leikkiä. Uskon, että eri juttu, kun on useampi lapsi.

 

Mitä sinulle ap tänään kuuluu?
Kyllä pistää taas ihmettelemään, miten julmia ihmiset, äidit voivat olla toisilleen? kyllä jokaisen äidin pitäisi tietää, että kaikki lapset eivät vain tykkää olla yksin, kantorepussa, lattialla jnejne.. se mikä toimii yhdellä, on katastrofi toisella..
luin koko ketjun läpi ja mielestäni tilanteesi kuulostaa siltä, että JUURI TEIDÄN PERHE tarvitsee sitä apua nyt kaikkein kipeimmin. Älä yhtään ajattele vieväsi sitä muilta!
Kirjoitustesi perusteella vointisi kuulostaa samalta kuin minulla vuosi sitten. Toivonkin, että haet neuvolasta apua nyt, ennenkuin vointisi romahtaa pohjalukemiin.
Aamulla otat puhelimen käteen, soitat neuvolaan ja mitään muuta ei tarvitse jaksaa sanoa kuin että "minä en jaksa enää yksin". Sen jälkeen olosi alkaa helpottua, kun edes saat sen sanottua jollekkin ulkopuoliselle ääneen. Neuvolan tehtävä on pitää huoli, että vointisi lähtee myös kohenemaan.