En kestäisi miestä, joka ei lue lainkaan.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Libris
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mä en kestä ihmisiä jotka ajattelee noin yksiulotteisesti että kirjoja lukemalla tulee paremmaksi ihmiseksi.

Mun tuttavapiiristä tehdyn (typerän, eli tein sen nyt) yhteenvedon mukaan yksinkertaisempi porukka on lukenut kaikki klassikot, mutta eivät osaa yhtään sen paremmin keskustella syvällisesti taikka kertoa omasta tunne-elämästään. Mähän voisin siis ajatella että vain juntit lukee! :D
 
  • Tykkää
Reactions: Data ja Dongxi
No ei sua ainakaan ole kovin avarakatseiseksi tai viisaaksi tuo lukeminen tehnyt... Itse luen PALJON, se on rakkain harrastukseni enkä oikeastaan tiedä parempaa ajanvietettä kuin lukeminen. Ja luen aivan laidasta laitaan - raskaslukuisista klassikoista tietokirjallisuuteen ja ns. roskaromaaneihin, kolmella eri kielellä. Olen naimisissa miehen kanssa, joka on raksalla työskentelevä duunari, ulkomaalainen eikä lue kirjoja. Hyi saatana? No ei minusta... Mies ei lue, mutta on kyllä hyvin oppinut siitä huolimatta. Hänellä on uskomaton nippelitieto ja ymmärräs maailmasta. Katsoo paljon dokumentteja, seuraa politiikkaa, tietää suunnilleen kaiken urheilusta ja monista sellaisista aiheista mistä minulla ei ole kuin pieni halu, esim. avaruudesta, kemiasta ja fysiikasta. Jos pitää muistaa joku päivämäärä historiasta tai muistuttaa mieleen pienen, kaukaisen maan pääkaupunki, voi googlen sijaan kysyä mieheltäni... Niin, että juntti, koska ei lue vaan tekee jotain muuta. Juu, kukahan se juntti täällä on kapeine ajatuksineen.
 
  • Tykkää
Reactions: Dongxi
Mä rupesin ihan oikeesti miettimään et yhteinen linja tuntemissani tosi paljon lukevilla on se ettei niiden kanssa oo koskaan voinut keskustella mistään. Et ei toi mun ajatelma ollut oikeasti täysin tuulesta temmattua mulle vaan omaa kokemusta.

(Tää ei oo varmastikaan yleinen linja eli ei tarvitse kenenkään suuttua tai tulla puolustelemaan)
 
Oletteko koskaan kuulleet semmoisesta kuin lukihäiriö? Vaikeana hankaloittaa huomattavasti lukemista ja näin ollen lukemiseen on vaikea keskittyä ja mielenkiintokin häipyy. Viisaus taikka junttius tulee jostain ihan muualta. Uutiset kuulee myös radiosta tai televisiosta.
 
  • Tykkää
Reactions: Dongxi ja RehuLeski
Tuolla joku jo puolihuolimattomasti dissasi sotaromaaneja. Niitäkin on moneen lähtöön. Monissa romaaneissa voi olla kuviteltu tarina, mutta laajat ja/tai yksityiskohtaiset historialliset ja tekniset faktat vimpan päälle. Muutenkin kirjojen skaala on niin älytön, että yleistyksien esittäminen kirjoista on melkeinpä juntimpaa kuin samaan sortuminen vaikka ihmisryhmistä.

Tuo oma kulissisivistynyt perhepiirini lukee aivan tolkuttomia määriä, mutta olen huomannut saman kuin joku edellä, että ei niistä kirjoista tunnu tarttuvan mitään mikä näkyisi keskusteluissa. Elleivät sitten keskustele kirjoista. Lukuihmisiä tuntuu myös vaivaavan jonkinlainen kollektiivinen "keisarin uudet vaatteet"-syndrooma. Kun kirja saa arvostetun leiman, kuten vaikkapa Oksasen Puhdistus sai, niin kaikki lukevat sen kilpaa ja kehuvat maasta taivaisiin. Tuo teoshan on oikeasti täyttä ties mistä katkeroituneen epäkypsän näpyttelijän helvetin huonosti piilotettua propagandaa. Toisena esimerkkinä "keisari-sarjassa" on se Nadalin elämänkerta vai mikä se oli. Kertakaikkiaan yksi yliarvostetuimpia tekeleitä mitä olen koskaan kahlannut läpi. Ja Jari Tervo... eih.

Minä en lue kovin paljoa, ehkä kirjan kuukaudessa, eli paljon vähemmän kuin vaimoni. Silti se en ole koskaan minä joka jää hiljaiseksi, oli keskustelun aihe sitten historiallinen, poliittinen, humoristinen, tekninen, elämänkatsomuksellinen tai ihan mitä tahansa. Ei, en ole mikään kaikkitietävä näsäviisas, vaan osaan kuunnella helvetisti paremmin kuin useimmat muut, mutta ellei keskustelukumppanilta irtoa mitään, niin minkäs teet.

Tuo nim. "Quu" heitti ihan oikein, että ei se lukeminen takaa sivistystä, eikä varsinkaan tee sitä yksin. Jos otetaan vähän miehinen aihe esimerkiksi, niin ei mistään maailman kirjoista löydy tietoa, että mistä Syyrian kärjistynyt tilanne sai alkunsa, miten rintamalinjat menevät tänään, montako panssarivaunua hallituksen joukoilla suurinpiirtein on ja niin päin pois. Noita tietoja ei ole, vaikka lukisi 3 kirjaa viikossa ja Helsingin Pravdan viidesti päivässä. Sitäkään tietoa ei löydy kirjoista, että miten Mitsubishi FD35:n sisarmallin FD25:n ilpin kennojen jäätymiseen johtava tyyppivika korjataan helposti kotikonstein. Eikä kaikista maailman kirjastoista tai edes netistä löydy tietoa, että minne rapumerrat kannattaisi Kökkömäkurkkujärvellä laittaa ja onko siellä parempi käyttää särkeä vai lahnaa syöttinä.

Sivistystä on niin monenlaista ja monessa ulottuvuudessa, että on yksiselitteisesti umpijunttia käyttää sivistyksen mittarina kirjahyllyä. En tässä väitä, että joku olisi näin tässä ketjussa tehnyt, koska sen väittäminen ei johda mihinkään missä jaksaisin olla mukana.
 
[QUOTE="Tuikku";26872782]Oletteko koskaan kuulleet semmoisesta kuin lukihäiriö? Vaikeana hankaloittaa huomattavasti lukemista ja näin ollen lukemiseen on vaikea keskittyä ja mielenkiintokin häipyy. Viisaus taikka junttius tulee jostain ihan muualta. Uutiset kuulee myös radiosta tai televisiosta.[/QUOTE]

Touche!

Olempa onnistunut luovimaan itseni insinööriksi ja en ole lukenut kuin tasan viisi kirjaa kannesta kanteen. Ja ne kirjat: Fingerpori 1-5

:D
 
Mies lukee sarjiksia ja fantasiakirjallisuutta, ite enemmän hömppää..joskin myös joitakin "klassikoita" on tullut luettua.'
Tiedän tosin yhden miehen joka ei vissiinkään lue, mut tekee pihahommia, korjailee kaikkee, puhailee koko ajan jotain.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Ei oo ittellänikään aikaa juuri muuhun kuin ammattikirjallisuuteen, oppikirjoihin, uutisiin, muutamiin sarjiksiin sekä keittokirjoihin. Ihminen joko tajuaa asioita tai ei. Voihan sitä lukea James Joycea tajuamatta siitä mitään tai sitten voi vaan imeä kaiken tarvittavan muuta reittiä. Oon varmasti ollut tässäkin kysymyksessä nuorempana ehdottomampi, mutta... näin vanhemmiten sitä alkanut ajatella hieman toisin.
 
kestäisinkö.
mun mies lukee. Nopeammi ja enemmän kuin minä. On lukenut enemmän. On ehkä sivistyneempi, enemmän tietää yleistietoa.

Mun ois vaikea olla ihmisen kanssa, jolta en voisi kysyä asioita ,että hetkinen, miten se tää asia muuten menikään.

joistain asioista ollaan eri mieltä.
 
Mikä siitä kirjojen lukemisesta tekee sivistyneen ja paremman ihmisen? En ole koskaan ymmärtänyt tätä asiaa. Siis sehän on vähän sama asia kuin elokuvan katseleminen luetun muodossa.

Olenko minä sivistynyt ihminen kun olen katsonut kaikki kummelijaksot ja uuno turhapurot? Olisinko minä sivistynyt ihminen jos olisin lukenut uuno turhapurojen käsikirjoitukset?

Minä en ole kirjojen ystävä.

Toki lapselle ostan "klassikkoja" lastenkirjallisuuden parista ja luen niitä, samoin omistan paljon ruuanlaittoon, leipomiseen, sisustamiseen, rakentamiseen ja arkkitehtuuriin liittyviä ammattikirjoja, sekä mittavan kokoelman sarjakuvia. Silti en ole koskaan lukenut mitään sinuheita enkä muutakaan, noh, minun mielestäni paskaa. Miksi niitä nyt edes sanotaan? Viimeisin tämmöinen kirja oli joku sotakirja, jonka luin joskus varmaan 15 vuotta sitten. Raamatusta olen joskus lukenut suurinpiirtein puolet.

Minä en ole tyhmä. Enkä edes juntti.

Mutta kysymykseni kirjojen ystäville on se, että mikä siitä kirjojen lukemisesta tekee ihmisestä sivistyneen?

Voinko minä esimerkiksi väittää taiteellisena ihmisenä, että piirtäminen tekee ihmisestä sivistyneen ja paremman ihmisen?
 
Ei oo ittellänikään aikaa juuri muuhun kuin ammattikirjallisuuteen, oppikirjoihin, uutisiin, muutamiin sarjiksiin sekä keittokirjoihin. Ihminen joko tajuaa asioita tai ei. Voihan sitä lukea James Joycea tajuamatta siitä mitään tai sitten voi vaan imeä kaiken tarvittavan muuta reittiä. Oon varmasti ollut tässäkin kysymyksessä nuorempana ehdottomampi, mutta... näin vanhemmiten sitä alkanut ajatella hieman toisin.

en tajua james joycea. ei helkkari, miten joku jaksaa sitä ptikäveteisyyttä, yritin kerran lukea jotain siltä, mutta ei siitä vaan tullut mitään.
 
[QUOTE="vieras";26874084]Mikä siitä kirjojen lukemisesta tekee sivistyneen ja paremman ihmisen? En ole koskaan ymmärtänyt tätä asiaa. Siis sehän on vähän sama asia kuin elokuvan katseleminen luetun muodossa.

Olenko minä sivistynyt ihminen kun olen katsonut kaikki kummelijaksot ja uuno turhapurot? Olisinko minä sivistynyt ihminen jos olisin lukenut uuno turhapurojen käsikirjoitukset?

Minä en ole kirjojen ystävä.

Toki lapselle ostan "klassikkoja" lastenkirjallisuuden parista ja luen niitä, samoin omistan paljon ruuanlaittoon, leipomiseen, sisustamiseen, rakentamiseen ja arkkitehtuuriin liittyviä ammattikirjoja, sekä mittavan kokoelman sarjakuvia. Silti en ole koskaan lukenut mitään sinuheita enkä muutakaan, noh, minun mielestäni paskaa. Miksi niitä nyt edes sanotaan? Viimeisin tämmöinen kirja oli joku sotakirja, jonka luin joskus varmaan 15 vuotta sitten. Raamatusta olen joskus lukenut suurinpiirtein puolet.

Minä en ole tyhmä. Enkä edes juntti.

Mutta kysymykseni kirjojen ystäville on se, että mikä siitä kirjojen lukemisesta tekee ihmisestä sivistyneen?

Voinko minä esimerkiksi väittää taiteellisena ihmisenä, että piirtäminen tekee ihmisestä sivistyneen ja paremman ihmisen?[/QUOTE]

kun lukee kirjoja pitää asettua toisen asemaan, jollain tapaa, jos ei lue mitän, on paljon helpompi nähdä asiat vaan omalta kannalta, olla sivistynyt juntti ahne röyhkeä paskiainen, mutta ei itse vaan tajuta sitä ollenkaan.
 
Mun mies ei lue oikeastaan mitään, no Tieteen Kuvalehteä, siinä se. Ei ole saanut mallia lukemiseen kotoa, ei ole käytetty kirjastossa lapsena. On silti opiskellut ja "fiksussa" ammatissa, eikä tosiaan mikään juntti. Omille lapsille luetaan ja käydään usein kirjastossa.
 
Ja nyt ei myöskään tarvi kenenkään loukkaantua, mutta minulla myös tuo lukeminen oli yksi ehdoton toive siitä, mitä puolison pitää tehdä.. luemme molemmat paljon, omia kirjoja löytyy monenlaisia, harrastamme sarjiksia ja muitakin kuvataiteita, ja se akuankkakin menee kyllä. Kirjastossa käymme yhdesssä viihtymässä ainakin joka toinen viikko. Mutta eikö ihmiset useinkin hae omia arvojaan/harrastuksiaan vastaavaa kumppania? Minulle samoin kuin puolisollenikin kriteeri oli lukeminen. Hänkin on sanonut, ettei ikinä voisi olla naisen kanssa, joka ei lue mitään. Mutta en silti omia arvojani ala muille tuputtamaan ainoina oikeina, itse olen onnellinen näin, muut varmaan joillakin muilla tavoilla.
 
kun lukee kirjoja pitää asettua toisen asemaan, jollain tapaa, jos ei lue mitän, on paljon helpompi nähdä asiat vaan omalta kannalta, olla sivistynyt juntti ahne röyhkeä paskiainen, mutta ei itse vaan tajuta sitä ollenkaan.

Ihan yhtälailla elokuvaa katsoessa voi ja joskus pitääkin asettua jonkun toisen asemaan, minä ainakin asetun. Välillä itken, välillä nauran, välillä sydän särkyy, välillä sattuu, välillä tuntuu hyvältä. Minä olen hyvin empaattinen ja tunnerikas ihminen.

Enkä lue kirjoja!
 
Coelhohan tais hiljattain arvostella Joycea kovin sanoin. Jotain sellasta, että sisältö jäänyt tyylin jalkoihin tjsp.

coelho mua taas naurattaa, tuntuu tekopyhältä, en sitäkään voinut lukea kuin alkua, kun ei vaan pysty.

tykkään tavallisista kertomuksista, olen pitänyt joistain mankellin kirjoista, kaikki donna leonin dekkarit on luettu, ehkä junttimaista kirjallisuutta.

klassikoista pidin humisevista harjuista.

venäläiset vaikeat teokset on tutustumatta. rikos ja rangaistus ja niin pois päin. mies on lukenut ja piti. noita venäläisiä klassikoita.
 
Olen 25-vuotias nainen ja inhoan lukea kirjoja. En ymmärrä miten kenelläkään on aikaa lukea edes niitä. Telkkarista tulee paljon parempaa viihdettä tai nettiä voi lukea. Minun lukeminen rajoittui ennen vaan koulukirjoihin ja tänä päivänä nettiin.

Yhden kirjan luin noin pari vuotta sitten vähän puoli pakolla. Halusin kokeilla saanko lukemisesta samanlaisia kiksejä kun jotkut muut. Ööö, en saanut :D

Mieheni lukee enemmän kuin minä.
 

Yhteistyössä